TEKSTI: PASI AHPONEN
Suomen juhlavuoden kunniaksi annamme Suomen kansallislinnun lentää luontokuvaajamme sanoin ja kuvin!
Joutsen – hanhien alaheimo, suku johon kuuluu kuusi nykyistä lajia. Joutsenet ovat raskaita lintuja, joten niiden lentoonlähtö on työlästä. Joutsenet solmivat elinikäisen parisuhteen kumppaninsa kanssa. Mustajoutsenen alalaji (Cygnus Atratus Sumnerensis) on kuollut sukupuuttoon. Sitä on pidetty aikaisemmin omana lajinaan. Coscoroba-sukuun kuuluva ankka-joutsen ei kuulu joutsenten sukuun, vaan on lajinsa ainoa edustaja. Nyt kirjoitan Laulujoutsenesta.
Laulujoutsen
Domeeni: Aitotumaiset
Kunta: Eläinkunta
Pääjakso: Selkäjänteiset
Alajakso: Selkärankaiset
Lahko: Sorsalinnut
Heimo: Sorsat
Suku: Joutsenet
Laji: Cygnus
Laulujoutsen on joutsenten sukuun kuuluva suuri, valkea sorsalintu. Sen nokka on keltainen, eikä nokan tyvessä ole kyhmyä, toisin kuin kyhmyjoutsenella. Laulujoutsen on leimallisesti pohjoisen lintu. Se pesii Euraasian mantereen pohjoisosissa ja siirtyy talveksi etelämmäs sulan veden perässä. 1900-luvulla lajin kanta taantui Suomessa ja Ruotsissa metsästyksen vuoksi. Rauhoituksen ansiosta Suomessa kanta on toipunut 1940-luvun parista kymmenestä noin kuuteen tuhanteen pariin.
Laulujoutsen on isona lintuna ollut ihmisten kiinnostuksen kohteena, laji esiintyykin kansanperinteessä ja taideteoksissa. Kalevalaisessa runoudessa puhutaan Tuonelanjoutsenesta ja esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äidin taustalla lipuu laulujoutsen. Laulujoutsen on myös Suomen kansallislintu. Yleisradio on käyttänyt joutsenta aikoinaan tunnuksenaan. Siitä erilliset onnittelut!
Laulujoutsenen pituus on 140-160 cm, sen siipien kärkiväli on 205-235 cm ja se painaa noin 9-11 kg. Laulujoutsenen räpyläjalat ovat mustat. Jalkojen kehittyneen verenkierron ansiosta ne eivät kovallakaan pakkasella jäädy lumen tai jään pintaan kiinni.
Laulujoutsenet muuttavat talvehtimaan eteläiselle Itämerelle, Pohjanmerelle ja Saksaan. Pisimmän matkan Suomesta on lentänyt Sallassa 1996 rengastettu yksilö, joka löytyi seuraavana talvena kuolleena Alankomaista, 2163 kilometrin päästä rengastuspaikastaan.
Olen kuvannut joutsenia Mustajängällä sekä Ivalojoella. Joka vuosi joutsenet saapuvat Lappiin jo varhain etsien sulapaikkoja. Täällä pohjoisessa joutsen pesii mielellään aapasoiden ja rämeiden lammissa. Ravinnon saatavuus määrää reviirin koon: etelässä voi riittää kymmenkunta hehtaaria, mutta pohjoisessa reviiri voi olla satakin hehtaaria.
Naaras munii 4-7 kermanvalkeaa munaa. Molemmat vanhemmat huolehtivat kesällä syntyvistä poikasista, jotka viettävät ensimmäisen talven vanhempiensa kanssa. Joutsen tulee sukukypsäksi 4-5-vuotiaana. On taru, joka viittaa ikivanhaan, jo antiikin ajoilta peräisin olevaan uskomukseen. Sen mukaan joutsen laulaa yleensä vain kerran elämässään, juuri ennen kuolemaansa.
Runo
Oi, valkolinnut, vieraat lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehditään.
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän.
Oi, oppi ottakaamme joutsenista! Ne lähtee syksyisin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme, rauhaisia ja turvaisia on rinne tunturin.
Eino Leino