LUKUNURKKA
ELÄMÄ LAHJAKSI SAATU – TOSIHYVÄ KIRJA NYT MYÖS ÄÄNIKIRJANA
TEKSTI: ARI SUUTARLA
Pirjo Leino on tehnyt aivan upean kirjan, Elämä – lahjaksi saatu. Monesta kohdasta käy ilmi, että kirjan tekemisessä on vahvasti ollut mukana pikkusisko Ulla Kungas.
Kirja julkistettiin jo viime syyskesällä, ja nyt se on saatu äänikirjana Celia-kirjaston valikoimiin. Taustatietona mainitaan Evankelisluterilainen herätysseura, Suolahti, 2015, 160 sivua. Äänikirjan tuottaja on Celia-kirjasto, helmikuu 2016, äänitteen kesto 6 tuntia 28 minuuttia, lukija Tuija Kosonen.
Onpa hyvä kirja
Aika harvoin käsiin osuu kirja, josta sen loputtua voi sanoa lukeneensa hyvän kirjan. Pirjo Leinon kirjasta sen voi sanoa täydellä syyllä. Minulle henkilökohtaisesti merkki hyvästä kirjasta on, että loppuun päästyä kirjan lukeminen on aloitettava alusta. Tekee mieli kerrata, kuinka kaikki menikään.
Ulla Kungas on tuonut kirjaan tuntuvan ja arvokkaan lisävärin sekä runsaasti asiatietoa.
Kerrankin asiaa vammaisuudesta
Vammaisuudesta on meillä kirjoitettu loppujen lopuksi aika vähän. Sekin, mitä on kirjoitettu, on usein kevyttä höpö-höpöä ja otaksumiin perustuvaa roskaa. Vammaisista ihmisistä tehdään syyttä suotta sankareita ja lähes ylimaallisia selviytyjiä.
Tämä kirja puhuu kyllä sankareista, mutta sankaruus ei perustu poikkeuksellisiin urotekoihin tai epänormaaleihin saavutuksiin. Kuurosokeuden kaksoisvamma on vain niin harvoin käsitelty ja monitahoinen elämän ilmiö, että se jo sinänsä antaa erilaista sisältöä tavallisen suomalaisen tarinoihin.
Ulla Kungaksen pitkä kokemus Suomen Kuurosokeat ry:n puheenjohtajana ja muissa luottamustoimissa tuo sisältöön asiallisuuden ja oma kokemus uskottavuuden. Kirja on kertomusta kuurosokeudesta eri muodoissaan kolmen sukupolven ajalta, erityisesittelyssä viisikin kuurosokeaa henkilöä.
Usher – harvinainen oireyhtymä
Pirjo ja Ulla ovat siis nykyisin eläviä sisaruksia. Joskus 1900-luvun alkupuolella kaksi suvun täysistä serkuista avioituvat. Perhe kasvaa, ja seuraavien sukupolvien tulokkaat ovat runsaslapsisia.
Suvussa kulkee harvinainen Usherin oireyhtymä. Siihen kuuluu vakavia ongelmia sekä näkemisen että kuulemisen alueilla. Moni suvun jäsen on täysin terve, mutta saattaa kantaa perinnöllistä geeniä, joka on tietyllä tavalla vioittunut.
Näitä Usher-ihmisiä ei voi niputtaa samaan muottiin.
Yksi näkee nuorena hyvin ja sokeutuu myöhemmällä iällä. Näkemisen jäänteitä voi olla hyvinkin kauan.
Toinen taas on kuuro pienestä pitäen, ja joku kuuroutuu pikku hiljaa.
Kaiken näköisiä yhdistelmiä löytyy, mitä Usher-ihmisten ikään, näkemiseen ja kuulemiseen tulee.
Asiat on kerrottu kansantajuisesti tavalla, josta kuivuus on kaukana. Monin paikoin tarttuu ilo, ja vakavillekin asioille on lukijan pakko nauraa.
Väkeä ja paikkakuntia paljon
Jossakin vaiheessa huomasin miettiväni, kuka milloinkin mahtaa kertoa, Pirjo vaiko haastateltu tai kuvailun kohteena oleva henkilö.
Kaikki eivät ollenkaan asettuneet mihinkään kohtaan, kuten kaima Ari, jota sisarukset käyvät haastattelemassa isoäidin veli Aalen elämästä, tosi mielenkiintoinen ukko sinänsä, jos oikein hahmotin, niin Haukivuorella.
Riemukas on äiti Saaran remahdus iloiseen nauruun vakavan sairauden keskellä muutamia päiviä ennen kuolemaa. Vastaavasti on koskettava kuvaus Saaran aviopuoliso Kustin kuolemasta ja siitä, miten vaikea on kuolinsanomaa tuoda.
Jonkinlaista kuvaa piirtyy sata vuotta vanhoista kuurojen kouluoloista, matkustamisen ongelmista ja asumisen vaatimattomuudesta. Uljas on vihkikuva vuodelta 1915 Venäjän armeijan asepukuun sonnustautuneesta suvun miehestä nuorikkonsa rinnalla. Monenmoista väkeä on kulkenut tässä Usher-ketjussa ja sen liepeillä.
Asuinpaikkaa on tarjolla pääasiassa Etelä-Savossa Haukivuorella, mutta myös Kuopiossa, Nastolassa, Lahdessa, Jyväskylässä, Toivakassa, Hyvinkäällä, Tampereella, Mikkelissä ja peräti Utsjoella.
Myytit nurin
Erinomaisen ansiokas on täysin kuuron ja täysin sokean henkilön arvoituksellinen kyky suunnistautua ulkosalla. Henkilöt pyörivät ja harhailevat kotinurkissakin, kunnes jalan alta löytyy jotakin tuttua, jonka perusteella voi määritellä sijaintinsa ja seuraavan askelen suunnan.
Vielä 1960-luvulla puhuttiin sokeiden niin sanotusta kasvotunnosta. Sen perusteella näkövammainen henkilö muka ”aistii” esteet.
Työterveyslaitoksella Jyrki Juurmaa ja sittemmin tohtori Aatu Moilanen Joensuun yliopistolla osoittivat, että kysymys ei ole mistään mystisestä tai ylimääräisestä aistista. Jos henkilön mahdollisuus kuulla ympäristön ääniä ja kaikuja tukitaan täysin ja vielä silmätkin peitetään, kyky suunnistaa häviää, ja ihminen pyörii jopa omilla pihoillaan.
Yöretki kompassin kanssa
En muista, halusiko suvun kuurosokeista Veikko vaiko sukuun naitu Kalle käydä katsomassa vanhaa tuttua torppaa. Mies yritti lähteä sinne kävelemään, mutta asuinpaikan henkilökunta tuli ja käännytti miehen takaisin. Pelättiin, että kuurosokea eksyy.
Miehellä oli käytettävissä pistemerkinnöillä varustettu kompassi – samalla systeemillä kuin sokeiden pistekello. Pistekompassi oli varma ja luotettava, ja sellaisen avulla minäkin kuljin veneellä ja löysin takaisin kotirantaan.
Retki torpalle ei onnistunut päivällä. Sankarimme otti ja lähti liikkeelle yöllä. Henkilökunta ei pimeän vuoksi nähnyt tulla perään.
Erikoinen lukutapa
Äänikirja on luettu todella sujuvasti ja harkiten. Tuija Kosonen ääntää Usherin nimen oikeaoppisen brittiläisittäin ”Asher”. Minun korvani sitä vieroksuu, ja kahdelta lääkäriltä tarkistin, miten he ääntäisivät nimen. Molemmat olivat sitä mieltä, että Suomessa nimelle Usher on jo vakiintunut ääntämisen tavaksi ihan vain Usher.
Kirjoittajan suunnalla suomen kielessä oli jonkin verran horjuvuuksia, vaikka tyyli on sujuvaa ja ilmeikästä. Hän on sitä sukupolvea, jolle jo kansakoulusta lähtien on päntätty päähän alkaa-verbin poikkeuksellinen taivutus: alkaa juosta, alkaa sataa, alkaa tehdä… ei juoksemaan, satamaan, tekemään. Kirjassa esiintyy molempia muotoja, ja pidempi alkaa olla nykyisin myös virallisesti hyväksytty.
Joillekin ihmisille olisin kaivannut sukunimen lisäksi myös etunimen, kuten parinkin kuurojenpapin kohdalla. Yksi pappi esiintyy pelkällä etunimellä.
Tällaiset maininnat ovat pelkkiä kauneuspilkkuja. Tässä tapauksessa ratkaisee upea kokonaisuus.
Suosittelen tätä hyvää kirjaa sekä luettavaksi että hankittavaksi. Äänikirjaa saa tietysti tilata Celia-kirjastosta. Tilasin normaalin painatteen itselleni Ulla Kungakselta, ulla.kungas@gmail.com. Kirjan hinta on 34 euroa.