Miten selviät? Miten korona vaikuttaa elämääsi? Pelottaako? Kirjoita blogiin ja kerro jos sinulla on keinoja myös muille. Kommenttisi voi olla vertaistukea parhaimmillaan.
Miten selviät? Miten korona vaikuttaa elämääsi? Pelottaako? Kirjoita blogiin ja kerro jos sinulla on keinoja myös muille. Kommenttisi voi olla vertaistukea parhaimmillaan.
1 kommentti
Koronakotoilu tuottaa myös vanhan ajan rauhaa
Vuosikausia kestäneet harrastukset loppuivat yhtä aikaa. Joillekin tästä toipuminen on suuri tai melkein mahdotonkin sopeutumiskysymys. Eräs tuttuni on edelleen katkera, että häneltä on viety erittäin tärkeä sosiaalinen harrastus.
Ainoa turvallinen paikka on nykyisin enää oma koti. Vapaana toimittajana työni jatkuu omassa kotona. Mutta kyllä kokonaistilanne vaikuttaa psyykeen. Monesti on tuntunut, että olen varsinaisesti työtehoinen vasta ulkoilun, ruuan, iltapäiväunen ja kahvin jälkeen.
Alussa ulkona liikkuessa huomasin, että mielessäni heräsi vanha suomalainen vieraan pelko ja vihamielisyys. Äkkiä muualle, kun toinen ihminen , siis vihollinen, tulee vastaan. Mutta mieltä kuitenkin lämmitti, kun vastaan kävelevä vieras mies tervehti ystävällisesti.
Hänen mallinsa on selvästikin hyvä, mutta en ole vielä itse pystynyt siihen. Huolehdimme aviomiehen kanssa ennen kaikkea turvaväleistä vieraiden suhteen. Mutta kun kaksi ystävällistä koiraa on lähestynyt pelottomasti, olen unohtanut pelkoni ja antanut niiden nuuskia. Nekin ehkä kyllä voivat välittää virusta.
Kun naapurin pieni lapsi lähestyi pelottomasti, kaksi tunnetta taisteli mielessäni. Päästin hänet kuitenkin lähelle. Hullun tuntuisiin tilanteisiin korona meitä johtaa.
Merkillistä toisaalta oli, että iltaharrastusten loppuminen ei ahdistanutkaan minua.
Sopeuduin merkillisen hyvin uuteen tilanteeseen. Myöhemmin oivalsin, että uusi tilanne olikin minulle vanha. Lapsuudessa Ylitornion Nuotiorannan rajavartiostossa ja nuoruudessa Torniossa ei ollut muita harrastuksia kuin kävely kavereiden kanssa.
Nykyisin kävelemme aviomiehen ja kahden tai yhden tyttäremme kanssa. Haemme tietoisesti välillä eri ja uusia paikkoja. Kotikaupungistakin löytää uutta.
Eräs vanha harrastuksemme aviomiehen kanssa kantaa tässäkin tilanteessa. Luen autossa ääneen mielenkiintoista, erittäin hyvin kirjoitettua ruotsinkielistä nuorisokirjaa. Jos sana on vieras, katson sanakirjasta, ja opimme automatkoilla toista kotimaista luontevasti.
Olen harrastanut ruotsinkielisen kaverin kanssa ruotsinkielisiä kävelyjä. Nyt hän kysyi, uskallanko lähteä kävelylle. Vastasin, että kyllä, jos pidämme huolta turvavälistä. Toisaalta tiedän, että turvavälistä huolta pitäminen helposti unohtuu myös perhekävelyillä. En vielä tiedä, uskallanko lähteä kävelylle kaverin kanssa.
Näin kummallisiin tilanteisiin olemme joutuneet. Mutta kotoa alkaa löytyä vanhan ajan rauhaa. Äskettäin huomasin, että leipominen on kokonaan unohtunut. Ei ole ollut aikaa, mutta nyt sitä olisi. Toivottavasti pystyn tekemään aivoloikan ja uudistamaan vanhan kotoisan tavan.
Tuula-Maria Ahonen