Teksti: Eeva Korkala
Kaksi nurin, kaksi oikein!
Tässä artikkelissa haluan kertoa näkövammaisten käsityötaidoista, lähinnä neulomisesta. Käsitöiden tekeminen on viime vuosikymmenten aikana vähentynyt sekä näkevien, että näkövammaisten keskuudessa. Silti koko ajan monet ihmiset neulovat, virkkaavat, ompelevat tai luovat monin eri tavoin asusteita ja koristeita. Aiemmin käsityö oli monelle ammatti. Ainakin moni sai käsityötuotteista pieniä lisäansioita. Nykyisin koulujen käsityön opetus on hyvin vähäistä. Oppilaat ehtivät juuri ja juuri perehtyä pintapuolisesti eri menetelmiin. Tarkoitus on, että myöhemmin aikuisena halukkaat hankkivat käsityötaidot joko ammattikouluissa tai itsenäisesti.
Itse kävin Kuopion Sokeainkoulun, nykyiseltä nimeltään Näkövammaisten koulu, vuosina 1956-1966. Siihen aikaan käsityön viikkotunteja oli yläluokilla 28 tuntia. Tarkoitus oli, että sokeat ja vaikeasti heikkonäköiset oppilaat saisivat jopa ammattiin tähtäävän koulutuksen. Pojat oppivat tekemään koreja ja huonekaluja rottingista ja pajusta ja tytöt neuletöitä, virkkaustöitä, kankaankudontaa kangaspuilla. Ompelukoneellakin opeteltiin ompelemaan. Käsityön opettajamme Hertta Miettinen kehitti ompelukoneeseen ohjaimen kalastajalangasta teipillä koneen pöytään kiinni. Ommeltavaa saumaa oli helppo pitää suorassa ohjaimen avulla. Kankaan leikkaaminen oli opettajan mielestä mahdotonta sokealle. Ompelimme valmiiksi leikattuja kankaita. Valmiiden asujen päärmeet ommeltiin käsin silmäneulan ja normaalin ompelurihman avulla. Luokkatoverini Aini oli todella taitava tarkkuutta vaativassa käsin ompelussa. Myöhemmin tavatessani opettaja Hertta Miettisen, hän tunnusti, että oli melkein pelottavaa seurata täysin sokean tytön tarkkuutta pelkän tuntoaistin varassa ompelemisessa.
Onneksi meissä näkövammaisissa on edelleen monia, jotka haluavat ja osaavat tehdä taitavasti mitä moninaisimpia käsitöitä. Yhtenä suurena puutteena meille on ohjeiden ja neulemallien vähäinen saatavuus. Pistekirjoituksella on julkaistu jonkin verran ohjeita. Pistekirjoitus tunnetusti on hyvin tilaa vievää. Varsinkin pintamallien ohjeet sanallisesti kirjoitettuna ovat pisteillä hitaita lukea ja vievät hirvittävästi tilaa. Minun käydessäni Sokeainkoulua Kuopiossa tyttöjen käsityönopettaja Hertta Miettinen kehitti helpotuksen mallien kirjoittamiseen. Näkeville neuletyöntekijöille on malleja kirjoissa ja nykyisin netissä vaikka kuinka paljon. Noissa normaalikirjoituksella olevissa malleissa käytetään ruutupiirroksia. Ruutupiirroksissa on omat merkit. Ruutupiirrokset helpottavat neulomista valtavasti. En tiedä miksi tuo pistekirjoituksella kirjoitettu ruutupiirros ei ole saavuttanut isompaa menestystä näkövammaisten keskuudessa.
Olen vuosikymmenten aikana kirjoitellut itselleni omaan käyttöön monia pintamalleja, pitsimalleja, kirjoneulemalleja ja palmikkomalleja Miettisen kehittämän ruutupiirroksen avulla. Lopulta ryhdyin keräämään mallit yhteen kansioon. Nyt kansio on valmis ja haluni on levittää tietoa näinkin olennaisesta parannuksesta näkövammaisten neulojien keskuuteen. Toivon, että mahdollisimman moni uskaltautuisi opettelemaan tämän pisteruutupiirroksen.
Tässä pieni esimerkki siitä miten pisteruudukko toimii:
Merkit: c oikeasilmukka, = nurjasilmukka, a langankierto, i yhteenneulomisenkavennus
==cccc==
==ccai==
==cccc==
==caci==
==cccc==