Näkövammaisten Kulttuuripalvelu 90 vuotta
Juhlajuttu 4
Teksti: Timo Kuoppala
Yhdeksänkymmentävuotias Näkövammaisten Kulttuuripalvelu on monenmoista kulttuuritekemistä tarjoava yhdistys. Perinteiset kiinnostuksen kohteet, kirjallisuus ja musiikki, ovat saaneet rinnalleen teatterin, kuunnelman, kuvataiteen, keramiikan, valokuvauksen ja tanssin. Katto on korkealla. Harrastusta on monitaiteellisuuteen, ruokakulttuuriin, historiaan ja luontoon. Kaikenlainen kulttuuri sopii näkövammaisten kulutettavaksi.
Koko yhdistyksen olemassaolon ajan on kamppailtu yleiseen kulttuurielämään mukaan menemisen puolesta. Aiemmin puhuttiin integraatiosta, Nyt on kerrankin saatu sanastoa suomalaistettua. Toimimme saavutettavuuden, käytettävyyden ja osallisuuden puolesta.
Kuvailutulkkaus vaatii paljon
Kuvailutulkkauksen edistämiseksi tehdään nyt paljon työtä. Kuvailutulkkauksen ideahan on sinänsä todella yksinkertainen. Näkevä kertoo näkövammaiselle, miltä maisema tai rakennus näyttävät. Mitä taideteoksessa näkyy? Kuka tekee ja mitä näytelmässä, tv-ohjelmassa tai elokuvassa, kun tehosteet tai repliikit eivät sitä kerro?
Laadukkaan kuvailutulkkauksen toteuttaminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista. Joillekin se onnistuu luonnostaan, mutta siihen voi myös harjaantua. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu tarjoaa eri alojen toimijoille koulutusta, jossa kerrotaan, miten hyvä kuvailutulkkaus toteutetaan. Miten tulkkauksessa tarvittava käsikirjoitus tehdään, milloin puhutaan, milloin ei? Kaikkea näkemäänsä tulkkaaja ei voi ottaa mukaan. Mitä jätetään pois? Kuinka paljon keskitytään henkilöiden kuvaukseen? Kerrotaanko ja mitä esimerkiksi elokuvan ilmaisukeinojen käytöstä, kuvakulmista ja niin edelleen.
Näkevät ovat kertoneet näkemästään näkövammaisille aina, mutta varsinaisen kuvailutulkkauksen historia on vielä aika lyhyt ja sitä on tutkittu vähän. Kuvailutulkkauksen hyväksi paljon työtä tehnyt yhdistyksen varapuheenjohtaja Eija-Liisa Markkula kertoo brittien olleen varhain liikkeellä teatteriesitysten kuvailussa, mutta kuvailutulkkausta on toteutettu myös Ranskassa, jossa on ollut jo pitkään mahdollisuus lainata kuvailutulkattuja elokuvia. Hän mainitsee myös Saksan, Espanjan ja Venäjänkin pioneerimaina.
Suomessa alkoi tapahtua 1980-luvun lopulla, kun Kulttuuripalveluun hankittiin RAY:n tuella simultaanitulkkauslaitteet lähinnä teatteriesitysten kuvailutulkkausta varten. Seuraavaksi asiaa vauhditettiin vuonna 2004, kun yhdistys järjesti kuvailutulkkausseminaarin, johon osallistui muiden vammaisjärjestöjen ja kulttuurialan toimijoita.
Seuraavana vuonna oli ensimmäinen pitkä kuvailutulkkikoulutus, jonka tuloksena televisiossa esitettiin kuvailutulkattuna tv-elokuva Varpuset. Vuonna 2006 koottiin työryhmä miettimään alan kehittämistä. Mukana olivat ainakin yhdistyksen, Näkövammaisten liiton ja YLE:n edustajat. Muina merkittävinä ja paljon julkisuutta saaneina tapahtumina Eija-Liisa mainitsee vuonna 2009 kuvailutulkattuna tv:ssä lähetetty ja dvd:näkin julkaistu Postia pappi Jaakobille ja 2010 Englantiin tehty opintomatka. Samana vuonna perustettiin yhdistykseen oma kuvailutulkkausasioita edistävä toimikunta.
Noina aikoina uudistettiin tv- ja radiotoimintaa säätelevää lainsäädäntöä. Mukaan saatiin määritelmä kuvailutulkkauksen kuulumisesta YLE:n hoitaman julkisen palvelun piiriin, mutta asiaa ei sen enempää konkretisoitu.
MovieReading tulee
Vuonna 2014 kuvailutulkkauksen toteuttaminen sai uuden teknisen mahdollisuuden, kun alunperin Italiassa kuulovammaisia varten kehitetty MovieReading -sovellus tuli Suomeen Ruotsin kautta. Suomen elokuvasäätiö järjesti sovellusta esittelevän seminaarin ja MovieReading on vähitellen löytänyt paikkansa elokuvien kuvailutulkkauksen toteutuksessa. Sovellus toimii älypuhelimessa eikä mitään erillisiä laitteita tarvita. Puhelimeen ladataan valmiiksi luettu kuvailutulkkauksen sisältämä äänitiedosto, joka avataan elokuvan alkaessa. Puhelin synkronoi mikrofonin kautta tulkkauksen elokuvan äänien mukaan.
Eija-Liisa mainitsee lisää merkittäviä kuvailutulkkauskokemuksia. Miekkailija -elokuvaa vuonna 2015 mentiin joukolla katsomaan Kulttuuripalvelun vuosikokouksen jälkeen. Erityisellä lämmöllä hän kertoo elokuvasäätiön esitys- ja kehityspäällikkö Harri Ahokkaan tekemästä mahtavasta työstä kuvailutulkkauksen edistämiseksi. Ahokas toi MovieReadingin Suomeen ja hänen aloitteestaan perustettiin Saavutettavuusfoorumi viemään kuvailutulkkauksen vakiinnuttamista eteenpäin. Ahokas on saanut ansioistaan Kulttuuripalvelun jakaman Pöllö -pienoisveistoksen ja Näkövammaisten liiton Saavutettavuuspalkinnon.
Elokuvasäätiö antaa markkinointi- ja levitystukea vain sellaisille kokoillan elokuvatuotannoille, joiden osana on elokuvan kuvailutulkkaus. Toistaiseksi ainoa Suomen laki, joka velvoittaa kuvailutulkkaukseen suoraan, on EU:n saavutettavuusdirektiiviin perustuva laki sähköisten palveluiden tarjoamisesta. Siinä velvoitetaan julkiset toimijat tarjoamaan kuvailutulkkausta verkko- ja mobiilipalveluissa: kuvailutulkkaus tulee liittää tallennettuun aikasidonnaiseen mediaan, mikäli olennainen informaatio ei käy ilmi videon ääniraidasta. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, Suomen lainsäädäntö ei velvoita tarjoamaan kuvailutulkkausta sähköisessä mediassa, kuten televisiossa.
Kuvailtulkkauksesta eivät hyödy vain näkövammaiset elokuvanystävät, vaan sen on todettu helpottavan myös mm. autismin kirjo -sairauksia potevien ja suomea vieraana kielenä puhuvien ihmisten elokuvien seuraamista. Tekoälyn soveltumista kuvailutulkkaukseen on kokeiltu mm. hiljattain päättyneessä MEMAD -hankkeessa.
Kuvailutulkkauksen tarve kasvaa ja ala kehittyy. Kulttuuripalvelu on Suomessa keskeinen toimija. Sen aloitteesta käynnistyi Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella selvitys ”Kuvailutulkkauksen tila Suomessa”, joka valmistuu vuoden loppuun mennessä. Raportissa kuvataan kuvailutulkkauksen nykyistä tilaa ja annetaan asiantuntijoiden suosituksia mm. kuvailutulkkien koulutuksen järjestämisestä.
Eija-Liisalla on myös pari omaa kehityskohdetta. Vanhoja elokuvia, jotka ovat osa kulttuuriperintöämme, ei ole juurikaan kuvailutulkattu. Vielä ei ole myöskään mahdollista saada käyttöönsä henkilökohtaista kuvailutulkkia, vaikka sellaista saattaisi joissakin tilanteissa tarvita.
Osallisuus lisää hyvinvointia
Muutakin työtä yhdistyksellä osallisuuden parantamiseksi riittää. Museoiden kokoelmien ja taidenäyttelyjen saavutettavuutta pitää edelleen parantaa, teatterien ja konserttien käsiohjelmien tieto välittyy näkövammaiselle kulttuurinystävälle turhan usein vain seuralaisen hätäisesti lukemana ennen tapahtuman alkua. Koronapandemian aikaan yleistyneet verkkotapahtumat eivät aukea helposti kaikille.
Äänikirjat ovat olleet näkövammaisten käytössä jo kauan, mutta niiden saavutettavuudessa ja laadussa on parantamisen varaa. Keskustelua herättävät uutuuskirjat tulevat erityiskirjasto Celiasta näkövammaisten kuultaviksi joskus pahasti myöhässä. Kaupallisten äänikirjojen käytettävyydessä on toivomisen varaa.
Kulttuurin ihmiselle hyvää tekevä vaikutus on tutkittu juttu. Näkövammaisten ihmisten on päästävä ottamaan tätä terveysruisketta muiden kanssa samoin ehdoin.