Pentti Kivelän haastattelu
Teksti: Timo Kuoppala
Monen lappilaisen, niin myös Pentti Kivelän, täytyi muuttaa kotikonnultaan Sallasta 70-luvun alussa työn perään etelään. ”Männyn latvasta, käpyjä keräämästä lähdin”, sanoo nyt 75-vuotias Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kunniapuheenjohtaja.
Pentti palkattiin Helsingin Sokeat ry:n sihteeriksi ja hän joutui heti aluksi selvittämään yhdistyksen vähän sekaisin olleita asioita. ”Melkein metrinen kirjepino oli pöydällä ja kassa tyhmänä, kun aloitin”, hän muistelee.
Parin vuoden jälkeen Pentti meni silloisen Näkövammaisten ammattikouluun oppimaan automaattisen tietojenkäsittelyn saloja. Opintojen päätyttyä häntä kysyttiin saman tien kouluun opettajaksi. Hän opetti konekirjoitusta, puhelunvälitystekniikkaa ja asiakaspalvelua puhelunvälittäjiksi opiskeleville sekä kaupallisia aineita, kirjanpitoa ja yritystaloutta eri linjoilla. Myös teknisten apuvälineiden käytön ohjaus kuului Pentin tehtäviin.
Vuodesta 1984 alkaen hän toimi kaupan ja hallinnon osaston johtajana. Työnkuvaan tulivat myös hallinnolliset tehtävät ja paljon aikaa meni opetusmateriaalien muokkaamiseen näkövammaisille soveltuviksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä Pentin näkö heikkeni retinitiksen vuoksi niin paljon, että hän ei enää katsonut voivansa jatkaa entisissä tehtävissä.
Luottamustoimissa riitti tekemistä
Toimettomaksi Pentti ei jäänyt. Jo työvuosinaan hän toimi tilintarkastajana eri yhdistyksissä ja silloisen Sokeain Keskusliiton hallituksen jäsen hänestä tuli 1985. Kymmentä vuotta myöhemmin hänet valittiin liiton puheenjohtajaksi, jota tointa kesti yhdeksän vuotta.
Pentti on sekä Näkövammaisten liiton että Näkövammaisten Kulttuuripalvelun kunniapuheenjohtaja. Hän on edelleen Näkövammaisten liiton valtuuston jäsen. Näkövammaissäätiön puheenjohtajan tehtävistä hän jäi pois viime vuonna, mutta jatkaa Sokeain Lasten Tukisäätiön johdossa.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun hallitukseen hänet valittiin vuonna 1978 ja neljän vuoden päästä hänestä tuli yhdistyksen puheenjohtaja. Sen toimen hän jätti tultuaan valituksi Keskusliiton johtoon.
Kulttuuripalveluun toimiston kautta
Kulttuuripalvelu, silloinen Näkövammaisten Henkinen Työ, tuli tutuksi, kun sen toimistoon mentiin samasta ovesta kuin työpaikkaankin. ”Siellä tuli piipahdettua ja tutustuttua senkin yhdistyksen toimintaan. Silloinen puheenjohtaja, Riitta-Liisa Hietaniemi, minut sitten houkutteli hallitukseen”.
Yhdistyksen talous ei ollut kovin hyvällä tolalla, vaikka toimintaa saatiin kyllä kehitettyä. Muun muassa teatterikerho alkoi silloin Hannes I. Tiiran aloitteesta, kuorotoiminta vilkastui ja näkövammaisten alueyhdistyksiin alettiin pitää entistä enemmän yhteyksiä. ”Se oli aktiivista aikaa” Pentti muistelee, ”mutta se alkoi harmittamaan, että liitolta piti olla koko ajan pyytämässä lyhytaikaista lainaa”. Pentin jättäessä puheenjohtajuuden yhdistyksen talous oli kunnossa, eikä lainoja enää tarvittu. Kajastuksen mainos- ja tilausmyynti onnistuivat hyvin.
Lukeminen ja luvut kiinnostavat
Omista kulttuuriharrastuksistaan hän kertoo mieleisimmäksi lukemisen. ”Kaikki Päätalot, mitä vain on julkaistu, on luettu ja paljon muuta. Harmittaa vaan nykyään tuo Celian toiminta, joka ei palvele enää näkövammaisia niin hyvin kuin ennen”.
Hanuria Pentti soitti nuorempana, mutta kun näkö heikkeni sellaiseksi, ettei nuotinluku enää onnistunut, Pentti laittoi hanurin laukkuun ja myi sen pois. ”Tuli tarkkakorvaiselle liikaa niitä eiku-nuotteja”.
Todella kokeneena järjestöihmisenä Pentti katselee nykyistä maailmanmenoa aika huolestuneena. Sellaisilla järjestöillä kuin näkövammaisyhdistyksetkin ovat, ei ole oikein mitään markkinoitavaa, jolla ne voisivat toimintaansa rahoittaa. Ollaan paljolti lahjoitusten ja avustusten varassa. RAY:n ja Veikkauksen yhdistäminen toi lisää voitonjakajia ja avustusten määrät ovat jo laskeneet.
Millaisen vastuun yhteiskunta ottaa? Kolmannen sektorin työ ihmisten ja yhteiskunnan hyväksi on tunnustettu välttämättömäksi. Toiminnan pyörittäminen on järjestöjen vastuulla, mutta mistä ne siihen rahat saavat. Järjestöt voisivat tuottaa entistä enemmän palveluja, joita yhteiskunta ostaa, mutta kaikenlainen kilpailutus ei takaa, että järjestöjen asiantuntemusta saataisiin aina hyödynnettyä.
Kiitokset Kajastuksen lukijoille
Kulttuuripalvelun toimintaa Pentti ei ole kovin läheltä seurannut. Hän arvelee tilanteen olevan hankala taloudellisesti, kun vanhat tulolähteet ovat ehtymässä. Lehtitoiminta ei ole hyvää bisnestä tänään. Mainoseurot tulevat sähköisestä mediasta ja somesta.
Kehitys alkoi jo näkymään Pentin puheenjohtajuuden aikana. Kilpailu hyvistä myyjistä oli kovaa ja myyntipalkkiot nousivat kustannustasoa nopeammin. Hyviä myyjiä on aina ollut vaikea saada.
Pentti nostaa hattua niille, jotka jaksavat taistella. Lämpimät kiitokset hän antaa Kajastuksen lukijoille. He ovat tärkeitä ihmisiä. Kiitokset kuuluvat myös ilmoittajille. He ovat osaltaan auttaneet näkövammaisten kulttuuritoiminnan tunnetuksi tekemistä. Kiitos myös nykyisille vastuunkantajille. Tehtävä ei ole helppo.
Pentti matkaa Sallaan aina kun sää sopii mieliharrastukseen, kalastukseen. Lämmenneet syksyt ovat vieneet jäät alta siian pilkkimiseen. Keväällä maaliskuussa sentään vielä jäille pääsee.