SUSANNA HALME
MAAILMA ON MINUN 5
Teksti: Tanja Rantalainen
”Olen aina halunnut olla oikeasti lukutaitoinen, osata lukea sujuvasti sormilla. En halua olla vain kuullun eli toisen lukeman varassa. ” Ote Susanna Halmeen Opiskelijan tervehdyksestä Näkövammaisten Keskusliiton järjestämässä Sokeainopetuksen 150-vuotisjuhlassa 1.10.2015
Sokeainopetuksen 150-vuotisjuhlan jälkeen Iiris-keskuksen käytävillä kuhistiin, kuka oli se vakuuttava esiintyjä, joka puheenvuorossaan niin jämerästi nosti esiin pistekirjoituksen merkityksen. Kajastus lähti ottamaan selvää pistekirjoituksen nuoresta puolestapuhujasta.
Susanna Halme (s.1996) painotti juhlapuheessaan, että pistekirjoitus on näkövammaisen perustaito, jota ei saa unohtaa missään vaiheessa koulupolun varrella. Tietokoneet, älylaitteet ja skannerit, jotka ovat mullistaneet näkövammaisten tiedonsaannin, saavat aikaan myös sen, ettei pistekirjoitus enää ole mikään välttämättömyys. Nykypäivän sokealla tai heikkonäköisellä opiskelijalla on hyvät mahdollisuudet kiertää pistekirjoitus – ja jäädä käytännössä lukutaidottomaksi.
Maalipallon naisten maajoukkueessa pelaava Susanna hymyilee, kun häneltä kysytään vapautuneen esiintymisen salaisuutta. Se mikä pätee huippu-urheiluun, pätee myös yleisön edessä olemiseen.
– En jännitä, vaan keskityn. Pieni adrenaliiniannos vain auttaa, jos tapahtuu jotakin, mihin ei ole valmistautunut, hän vastaa kiitoksiin.
Lukemaan oppimaan
Susanna Halme kävi syntymässä Vantaalla, mutta muutti jo seuraavana vuonna Akaan kaupunkiin, Pirkanmaalle. Akaan lukiosta hän keväällä 2015 kirjoitti seitsemän ainetta ja tuli valituksi Vuoden akaalaiseksi. Susannan perheeseen kuuluvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijana toimiva äiti, insinööri-isä ja isoveli.
– Olen aina ollut ahkera ja tunnollinen ja opiskelu on tuntunut mielekkäältä. Oppimismyönteisen on helppo motivoitua tekemään työtä, Susanna kertoo.
Ekaluokalla Susanna opetteli pistekirjoituksen lisäksi myös tikkukirjaimet ja tekstauksen, ihan yleissivistyksen vuoksi. Hän nauraa näkevänsä ehkä fonttikoon 72, joten kirjaimia piirusteltiin paperille mustalla tussilla. Kun luokkatoverit siirtyivät harjoittelemaan kaunokirjoitusta, Susanna opiskeli kymmensormijärjestelmän.
Ala-asteella näkövammainen koululainen sai vielä oppikirjat pistekirjoituksella. Yläasteella ja lukiossa ne toimitettiin sähköisessä muodossa. Vaikka tiedon maailma sähköistyi, Susanna ylläpiti pistekirjoituksen luku- ja kirjoitustaitoa.
– Opin tuntemalla. Esimerkiksi vieraan kielen kirjoitusasu on tärkeä lukea pisteillä, Susanna kertoo.
Tänäänkin hän kytkee mielellään tietokoneesta puhesyntetisaattorin pois ja käyttää konetta pistenäytön avulla. Pistenäyttö on näppäimistön alalaidassa oleva metallilevy, josta pistekirjoituskirjaimet nousevat piikkeinä lukijan sormia vasten. Susanna tilaa Celia-kirjastosta pistekirjoja ja arjessa merkitsee vaikkapa pesuaineet pistekirjoitusmerkinnöin.
Paikka auki, elämä edessä
Lakkiaisten jälkeen Susannalle avautui mahdollisuus muuttaa pääkaupunkiseudulle.
– Kun muutin Espooseen, kaupunki ja sairaanhoitopiiri eivät saaneet järjestettyä minulle liikkumistaidon opetusta. Niinpä lähdin yksikseni puolitutuille reiteille seikkailemaan. Olen sellainen, en liikoja mieti vaan teen, hän nauraa.
Tämän vuoden Susanna työskentelee Näkövammaisten Keskusliiton jäsenpalveluyksikössä assistenttina. RAY:n Paikka auki -ohjelma mahdollistaa näkövammaisen nuoren työllistämisen. Susanna on kiitollinen, sillä työ on merkityksellistä ja kevyempi opiskeluvuosi sattui sopivaan taitteeseen. Taitava kirjoittaja tekee juttuja Airut-lehteen, tuottaa äänilehtimateriaalia ja on mukana näkövammaisten nuorten Nutorin toiminnassa.
Susanna on hyväksytty Tampereen yliopistoon lukemaan historiaa, mutta aina vain todennäköisemmältä tuntuu, että kirjat siirtyvät Helsingin yliopistoon. Pääkaupunkiseudulla on hyvät treenimahdollisuudet – joukkuepelaajalle tärkeä naisten maalipallon maajoukkue tähtää Tokion paralympialaisiin – ja iso joukko rakkaita ystäviä.
”Näkövammaisten opetukseen ja opiskeluun liittyy keskeinen periaate: oikeus oppia. Vaikka yhteiskunta muuttuu, opiskelussa käytettävä tekniikka kehittyy ja opetuksen sisältö on erilaista, aina pohjimmiltaan on kyse samasta periaatteesta. Asiat täytyy järjestää niin, että näkövammaisella on mahdollisuus oppia!”
Ote Susanna Halmeen Opiskelijan tervehdyksestä Näkövammaisten Keskusliiton järjestämässä Sokeainopetuksen 150-vuotisjuhlassa 1.10.2015.