Teksti: Tuula Paasivirta
Filosofian tohtori Leevi Haapala (s. 1972) aloitti Nykytaidemuseo Kiasman viisivuotisen johtajakautensa 1.6.2015. Aiemmin hän on työskennellyt Kiasmassa amanuenssina ja tutkijana. Juuri ennen johtajan nimitystään hän oli vuoden päivät Taideyliopiston taiteen ja esittämiskäytäntöjen maisteriohjelman professorina.
Kävin kuulostelemassa uusia tuulia ja tapaamassa Haapalaa elokuussa 2015. Hän osoittautui mielenkiintoiseksi ja diplomaattiseksi persoonallisuudeksi, joka osaa asiansa. Hän on tehnyt omaakin taidetta nuorempana, mutta toteaa sen osan elämäänsä jatkuvan todennäköisesti vasta eläkkeellä.
Kiasma historiatiedon tuottajana
Leevi Haapala on tutkinut väitöskirjassaan (väitellyt 2011) nykytaidetta psykoanalyyttisen taiteentutkimuksen näkökulmasta. Keskustelemme pitkään taiteen nykyhistoriasta. Samoin pohdimme, miten nykyaika muokkaa varhaisempaa historiaa. Leevi Haapala tutki väitöskirjassaan nykytaiteilijoita. Hän liikkuu puheissaan sulavasti menneisyydestä tulevaisuuteen.
Tutkimustyö kokoelmien ja
näyttelyiden kartuttamiseen
Kiasmassa tehdään taiteen tutkimusta, perustutkimusta. Tätä tarvitaan toisaalta pysyvien kokoelmien kartuttamiseen, mutta myös alati vaihtuvien näyttelyiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Johtaja Leevi Haapala kertoo, että he seuraavat kutakin kokoelma- tai näyttelykandidaattia pitkäänkin, tekevät hänestä tutkimusta ja ovat vuorovaikutuksessa taiteilijan kanssa. Kiasmassa seurataan sekä kotimaista että ulkomaista nykytaidetta.
Tämä taiteilijoiden pitkäkin seuraaminen on erityisen tärkeää sekä näyttelyihin tuleville taiteilijoille että Kiasmalle itselleen. Haapalan mukaan heidän kanssaan käydään myös keskustelua sopivasta näyttelyajasta, miten mahdollinen näyttely sopii taiteilijan uraan juuri sillä hetkellä ja miten hän saa valmiiksi töitään tietyssä aikataulussa. Haapala toteaa: -Toisinaan näytteilleasettajakandidaatti menee sillä hetkellä toisaalle ja mahdollisesti palaa meille jossain toisessa yhteydessä pitämään näyttelyä.
Uusi johtaja kokee ilonaiheekseen Kiasman hyvän ja pysyvän henkilökunnan. Tällä henkilökunnalla saadaan hyviä tuloksia Kiasman kaikilla sektoreilla.
Haapalan vaikutus Kiasmassa
tänään
Kysyessäni Haapalalta, miten hänen vaikutuksensa näkyy Kiasmassa juuri tällä hetkellä hän vastaa, että hän on ollut ennen professoriksi siirtymistään vaikuttamassa muun muassa Markus Heikkerön (s.1952) lokakuussa (9.10.2015- 9.1.2016) avautuvaan näyttelyyn. (Näyttelyn kokosi amanuenssi Saara Hacklin) Tämä suomalaisittain ajatellen keskeinen underground-taitelija lahjoitti museolle ison kokoelman teoksiaan. Haapala toteaakin näyttelyn olevan hyvin seksuaalinen ja provokatiivinen, mutta myös Heikkerön taiteellinen kerrostuneisuus, villeys ja maalauksellisuus, Euroopan tila ja arkkitehtuuri näkyvät eri vuosikymmeniltä olevissa teoksissa hyvin. Haapala toteaa vielä, että seksuaalisuutta käsittelevä näyttely on usein hittituote.
Temaattiset kaudet
Jatkossa uusi johtaja pitää erityisen tärkeänä, että Kiasmassa keskitytään esimerkiksi ohjelmistokausittain tiettyyn temaattiseen kokonaisuuteen. Tällöin sekä näyttelyissä että Kiasman teatterissa on ohjelmistoa, jotka sopivat yhteen. Lisäksi Kiasman yleisötyö tuottaa oheistapahtumia tähän samaan teemaan sopien. -Pidän tärkeänä isoja soolonäyttelyjä, haluan tuoda esille selkeästi nykytaidetta esiintuovia, uuden polven taitelijoita, jotka näyttävät sen, missä nykytaiteessa mennään. Itseäni kiinnostaa missä digitaalisessa taiteessa mennään, mitä se on tuonut mukanaan kuvakieleen ja liikkuvaan kuvaan.
Yleisötyö,
entinen museopedagogiikka
Pidän hyvin kiinnostavana keskusteluamme Kiasman yleisötyöstä ja asiakasprofiileista. Tässä yhteydessä puhutaan myös asiakassegmenteistä. Kiasma tavoittelee mielellään alle 35-vuotiasta yleisöä. He ovat myös hyvin ylpeitä poikkeuksellisesta asiakasprofiilistaan, sillä jopa yli 50 prosenttia näyttelykävijöistä on alle 35-vuotiaita. Alle 18-vuotiaat pääsevät näyttelyihin ilmaiseksi. Haapala painottaakin: – Alle 35-vuotias yleisö myös ymmärtää ja hengittää samaa ilmaa kuin taitelijaikätoverinsa, nykytaidehan itsessään on tässä ajassa kiinni. Kuitenkin näyttelyjen sisällöt vaikuttavat kävijäkuntaan, kuten Erkki Kurenniemen näyttelyssä kävijöiden pääprofiili olikin yllättäen keski-ikäiset miehet, koska näyttelyn teema kiinnosti heitä. Haapala näkee ja kokee heidät muutoin erityiseksi haasteeksi mietittäessään uusia yleisöjä Kiasmaan. Haapala heittää keskustelun kuluessa ilmaan kysymyksen: – Pitäisikö tehdä äijänäyttely?
Kiasmassa niin kuin muissakin konsernin museoissa (Kansallisgalleriaan kuuluvat Kiasman lisäksi Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseot) tehdään paljon taustatyötä ja pohdintaa, jotta voidaan vaikuttaa kävijöihin ja kasvattaa tulevia sukupolvia taiteen kuluttajiksi.
Näyttelyihin kuuluu myös paljon ohjelmistoa kuten erilaisia työpajoja ja performansseja. Näyttelyt ja muu ohjelmisto pyritään luomaan siten, että asioita tapahtuu heti Kiasmaan tullessa eikä vain tietyissä huoneissa.
Kuvailutulkkaus ja muu
moniaistisuus
Ilokseni Haapala tunnistaa kuvailutulkkauksen käsitteenä ja keskustelemme siitä hetken aikaa. Hän kertoo mahdollisesta tulevasta näyttelystä, jossa moniaistisuus, interaktiivisuus, on ollut lähtökohtana. – Yleisötyömme pohtii erilaisia kittejä, liikkumisia näyttelyissä. Hän toteaa vielä: -Monet näyttelythän ovat jo itsessään moniaistisia. Joskus teosten materiaaleista saadaan taiteilijalta näytepaloja, joita yleisö saa koskea. Muistan itsekin, että ainakin ARS11 -näyttelyssä heti ensimmäisessä teoksessa oli näin.
Valintaprosesseista
Yleensä valintaprosessissa valitaan ensin teema kullekin näyttelykaudelle. Ryhmänäyttelyihin valitaan kolmi-nelinkertainen määrä taiteilijoita, jotka olisivat potentiaalisia kyseisen teeman mukaiseen näyttelyyn ja kuten aikaisemmin jo mainittiin, heistä tehdään tutkimusta ja heitä seurataan. Tämä valintaprosessi on Haapalan mukaan erittäin kiinnostavaa. Valinnoista vastaa kyseisen näyttelyn kuraattoritiimi. Kokoelmahankinnoista päättää museonjohtaja ja niitä valmistelee hankintalautakunta, johon kuuluvat Kiasman kokoelmaintendentti ja kokoelma-amanuenssit sekä aina yksi taiteilija tai hänen varajäsenensä. Haapala mainitsee: – Pyrin vaikuttamaan suuriin linjoihin ja joskus ehdotan näyttelyihin taiteilijoita ja heidän töitään.
Tulossa olevia näyttelyjä
Beirutissa syntynyt palestiinalaisten vanhempien tytär, taiteilija Mona Hatoumin (s. 1952) näyttely on tulossa nykytaidemuseo Kiasmaan vuoden 2016 lopulla. Lontoossa asuva taiteilija on video- ja installaatiotaiteilija. Haapala sanoo, että tällä näyttelyllä tavoitellaan yli 35 -vuotiaita koulutettuja naisia, onhan taitelijalla pitkä ura, jossa hän on käsitellyt mm. naiseutta, seksuaalisuutta ja nyt juuri ajankohtaista maahanmuuttoa, pakolaisuutta.
Kiasmaan on tulossa lokakuussa teemanäyttely Eri mieltä – nykytaiteen toisinajattelijoita (9.10.2015-20.03.2016). Haapala kuvailee näyttelyä: – Siinä paneudutaan taiteen ja yhteiskunnan välisiin suhteisiin. Kiasman sivuilta löytyy tietoa tästä näyttelystä ja siellä kerrotaan muun muassa: ”Tämän näyttelyn taiteilijat ottavat teoksissaan kantaa mm. talouteen, politiikkaan sekä taiteeseen ja taiteilijana toimimiseen.
Näyttelyn ajatuksellisena runkona on ranskalaisen filosofin, Jacques Rancièren määritelmä demokratiasta ja politiikasta erimielisyytenä. Taidekin on parhaimmillaan, kun sen annetaan toteuttaa perustehtäväänsä: ajatella ja esittää toisin.”
Taiteen kieli
Taiteen kieli kiinnostaa Haapalaa ja sitä hän haluasi tuoda jatkossa esille. Hän on väitöskirjassaan pohtinut myös kysymystä näkemisestä, kuulemisesta ja ajallisuudesta sekä tulkinnasta. Nykytaidehan ei avaudu vain kuvana ja katseella.
Guggenheim
Kysyessäni Leevi Haapalan kantaa Guggenheimin tulemisesta Helsinkiin, hän on hyvin diplomaattinen. Tämä on haastattelun ainoa kohta, jossa joudun tivaamaan Haapalan kantaa moneen otteeseen. Nykytaiteenmuseo on ollut dialogissa Guggenheimin kanssa ja jotain yhteisiä intressejä heillä on keskenään, mutta myös erillisiä intressejä. Guggenheimin asia on Helsingin kaupungin projekti. Haapala tuo esille jo sovittuja hankkeita ja olemassa olevia kulttuurilaitoksia Kiasman läheisyydessä kuten Amos Anderssonin taidemuseo, Helsingin taidemuseo, Taidehalli ja monet muut. Rivien välistä kuulen, että olisi tärkeää hoitaa yhteistyö heidän kanssaan ensin.
– Toivotteko vai ette toivo, että se tulee?
– En ole mustavalkoinen tässä asiassa ja asiahan päätetään muualla, kuin toisissa museoissa. Toki, jos se tulee, teemme yhteistyötä ja etsimme yhteisiä yleisöjä, päättää Haapala.
Fakta
Leevi Haapalan taidehistorian väitöstutkimus ”Tiedostumaton nykytaiteessa – Katse, ääni ja aika vuosituhannen taitteen suomalaisessa nykytaiteessa”