MAURI JA MUSTIS 2 2022

Mauri & Mustis, 2/2022

Kuvailukäsikirjoitus Sari Rajala ja Eija Paasu

Sarjakuva koostuu viidestä ruudusta. Puhekuplat on kirjoitettu käsin tikkukirjaimilla

piirtämisen yhteydessä. Sarjakuvan yläpuolella on mustat pyöreät lasit, sitten teksti Mauri & Mustis ja perässä neljä tassunjälkeä.

Mauri on mustatukkainen, normaalivartaloinen mies, jolla hiukset ovat keskeltä päätä kuin kukonharja. Hänellä on kookas soikean mallinen pottunenä, suurehkot korvat ja hän käyttää pyöreitä mustia laseja. Isosta suusta näkyy puhuessa tasainen hammasrivi. Kaula on suhteessa muuhun vartaloon hyvin ohut. Mauri käyttää valkoista keppiä oikeassa kädessään.

Mustis on väriltään musta keskikokoinen koira. Pää on muuten vaalea, mutta päälaki on musta. Yläleuka on korostuneen suuri alaleukaan verrattuna ja kirsu on soikeahko musta pallo. Silmät ovat suuret ja pyöreät. Häntä ja sivuille sojottavat kapeat mustat luppakorvat ovat muutamalla vekillä. Hännän ja korvien päät ovat pallomaiset, kuten myös vartalo. Kaula on ohut, jossa on paksu ylisuuren näköinen kaulapanta.

Ensimmäinen ruutu
Mustis opastaa Mauria ja he kävelevät nurmikkoon rajautuvalla tiellä. Vasemmassa reunassa Maurin selän takana näkyy hiukan lautaverhoiltua taloa. Taivas on tasaisen sininen. Maurilla on musta baskeri, liilan väriset kengät ja takki. Mauri toteaa Mustikselle: ”On tämä maailma mennyt erikoiseksi!” ”Miten niin? Ainahan se on ollut erikoinen” vastaa pirteän näköinen Mustis korvat innosta ylöspäin sojottaen.

Toinen ruutu
Mauri on lähikuvassa vasemmalla ja oikealla näkyy pensaiden latvuksia. Mauri pohtii ääneen Mustikselle: ”Ajattele nyt, ensin maailmanlaajuinen pandemia, joka on kestänyt jo yli kaksi vuotta.”

Kolmas ruutu
Mauri on nostanut valkoista keppiä pitävän oikean kätensä hartian korkeudelle ja jatkaa: ”Yhteiskuntien sulkutilanne, etätöihin siirtyminen, maskipakko, miljardien ihmisten rokottaminen pikavauhtia. Terveydenhuollon valtavat ponnistukset.”

Neljäs ruutu
Mauri ja Mustis ovat pysähtyneet. Maurin selän takaa näkyy muutama puu ja nurmikkoa. Edessä päin pilkistää hiukan kivitalon nurkkaa. Mauri on irroittanut otteensa valjaista ja huitoo ilmaa vasemmalla kädellään. Suu paheksuvalla mutrulla Mauri pauhaa: ”Sitten Ukrainan sota ja kaikki sotku sen ympärillä! Ei sellaista pitäisi voida tapahtua enää nykyaikana.” Murheellisen näköinen Mustis vastaa silmäluomet lurpallaan: ”Ihmiset eivät koskaan opi.”

Viimeinen ruutu, joka on koko sivun levyinen
Mauri ja Mustis ovat jatkaneet matkaa ja kulkevat nyt kivitalon vierustaa. Heidän edellään kävelee ostoskassia kantava äiti tyttärensä kanssa. Punahiuksisella äidillä on  yllään liilan sävyiset mekko, takki ja avokkaat. Tytöllä on vaaleat hiukset poninhännällä ja värikäs punavihreä takki yllään. Mauri jatkaa Mustikselle: ”Mitä ihmettä seuraavaksi, avaruusolioitako?” Iloinen pilke silmissään Mustis vastaa Mauriin päin vilkaisten: ”Ei nyt sentään, mutta kyllähän maailmaan kummallisuuksia mahtuu.”  Edellä kulkeva tyttö on kääntynyt kummissaan katsomaan taakseen ja hihkaisee: ”Katso äiti, puhuva koira!” Äiti lähes vetää tyttöä perässään ja toteaa tälle: ”Älä höpsi, ei sellaisia ole olemassakaan.”