Teksti: Eija-Liisa Markkula
Olen innoissani monessa kaupungissa aloitetusta kulttuuriluotsi- tai kulttuurikaveritoiminnasta. Jyväskylän kaupunki on toiminut tienavaajana, siellä palvelu aloitettiin jo vuonna 2006. Helsingissä kulttuurikavereita on tällä hetkellä noin 80. Kyseessä on kaupungin kulttuuritoimen koordinoima vapaaehtoistoiminta, jota tehdään yhteistyössä mukaan ilmoittautuneiden kulttuurilaitosten kanssa. Vertaisohjaajaksi koulutettua kulttuurikaveria voi tilata seurakseen ja ”tuekseen” tapahtumiin tilaisuuksiin ja näyttelyihin. Palvelua ei ole rajattu mihinkään ryhmään, mutta on oletettavaa, että siitä eniten hyötyisivät erityisryhmät; vanhukset, vammaiset ja vaikkapa maahanmuuttajat, kaikki sellaiset, joiden on hankala lähteä ja selviytyä yksikseen.
Toisaalta, voihan seuraksi tarjoutua lähtemään vaikkapa jonkun oman lähipiirinsä yksin elelevän ikäihmisen kanssa. Ei tarvitse kuulua mihinkään organisoituun tai koordinoituun ryhmään. Tähän aikaan vuodesta on helppo tarjoutua kaveriksi monenlaisiin menoihin, vaikkapa ilmaistapahtumiin. Sehän on kuin joululahja ja molemmille tulee hyvä mieli. Kohteita riittää; joululaulutilaisuuksiin, toreille, myyjäisiin, kirjakauppaan, jouluostoksille, kirjastoon, joulukahveille … eräs vanhus kertoi toivovansa päästä ihailemaan Aleksanterinkadun jouluvalojen kauneutta ja sen jälkeen glögille. Maksullisia menoja tietenkin on lukematon määrä, niistäkin voisi nostaa yhtenä esille elokuviin menon joulun välipäivinä.
Voi olla lähtöseuraksi tarjoutuva osapuoli tai lähtöseuraa tarvitseva, mutta kummallekin sopivat samat sanat: Lähtisitkö kanssani / Kiinnostaisiko sinua lähteä….”. Todellakin! Tämä on kielellistä yhdenvertaisuutta! Tuleepa aloite kummalta puolelta tahansa kyseessä on luottamus ja myös tietynlainen arvostus. On vain saatava sanotuksi! Liian usein jää sanomatta, pyytämättä ja tarjoutumatta.
Erityisryhmiin kuuluvilla on usein ongelmana se, että heidän tuttavapiiriinsä kuuluu enimmäkseen saman ryhmän ihmisiä, joten esim. kaksi sokeaa ystävystä ei voi päättää lähtevänsä kaksistaan joulutorille seuraavana aamuna. On löydettävä joku, joka lähtisi kiireisenä aikana avuksi. Hakuun tarvitaan ehkä useita puhelinsoittoja ja sähköpostien vaihtoa. Lopulta joulutorilla käynti saattaa ollakin yksi noiden kolmen parhaista joulunajan tapahtumista.
Hyvä tahto on valtava generaattori kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Se riisuu ennakkoluulot ja aggressiot. Se luo hyvää mieltä. Hyvä mieli puolestaan toiveikkuutta ja luottamusta.
Toivon sinulle, lukijani, iloista, hyvän mielen joulua sekä onnea alkavalle vuodelle!
Kerron vielä hyvän uutisen Kajastuksesta; tilaajat saavat ensi vuoden alusta sekä paperilehden että verkkotunnukset nettilehden lukemiseksi. Pelkän verkkolehden tilaaminen on myös mahdollista, kuten lehden ääniteversionkin.
…ja maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto
vallitkoot teidän kaikkien joulussa!