LUKUNURKKA
Teksti Timo Leinonen
Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva. Atena 2015.
Tietokirjailijana tunnettu Mikko Porvali tekee aluevaltauksen rikosromaanin tiukasti kilpaillussa maastossa. Sarjansa ensimmäisessä osassa hän esittelee Viipurin poliisin Etsivän Osaston komisariot Jussi Kähösen ja Salomon Eckertin keskellä Karjalan kannaksen rikollisuuden kaaosta.
Dekkarit kuuluvat jatkuvasti kustannusohjelmaan jokaisessa yleiskustantamossa. Suosittu kirjallisuuden laji saa uusia ystäviä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaneiden teosten dominoimassa kentässä. Myös etupäässä tietokirjallisuudestaan tunnetuksi tulleessa Atenassa ladataan odotuksia rikosromaaniin. Takataskussaan kustantajalla olikin valmiina kirjailijavalikoimassaan monia tietokirjoja aiemmin julkaissut Mikko Porvali, jolta nyt on julkaistu ensimmäinen rikosromaani sarjaksi kasvavaan Karelia Noir -sarjaan.
Vaihettelevaisen maailman melskeissä Karjala-nostalgia ja vanha Viipuri vaikuttavat vaihtoehtojen valikoimassa tyylikkäältä vedolta. Tietokirjoissaan Porvalin käsittelemät teemat ja kirjailijan oman suvun menneisyys vievät hänet luontevasti sodissa menetettyyn Karjalaan. Historiaa tuntevana tekijä ansaitsee arvonsa ja saavuttaa sen nojalla fiktiossaankin tiettyä vakuuttavuutta, kun yksityiskohdissa ja ajankuvassa vältetään epäuskottavuudet. Hetkittäin tosin nuori komisario Jussi Kähönen minäkertojana vaikuttaa lukijasta yllättäen enemmän sosiaali- tai rikoshistorioitsijalta kuin poliisilta. Syventyykö keskushahmo maukkaasti tämän vaikutuksesta vai syntyykö pikemminkin tekstin intensiteettiä syövä harharetki.
Verkot on joka tapauksessa heitetty edullisille apajille: Viipuri koristelee tapahtumien taustaa, Karjalan kannas laajemminkin, Terijoellakin pistäydytään. Nimistö kantaa tarunhohtoista mainetta. Vaikutelmien kirjosta syntyy lukijan mieleen epätavallinen yhdistelmä vierasta ja silti monin tavoin historiasta ja kirjallisuudesta tuttua.
Teoksen näyttämönä Karjalakin on maan muiden osien tavoin kansalaissodan repimä. Viipuriin oli syntynyt sodan seurauksena katulapsiongelma, se lisäsi pikkurikollisuutta. Luvattomia valtakunnan rajan ylityksiä tapahtui toistuvasti poliittisista ja muistakin syistä. Kieltolain avulla ei toivottuja tuloksia saavutettu, vaikutuksista selvin oli monipuolinen pirtun salakuljetukseen liittyvän rikollisuuden kasvu.
Aiheita – osa niistä isojakin – teksti tulvii. Romaani käsittelee poliisitoimen koko kuvaa, arkea passipoliiseineen, toimia myöhemmin sosiaalitoimelle kuuluneella alueella, tutkintamenetelmiä, näyttökysymyksiä. Sivuilla tapaa myös viittauksia myöhempinä vuosikymmeninä edelleen kärjistyneisiin ja maailmansodassakin vaikuttaneisiin ristiriitoihin, myös kotimaisen puoluepolitiikan heijastukset poliisin toimintaan saadaan näkyviin. Maan sisäiset eroavuudet pilkistävät siellä täällä tekstin lomassa.
Kahden erityyppisen poliisihahmon kirjoittaminen tarinaan on lajityypillistä ja havaittu monesti toimivaksi. Ratkaisu antaa tilaisuuksia ristiriitojen rakentamiseen kerronnan ryydittämiseksi. Komisario Eckertissä Porvali esittelee henkilön, joka työtehtävissään ei välttämättä välitä sopivaisuudesta tai lainsäädännönkään asettamista toimivaltarajoista; vaan on valmis ylittämään ne äärimmäisillä tavoilla, jos tilanne, hänen oma vakaumuksensa ja arvonsa niin vaativat. Kaiken kaikkiaan epäilyttävä hahmo tuomioita oma-aloitteisesti toimeenpannessaan jo ennen esitutkintaa, tuomioistuimen lainvoimaisesta päätöksestä nyt puhumattakaan. Uhreja – niin siviilejä kuin poliisejakin – koituu niin rikollisten rähinöissä kuin Eckertin omapäisessä toiminnassa. Jussi Kähönen edustaa eräänlaista vastakohtaa vähemmän intohimoisena, sovinnaisempana. Hän ei sorru kollegansa tavoin pikemminkin rikollisille ominaiseen menettelyyn poliisin tehtävissä.
Porvalin romaanin aiheisto on rikas ja niin Kähönen kuin Eckertkin vielä nuoria ja uransa alussa. Avaimet lajissa menestymiseen kirjailijalla on. Karelia Noir -sarjan aloitus ei vielä välttämättä saa riemuiten heittämään kuperkeikkoja, mutta kelvollinen se on ja odotuksia luvatun jatkon osalta kieltämättä herättävä.
Leo Tolstoin Anna Kareninaa mukaillen Mikko Porvali aloittaa maukkaan tyylitietoisesti: ”Kaikki kunnolliset poliisit ovat toistensa kaltaisia. Jokainen kelvoton poliisi on kelvoton omalla tavallaan.”