Teksti: Tuula Paasivirta
Suomen delegaation jäsen EAPN:n PeP-tapaaminen
Brysselissä toteutui viime syksynä 13. Euroopan köyhien kuuleminen. Kerran vuodessa EAPN (Euroopan syrjäytymisen ja köyhyyden vastainen verkosto) Euroopan toimisto järjestää köyhien kuulemistapaamisen. Se myös kustantaa köyhät paikalle. Olimme mukana.
Kunkin eurooppalaisen maan paikallinen EAPN valitsee edustajat maansa delegaatioon. Suomen delegaatiossa oli tällä kertaa edustus kolmesta eri tahosta: Kuka kuuntelee köyhää? -verkostosta, Vailla Vakinaista asuntoa ry:stä ja Helsingin Diakonissalaitoksen Työkaapelista.
Vammaiskokemuksia lentokentillä
Punainen taksi saapuu kotikadulleni aamulla, viedäkseen minut Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa tapaan Suomen delegaation jäsenet, matkanjohtaja Arja Tyynelän, Jouni Kylmälän ja Reijo Pipisen sekä avustajani Minnan. Olemme matkalla Euroopan sydämeen EU-parlamentin vieraaksi. Seminaarissa tapaamme myös Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen Jaakko Ellisaaren.
Helsinki – Vantaalla vammaisten lentokenttäpalvelut ja kutsupisteet toimivat kohtuullisesti. Saan käyttööni pyörätuolin, jolla ystävällinen virkailija minua työntää kohti lähtöhallia. Turvatarkastus toimii loistavasti ja pääsen helposti koneeseen, jossa jo muutama suomalainen euroedustaja istuu itseoikeutetusti ykkösluokassa. Brysselin päähän saapuessamme kaikki ei enää olekaan niin sujuvaa. Ensin vaikuttaa siltä, että homma ei pelitä ollenkaan. Heti sisään astuessani käteni jää yhden pleksioven väliin. Tämän jälkeen saapuu paikalle ranskaa puhuva nuori lentokenttävirkailija, jolla on kiire tyttöystävän luo. Hän kuitenkin kuljettaa minua lentokentän vaunuilla käytäviä pitkin lähelle ulko-ovia. Sieltä taksi vie meidät Brysselin hotelliin.
Paluumatka sujuu huomattavasti paremmin Brysselin ruuhkista huolimatta. Tilataksimme koukkailee pitkin kauniita asuinalueita. Lentokenttäalueella ystävällinen ja ammattitaitoinen kuljettaja pysähtyy omalla riskillään sakkopaikalle tuodakseen meidät mahdollisimman lähelle sopivia sisäänkäyntiovia. Tästä seurueen herrat lähtivät kentälle viettämään aikaansa eli pistelivät edellä, kun taas me naiset lähdimme etsimään minun liikkumiseeni sopivia reittejä. Lopulta saatiin minulle ns. omatoimituoli, jota matkanjohtaja kutsuu potkukelkaksi. Matkanjohtajamme kommentoi tilannetta tuoreeltaan: -Pastori istuu kuin kirkonpenkissä. Pohdimme sitä, että ehkä potkukelkkamme täyttää EU-jäsenvaltioiden lentokenttien vastuun liikuntarajoitteisten ja vammaisten matkustajien lentokenttäpalveluista. Brysselin turvatarkastus olikin sitten jo luku sinänsä, kun kenkäni, kyynärsauvani, vyöni ja laukkuni syynättiin erityisellä läpivalaisulaitteella. Edellä mainitussa tuolissa istuessani, ensi jännityksen jälkeen olen jo kuin vanha konkari ja menemme pitkin pitkiä käytäviä kerroksesta toiseen ja löydämme Finnairin tiskin ja minut työnnetään ystävällisesti koneeseen. Helsinki-Vantaalla pääsen ensimmäisten joukossa avustajani kera ulos koneesta ja leppoisa virkailija jutustelee samalla kansamme, kun kurvaamme kohti taksia.
Yhteiskuntapoliittiset turistit
Maanantaina iltapäivällä saavumme EU:n keskusrakennusten, niiden tv:stä tuttujen, nurkille Brysselissä. Kuten Jouni matkaraportissaan totesi, osa meistä kumartaa Robert Schumanin (1886-1963) – Euroopan, tai ainakin Euroopan unionin isänä pidetyn – muistokiveä. Me olemme siis kuin yhteiskuntapoliittiset turistit etsimässä Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN) vuotuistapaamista komission rakennuskomplekseissa. Hetken kuluttua purjehdimme sisään viereiseen lasitettuun rakennukseen, jonka nimi (Charlemagne) viittaa toiseen Euroopan rakentajaan, Kaarle Suureen (742-814). Yhtenä päivänä kokouspaikkamme on läheinen iso automuseo (Autoworld Brussels), jonka hisseistä voisi kirjoittaa pitkän tarinan. Tämä tiistaipäivä oli aikamoinen seikkailu päättyen illalliseen autojen lomassa. Valokuvaan museon autoja erityisesti rakkaita kummipoikiani ajatellen.
Markkinapaikka
Tiistai-iltapäivänä automuseon yläkerran aulassa on delegaatioiden ja muiden vieraiden välinen vapaamuotoinen kohtaamismahdollisuus. Kullakin delegaatiolla on puolikas pöytä. Meidän ständillämme on mm. tarjolla Marianne-karkkeja, Köyhyys-verkoston eri kielisiä esitteitä, sosiaali- ja terveysministeriön joitakin julkaisuja sekä THL:n julkaisema kirja Uskalla olla, uskalla puhua: Vammainen nainen ja väkivalta (olen ollut kirjan taustaryhmässä ja olen sen yksi artikkelikirjoittaja). Ständillä tapaan mm. skotlantilaisen sokean miehen, jonka kanssa juttelemme näkövammaisten kirjastopalveluista. Tätä tilaisuutta edelsi workshop, jossa sain keskustella muiden osallistujien kanssa tasa-arvosta ja epätasa-arvosta.
PeP- seminaari ja rakennerahastot
Seminaari alkaa mannermaisesti delegaatioiden luovasti toteutetuilla tervehdyksillä. Seuraavassa lainaan taas Jouni Kylmälän matkaraporttia, jossa hän osuvasti kuvaa maiden esittelyjä: ”Mukanaolijoista tšekit aloittavat: Köyhyys ei ole minun syyni. Ranskalaiset pistävät paremmaksi siteeraamalla Voltairea: Köyhyys ei ole syytämme, mutta vallassamme on taistella sitä vastaan. Tanskalaiset vahvistavat: Asunnottomuus ei koskaan ole oma valinta. Puolalaiset täsmentävät vielä tätäkin: Asunnottomuus johtuu työttömyydestä, työmarkkinoiden toimimattomuudesta. Portugalin porukka terävöittää: Köyhyys syö kansalaisuutta ja demokratiaa.” Maiden tervehdyskavalkadiin käytettävä aika päättyy liian varhain. Tämä minua harmittaa, vaikka meidän suomaisten luova tervehdyksemme on vielä luovassa vaiheessa. Koen hieman epäoikeudenmukaiseksi, kun muutama maa ei pääse esittäytymään ollenkaan. Toki pääsemme monessakin kohden esittelemään suomalaista innovaatioitamme Kuka kuuntelee köyhää? -verkostoa.
Kokoontumisemme teema, köyhyyden vastaisen taistelun rahoittaminen, Funding the Fight against Poverty, pohtii EU:n rakennerahastojen mahdollisuuksia köyhyyden vastaisessa taistelussa. Lainaan tähän jälleen hieman ensi vuoden 2015 todennäköisen Suomen delegaation koordinaattorin Jounin matkaraporttia, hän kirjoittaa: ”Kuulemme, että Euroopan sosiaalirahaston, ESR:n volyymistä 20 % merkitään tätä tarkoitusta varten, siis köyhyyden torjuntaa varten.” Jouni jatkaa pohdintaansa: ”Mietin, miksei myös ESR:n rahoittamaa innovaatiopolitiikan tai PK -yritysten tukemisen tai työmarkkinoiden tai elinikäisen oppimisen kehittämisen rahoituslinjoja voisi nähdä osana köyhyyden vastaista politiikkaa.” Näitä Jounin ajatuksia me pohdimme vielä koti-Suomessakin, lähinnä siltä kantilta, ketkä pääsevät osalliseksi tuosta TEM:n (Työ- ja elinkeinoministeriö) hallinnoimasta 20 prosentista.
EU:n puheenjohtajamaan näkökulmia
Kokouksen kuluessa alivaltiosihteeri Franca Biondelli käyttää puheenvuoron. Hän tulee Italian työ- ja sosiaaliministeriöstä (Italiahan oli vuonna 2014 EU:n puheenjohtajamaa) Italiassa tuetaan heikoimmassa asemassa olevia perheitä tarjoamalla näiden perheiden lapsille koulussa ateria. Tämä ateria ei ole tarjolla kaikille koululaisille. Biondellin puhetta kuunnellessani palaa mieleeni muistumia omasta lapsuudestani. Olen kerännyt 1960 -luvulla puolukoita kansakoulun keittolaan. Suureksi häpeäkseni jouduin luokan edestä hakemaan monot ja toisena vuonna sain köyhille lapsille tarkoitetut valkoiset Hai-saappaat. Ikätoveri, matkakumppani Jouni muistelee samaa asiaa matkaraportissaan: ”1960-luvun alussa minulle ei osunut kunnan köyhimmille lahjoittamia kumisaappaita.”
Köyhyyden häpeä
Jään pohtimaan köyhyyden häpeää ja sen merkitystä tänään. Nykyään koetaan toimeentulotuesta tai seurakunnista jaettavien ostolappujen osoittelevan köyhiä kaupan kassalla. Marraskuun lopulla olleessa Vähimmäistuloillassa (Kuka kuuntelee köyhää? -ilta) köyhyysaktivisti, panelisti Juha Nieminen esitti kiinnostavan innovaation. Voisiko maksuosoituslapun sijasta olla käytössä prepaid-luottokortti, kertakäyttöluottokortti? Tällöin köyhä ei leimaudu kaupan kassalla. Tosin ehdotus ei ole aivan uunituore, sillä Kuka Kuuntelee köyhää -aktivisti, Kalliolan asukasvastaavaa Veikko Väisänen esitti tämän saman idean jo vuosi sitten 2013 PeP -tapaamisessa Brysselissä.
Osallisuus ja osallistaminen
Omaankin työhöni nyt juuri liittyvät teemat osallisuus ja osallistaminen pulpahtelivat esiin keskusteluissa tuon tuosta. Tiistain workshopissa kertoessani suomalaisten eläkeläisten taitetusta indeksistä, se herätti muiden maiden edustajissa kummeksuntaa. Yleiskeskustelussa toin esille vammaisten elämäntilanteita, niin työelämässä kuin muutoinkin. PeP-tapaamisessa virallisten tahojen puheenvuoroissa korostettiin työn merkitystä köyhyyden vähentäjänä. Eri maiden delegaatioiden jäsenistä äärimmäisen pieni osa oli vammaisia edustajia, hyvä, jos edes yksi prosentti. Järjestäjätaho tukee kyllä vammaisten mahdollisuuksia olla delegaatioiden jäseniä, tosin tilaratkaisut hotellissa ja kokouspaikoilla eivät mahdollista pyörätuolin käyttäjän osallistumista seminaariin.
Matkamme taloudellisesti mahdollisti EAPN-FIN. Se on tänä vuonna viettänyt 20-vuotisjuhlaansa. Vuotuisiin PeP-tapaamisiin liittyy olennaisesti vuodenvarrella tapahtuva valmistelu. Tämän tapaamisen ansiokkaana koordinaattorina toimi Kari Lehtonen. Hän kävi Brysselissä etukäteen, johti etukäteistapaamisemme ja oli meihin matkan aikana Suomesta käsin yhteyksissä. Käytännössä matkan sujuvuuden takasivat avustajani, kanssamatkustajani ja erittäin organisaatiokykyinen matkanjohtajamme Arja Tyynelä.
Faktalaatikko:
ESR on Euroopan sosiaalirahasto.
Lisätietoja saat:
http://voicesofpoverty-eu.net/
Jouni Kylmälän matkaraportti: http://www.eapn.fi/ankan-matkassa-brysselissa-22-24-9-2014-kokemuksia-pep-tapaamisesta/