Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on rakkauselokuva, jännityselokuva ja kokeellinen elokuva. Vammaiselokuva se ei ole.
Teksti: Marianne Tenhami
Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -elokuvan tekijät, ohjaaja ja käsikirjoittaja Teemu Nikki ja tuottaja Jani Pösö It’s Alive Films -tuotantoyhtiöstä kertoivat Sokeiden viikolla Näkövammaisten Palvelu- ja Toimintakeskus Iiriksessä elokuvan tekemisestä. Pääosan esittäjä Petri Poikolainen oli kertomassa elokuvan tekemisestä etäyhteydellä. Sokeiden viikolla näkövammaisilla kautta maan oli mahdollisuus osallistua Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia -kutsuvierasnäytäntöihin Näkövammaisten liiton yhteistyökumppanin Specsaversin tuella.
Unelmien täyttymys
Petri ja Teemu kävivät samaan aikaan reserviupseerikoulua. Siellä he näyttelivät koulun kurssijuhlassa.
– Petri oli jo silloin hyvä näyttelijä: hyvin itsevarma ja kokenut, kun taas minä esitin puuta tai pensasta, Teemu hymyilee. Vuonna 2019 Petri otti armeijakaveriinsa yhteyttä kertoen päässeensä Teatterikorkeakouluun ja työskennelleensä näyttelijänä, mutta jääneensä eläkkeelle aggressiivisen MS-taudin vuoksi. Nyt mies istuu pyörätuolissa ja on sokea.
– Ajattelin että Petrin kanssa olisi kiinnostavaa työskennellä. Hän on näyttelijä, jonka sokeus ja pyörätuoli saattaisivat tuoda hiukan haasteita, mutta toisaalta työskentely olisi mielenkiintoista. Niinpä kysyin Petriltä, kiinnostaako sinua vielä näytellä, Teemu muistelee.
– Kyllä. Kiinnosti ihan sikana. En tiennyt miten se tapahtuu, mutta pääosan esittäminen pitkässä elokuvassa oli minulle unelmien täyttymys, Petri vastaa.
Produktion kanssa oli kiire Petrin MS-taudin aggressiivisen etenevyyden vuoksi.
– Sanoin Teemulle, että jokainen vuosi on edellistä huonompi, hän toteaa rehellisesti. Niinpä edettiin pikavauhtia: Teemu kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen heinäkuussa ja elokuussa olivat Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia kuvaukset. Elokuvan muut näyttelijät ovat Petrin kurssikavereita Teatterikorkeakoulusta, Teemun ja Janin vanhoja tuttuja aikaisemmista tuotannoista sekä Petrin poika Lassi Poikolainen. Kiireen lisäksi haasteita elokuvan tekemiseen toivat epävarma rahoitus sekä se, että elokuva oli kuvattava lyhyissä kuvauspäivissä.
– Joskus se, että ei ole budjettia, on hyvin vapauttavaa, Jani kiteyttää. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on paitsi saanut suosiota Suomessa, myös palkittu laajalti kansainvälisesti, muun muassa Venetsian elokuvajuhlien yleisöpalkinnolla, Egyptin El Gouna elokuvajuhlien parhaana elokuvana ja Petri parhaana näyttelijänä sekä Turkin Antalya Golden Orange -elokuvajuhlilla. Ennen valmistumistaan se palkittiin Haugesundin elokuvafestivaaleilla visuaalisesta kokeilevuudestaan.
– Vaikka meillä ei ollut paljon aikaa eikä tietoakaan rahoituksesta, meistä tuntui että olisimme katuneet loppuikämme, jos tätä elokuvaa ei olisi tehty. Monet palkinnot todistavat, että se kannatti tehdä, Jani lisää tyytyväisenä.
Sinun pitää luottaa viiteen tuntemattomaan ihmiseen
Elokuvan kuvaukset on tehty päähenkilön Jaakon näkökulmasta, joka Petrin tavoin MS-taudin vuoksi on sokea ja istuu pyörätuolissa.
– Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on kuvattu niin, että vain Jaakko ja kaikki, mihin hän koskee, näkyy. Muita näyttelijöitä ei nähdä, mutta heidän äänensä kuullaan. Näin näkevä katsoja on samanarvoinen sokeiden ihmisten kanssa kuullessaan vain näyttelijöiden äänet. Jos toista ihmistä koskettaa, voi saada jonkunnäköisen käsityksen siitä minkä näköinen hän on, Teemu selittää. Elokuvassa Jaakko matkustaa junalla Tampereelta Pieksämäelle rakastettunsa Sirpan (Marjaana Maijala) luo, jonka kanssa on siihen mennessä vain puhunut puhelimessa. Jaakon on lähdettävä matkalle yksin, koska avustaja ei pääse heti viemään häntä. Matkalla sattuu ja tapahtuu, mutta Petrin sanoin: Sinun pitää luottaa viiteen tuntemattomaan ihmiseen matkan aikana. Kuvaukset tehtiin Petrin kotona, invataksissa, Tampereen rautatieasemalla sekä junassa, missä kuvaamisen tekivät haastavaksi muut ihmiset, mutta siitäkin selvittiin.
– Kyllä he hiljenivät, kun tajusivat että täällä on jotain draamaa tapahtumassa, Teemu sanoo.
Petrin mukaan sokeus helpotti näyttelemistä.
– Vaikka kamera ja mikrofoni olivat todella lähellä minua, se ei häirinnyt yhtään näyttelemistä. Kävin dialogia vastanäyttelijän kanssa ja näyttelin kohtausta ihan normaalisti, kun en nähnyt kameraa ja mikrofonia vaikka tiesin minua kuvattavan. Ei se näyttelijyys mihinkään ole kadonnut. Vain keinot näytellä ovat muuttuneet, hän kuvailee. Ohjaajana Teemu toteaa, että työskentely Petrin kanssa oli samanlaista kuin kenen tahansa ammattinäyttelijän kanssa. Jotkut asiat tehtiin kuitenkin eri tavalla.
– Sokea näyttelijä ei pysty reagoimaan visuaalisiin merkkeihin. Kohtauksessa, missä Petriä lyödään kasvoihin, häntä lyötiin ohi kuten elokuvien kuvauksissa tehdään. Sitten laskimme kolmeen ja Petri reagoi lyöntiin heilauttamalla päätään eli väistämällä, Teemu havainnollistaa keinoja tehdä asioita toisin. Miehet korostavat, että vaikka Jaakko on sokea ja istuu pyörätuolissa ja Sirpalla on vaskuliittisairaus, Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia ei ole vammaiselokuva, koska vammaisuuteen ei keskitytä vaan se on taustalla ominaisuuksina. Sokea mies joka ei halunnut nähdä Titanicia on rakkaus- ja jännityselokuva sekä kokeellinen elokuva. Sääliä on vältetty.
– Saamassamme palautteessa ovat korostuneet lohtu ja voima, jota ihmiset ovat elokuvasta löytäneet, Jani kertoo.
– Elokuva on tunteiden vuoristorata, Teemu jatkaa.
– Minulle elokuva kertoo rakkaudesta ja selviytymisestä. Rakkaus on pääteema, koska sen takia Jaakko lähtee tapaamaan Sirpaa. Jokainen tarvitsee rakkautta – olipa vammainen tai ei. Me kaikki olemme samanarvoisia ihmisiä – näimmepä tai emme, istuimmepa pyörätuolissa tai emme, Petri lisää.