TEKSTI: TANJA RANTALAINEN
Näkövammaisteatterin uusi ohjaaja Helena Ryti on näyttelijä ja teatteripedagogi, ohjaaja, soveltavan teatterin osaaja, kuvailutulkkauskouluttaja, kurssihamsteri ja sydämeltään järjestöihminen. Näyttelijäliiton puheenjohtajana hän vaikuttaa nyt neljättä vuotta.
Ja kyllä, Helena on sukua presidentti Risto Rytille. Helana Rytin Näkövammaisteatterille ohjaama Kultainen vasikka saa ensi-iltansa Iiris-keskuksessa 4.5.2017.
Ihmiset veivät voiton
Teatterikärpänen puraisi teini-ikäistä Helenaa Klitsussa, Helsingin Kruununhaassa toimivassa legendaarisessa Kellariteatterissa, mutta vielä yo-kirjoitusten aikaan hän empi, hakeako Sibelius-Akatemiaan vai Teatterikorkeakouluun.
– Musta mötikkä on edelleen tärkeä, Helena sanoo ja tarkoittaa pianoa, mutta suurin syy siihen, miksi teatteri vei voiton, ovat ihmiset. – Haluan tehdä työtä ihmisten kanssa.
Helena pääsi Eero Melasniemen johtamaan Teatterikorkeakouluun, mutta opiskeli lopulta kolme vuotta Jouko Turkan rehtorikaudella. Helenalle Turkan opeista tärkeimmäksi on jäänyt taiteilijan vastuu. Maksavalle yleisölle ei tarjota mitä tahansa.
Teatteria mustan laatikon ulkopuolella
– Soveltava teatteri on teatteria, jota tehdään mustan laatikon ulkopuolella, erilaisissa yhteisöissä, Helena kertoo.
Hän on työskennellyt paljon museoissa ja käsikirjoittanut lukemattomia draamaopastuksia, viimeksi Espoon kaupunginmuseon Kauklahden Lasitehtaalle. Käsikirjoitusta varten Helena lukee valtavasti taustamateriaalia.
– Sieltä nousee pikku hiljaa se hahmo, joka seikkailee. Sitten luen taustamateriaalia hahmon silmin, hän sanoo.
Draamaopastukset ovat vuorovaikutteisia ja ne voidaan kohdentaa eri ikäisille. Esimerkiksi Kauklahden Lasitehtaan syynääjä Manti esittelee tehdasyhteisöä 40-luvulla ala-asteikäisille. Museonäyttely herää henkiin yksilön näkökulmasta.
Helena on myös kuvailutulkki ja kuvailutulkkauskouluttaja. Kuvailutulkkauskoulutus 2005 merkitsi Helenalle paluuta teatterin perusteisiin.
– Teatteri on toimintaa ja kuvailutulkkaus edustaa yleisöä, jonka katse antaa toiminnalle merkityksen, Helena sanoo.
Koulutukseen hän ajautui ihan vain uteliaisuudesta. Hän kertoo olevansa kurssihamsteri ja rakastavansa kaikenlaisia koulutuksia – mitä pidempiä, sen parempi.
Presidentti Ryti
Helena oli jo Klitsussa näyttelijäporukan puheenjohtaja. Kaupunginteatterissa hän löysi itsensä heti näyttelijäyhdistyksen puheenjohtajan pallilta. Kun Helena siirtyi vapaaksi näyttelijäksi, hän päätti, ettei enää koskaan ota hoitaakseen luottamustoimia. Ei koskaan kesti viisi vuotta. Nyt Helenan käyntikortissa lukee president. Näyttelijäliiton puheenjohtajana hän kokee yhä tärkeäksi ajaa kavereiden asioita.
Presidentin arvonimi on sikälikin osuva, että Helenan isoisän veli oli Suomen viides presidentti Risto Ryti. Mitä kuuluisa isosetä Helenalle merkitsee?
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta. Kun on tällainen tausta, luulen, että historian kokee erityisen voimakkaasti, Helena vastaa.
Näkövammaisteatterin Kultainen vasikka
– Olen taiteilija. Taiteilijaa eivät kiinnosta tautiluokitukset tai vammaryhmät, taiteilija tekee taidetta, Helena sanoo.
Hän on ohjannut pitkään esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia, eikä Näkövammaisteatterin ohjaaminen hänen mukaansa eroa minkä tahansa harrastajateatterin ohjaamisesta.
– Teatterissa olennaista on näyttelijäntyö, ihminen, joka kertoo toiselle tarinaa, Helena sanoo. Hän suosii yksinkertaista lavastusta, koska näyttelijäntyö ei kaipaa koristelua.
Maria Jotunin Kultainen vasikka valikoitui esitettäväksi eräänä syksyisenä keskiviikkoiltana, kun Helena oli tulossa harjoituksiin Iiris-keskukseen.
– Oivalsin, että minulla on siihen sopiva porukka kasassa. Kultaisen vasikan teksti on poskettoman hauska, mutta alla kuplii kammottavuus. Näytelmässä puhutaan rahasta. Mistä muusta nykyään puhutaan kuin rahasta? Helena kysyy.
Suomi 100 -juhlavuonna hän toivoisi teattereihin Väinö Linnan näyttämösovitusten rinnalle Jotunia, joka myös eli ja kirjoitti itsenäistymisen alkuvuosina. Kultainen vasikkakin on vuodelta 1918.
Helena sanoo voivansa luvata, että Näkövammaisteatterin näyttelijät näyttelevät Kultaisessa vasikassa hyvin.
– Ja jos eivät näyttele hyvin, syyttäkää minua, älkää näyttelijöitä, hän nauraa.
Näkövammaisteatterin Kultainen vasikka Iiris-keskuksessa (Marjaniementie 74, Helsinki): ensi-ilta to 4.5. klo 18, muut esitykset su 7.5. klo 13, ti 9.5. klo 18, ke 10.5. klo 18, to 11.5. klo 18, la 13.5. klo 13.