Teksti: Marianne Tenhami
Miekkailija on ensimmäinen Suomen Elokuvasäätiön rahoittama kuvailutulkattu elokuva, jota näkövammaiset voivat mennä katsomaan elokuvateattereihin milloin vain tasavertaisesti
näkevien kanssa. Kulttuuripalvelun väki lähti elokuviin yhteisellä bussilla.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun vuosikokouksen jälkeen järjestettiin yhteiskuljetus bussilla Suomen Elokuvasäätiöön katsomaan Anna Heinämaan kirjoittamaa ja Klaus Härön ohjaamaa Miekkailijaa. Elokuvan tuotantoyhtiö on Making Movies ja levittäjä Nordisk Film. Kyseessä oli kuvailutulkatun elokuvan ensi-ilta, mutta sitä oli ollut mahdollista katsoa kuvailutulkattuna jo aikaisemmin, samanaikaisesti näkevien kanssa sen tullessa elokuvateattereihin 13.3: näkövammaisella henkilöllä piti vain olla iPhone, iPad tai Android-puhelin, johon hänen oli ladattava MovieReading -ohjelma. Tämän avulla hän sai kuuluviin kuvailutulkkauksen, jonka hän voi aloittaa elokuvateatterissa elokuvan alkaessa. Ne näkövammaiset, joilla ei ollut ios- tai android-laitteita, saivat elokuvasäätiön kutsuvierasesityksessä kuvailutulkkauksen perinteisesti kuvailutulkkauskuulokkeisiin. Valmis kuvailutulkkaus johdettiin älylaitteesta kuulokkeisiin. Miekkailijaa on tulevaisuudessa mahdollista katsoa myös tallennettuna ilman MovieReadingia, koska tallenteille tehdään oma kuvailutulkkausääniraita.
Taidekokemus syntyy aivoissa,
mielessä ja sielussa
Kuvailutulkkauksessa kerrotaan elokuvan, näytelmän tai televisio-ohjelman visuaaliset tapahtumat sekä näyttelijöiden ilmeet ja eleet. Miekkailijassa luettiin lisäksi elokuvan suomenkieliset tekstit.
– Minä olen mukana. Olen mukana elokuvateatterissa muun yleisön joukossa kuin kuka tahansa. Istun siellä, itken ja nauran heidän kanssaan elokuvan kulun mukaisesti. Olen mukana, kun elokuvasta keskustellaan, sanon väkeviä mielipiteitä, teilaan tai kiitän, tulkitsi Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtaja Eija-Liisa Markkula monien elokuvan nähneiden näkövammaisten tuntoja Elokuvasäätiöllä pitämässään puheessa ennen Miekkailijan esittämisen alkamista.
– Ensin ihmettelin, miksi elokuvia on kuvailutulkattava, mutta kun näimme Näkövammaisten Keskusliitossa kuvailutulkatun elokuvan, kuvailutulkkaus oli mielestäni melkein parempi kuin elokuva. Tajusin että eihän taidekokemus synny siinä aistissa mitä kautta se välitetään, vaan kaikki taidekokemukset syntyvät viimekädessä aivoissa, mielessä tai sielussa. Aistit ovat vain eräänlaisia biologisia, teknisiä apuvälineitä, totesi puolestaan Suomen Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn.
Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa elokuvien kuvailutulkkaus on ollut näkövammaisille arkipäivää jo 1980-luvulta lähtien. Täällä Suomessa Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa ja Näkövammaisten Keskusliitossa on jo vuosien ajan työskennelty tasavertaisuuden puolesta katsella elokuvia, mutta aina jotain on puuttunut niin, että näkövammaiset voisivat mennä katsomaan kuvailutulkattuja elokuvia elokuvateattereihin tai katsoa niitä dvd:ltä tai muulta tallenteelta kuten kuka tahansa. Viime vuoden helmikuussa järjestettiin seminaari Vems teater, missä Eija-Liisa tapasi ruotsalaisen MovieReadingin kehittäjän Per Liljeqvistin. Saman vuoden keväällä Per tuli jälleen Suomeen esittelemään sovellustaan ja nyt Eija-Liisa innostui todella. Yhteistyökumppanikseen Näkövammaisten Kulttuuripalvelu sai Näkövammaisten Keskusliiton.
– Olemme olleet mukana luomassa suhteita kuvailutulkkauksen rahoittajaan eli tässä tapauksessa Suomen Elokuvasäätiöön. Tätä kautta olemme pyrkineet edistämään kuvailutulkkauksen saamista elokuviin. Olemme neuvotelleet heidän kanssaan ja viime vuonna Elokuvasäätiössä järjestettiin ensimmäinen kokeilu MovieReadingin käyttämisestä elokuvan kuvailutulkkauksessa. Nyt näkövammaiset voivat katsoa Miekkailijaa movieReadingin kuvailutulkkauksen avulla ja syksyllä on tulossa toinen kuvailutulkattu elokuva, jäsenpalvelupäällikkö Markku Möttönen Näkövammaisten Keskusliitosta iloitsee. Hän korostaa, että osin julkisin varoin tuettu elokuva kuuluu kaikille ja toivoo muiden näkövammaisten tavoin, että kuvailutulkattuja elokuvia tulisi yhä enemmän.
– Tulevaisuudessa painotamme uusia, kotimaisia elokuvia, koska meilläkin on suurin, kuvailutulkkausta kaipaava yleisö kotimaisten elokuvien katsojina. Ideana on, että kuten Miekkailijassa, kuvailutulkkaus laaditaan ja luetaan tuotantovaiheessa. Näin elokuvaa voi katsoa milloin vain elokuvateatterissa tai muuten tallennettuna. Elokuva-alalta olisi saatava rahoitus, niin että ainakin jotkin klassikkoelokuvat voitaisiin kuvailutulkata. Me näkövammaisjärjestöissä olemme kuvailutulkkauksen asiantuntijoita, hän toteaa.
Kaksi tuntia työtä yhden kuvailutulkatun minuutin kuulumiseksi
Tuottaja Kai Nordberg Making Movies -tuotantoyhtiöstä kiitteli vuolaasti Miekkailijan kuvailutulkkauksen koordinoinutta, lukenutta ja yhdessä Carita Lehtniemen kanssa laatinutta Anu Aaltosta, joka tunnetaan myös Näkövammaisteatterin ohjaajana.
– Anu on ollut tämän projektin primusmoottori. Hän ehdotti Miekkailijan kuvailutulkkausta minulle ja on toteuttanut tämän projektin alusta asti. Hän on myös vastuussa tästä erittäin korkealaatuisesta kuvailutulkkauksesta, Kai hehkutti. Anun kanssa Miekkailijan kuvailutulkkauksesta olivat vastuussa niin ikään kuvailutulkkina toimiva Carita Lehtniemi ja kuvailutulkkauskonsultti Heikki Ekola. Elokuvan suomenkieliset tekstit luki näyttelijä Juha-Pekka Mikkola ja kuvailutulkkauksen äänitti Kyösti Väntänen.
– Jaoimme käsikirjoituksen puoliksi ja kumpikin meistä laati kuvailutulkkauskäsikirjoituksen omaan puoliskoonsa. Kokoonnuimme Heikin kanssa, luimme hänelle ensimmäiset versiomme ja Heikki kommentoi niitä. Tapasimme uudestaan ja luimme Heikille korjatut versiot. Pidimme huolen, että kuvailutulkkaus on yhdenmukainen ja ettei kuuntelija huomaa kuvailutulkin vaihtuneen elokuvan puolessavälissä: sanaston ja kielen tyylin oli oltava yhteneväistä. Prosessi on kestänyt puolitoista kuukautta eli tämä saatiin aikaan melko nopeasti, valottavat Anu ja Carita kuvailutulkkauksen laatimista.
Töitä ja aikaa on kuitenkin kulunut todella paljon, koska Anun mukaan yhden kuvailutulkatun minuutin eteen on tehtävä kaksi tuntia töitä.
– Kohtausta katsotaan sekunti sekunnilta ja etsitään sieltä ne kohdat joihin kuvailutulkkaus mahtuu. Mietitään, mitä täytyy ja mitä ehtii sanoa. Tähän kuului myös äänitys ja kuvailutulkkauksen lukeminen, Anu kuvailee.
– Tämä oli meille aivan uusi tapa tehdä kuvailutulkkausta, joten meidän oli otettava huomioon paljon teknisiä asioita. Laadimme kuvailutulkkausta elokuvan jälkituotantovaiheessa. Niinpä elokuva muuttui koko ajan kuvailutulkkausta laatiessamme. Sitä leikattiin ja alussa suomenkielinen tekstitys puuttui ja kun suomenkielinen tekstitys vihdoin tuli englanninkielisen tekstityksen tilalle, se muuttui monta kertaa, Carita muistelee.
– Edellisenä päivänä, ennen kuin menin lukemaan kuvailutulkkauksen, elokuvaan tuli vielä muutos, Anu lisää.
Sokealla kuvailutulkkauskonsultilla on kuvailutulkkausta laadittaessa niin ikään tärkeä rooli.
– Kävimme Anun ja Caritan kanssa elokuvan läpi kuva kuvalta ja mietimme, miten kustakin kohdasta kerrotaan visuaaliset asiat. Kun esimerkiksi Jaan ja hänen isoisänsä pelaavat peliä, missä läpsyttävät käsiään toistensa päälle ja neuvostosotilaat tulevat hakemaan isoisää, etsimme oikeita sanoja, joilla ehditään kertomaan lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon. Kohtaus on todella herkkä ja halusimme herkkyyden välittyvän myös katsojalle mahdollisimman konkreettisesti, kertoo Heikki. Hänen mukaansa nykyelokuville on tyypillistä ja kuvailutulkille haastavaa, että näyttelijät puhuvat värittömästi mutta kertovat eleillään, ilmeillään ja tekemisillään niin paljon.
– Konsultin tehtävä on yhdessä tulkkien kanssa löytää kuvailutulkkauksen yhteinen sävel. Olen yrittänyt tuoda mukaan sokkonäkökulmaa ja saada tulkeilta irti kaiken sen mitä kuvassa on. Yhdessä pohdimme, miten Miekkailija voidaan esittää mahdollisimman hyvin ja konkreettisesti ja että sitä olisi miellyttävää seurata, hän valottaa.