RAKKAUDESTA RAMMSTEINIIN

Teksti: Marianne Tenhami

Jonna Heynken mukaan yksi pieni hetki voi muuttaa elämän täysin. Hänelle se hetki oli Rammstein-yhtyeen solistin Till Lindemanin kasvot ja tämän ystävällisyys heidän tavattuaan Suomessa viime vuoden elokuussa.

Kajastus-lehden lukijoille tuttu, saksalaista Rammstein-yhtyettä innokkaasti fanittava Jonna Heynke, 42, on ikionnellinen saadessaan kääntää bändin laulajan Till Lindemanin runoja suomeksi. Lindemanin kolmas runokirja 100 Gedichte ilmestyi suomalaisiin kirjakauppoihin 21.10. nimellä 100 runoa suomalais-saksalaisen vapaan kirjoittajan ja kääntäjän Jonna Heynken kääntämänä. Tällä hetkellä hän kääntää Lindemanin runokirjaa In stille Nächte, Hiljaiset yöt, jossa ovat mukana myös runot Tillyn ensimmäisestä runokirjasta nimeltään Messer. Molemmat kirjat ovat Johnny Knigan kustantamia. Saksan Baijerin Ambergissa miehensä Christianin ja kissansa Sir Papu Rammsteinin kanssa asuva kääntäjä piipahti lokakuussa Suomessa luennoimassa käännöstyöstään ja Till Lindemanin runoista sekä tulkitsemassa Tillyn runoja Imatralla ja Tampereella. Imatralaisessa kahvilassa hän jakoi nimikirjoituksiaan kirjaan ja tapasi muita Rammstein-faneja.
– Sain tutustua huikeisiin, hienoihin ihmisiin. Rammstein yhdistää. Oikein harmitti, kun aika loppui kesken, kääntäjä ihasteli Facebookissa. Porissa, Satakunnan yrittäjäpäivillä hän kertoi virtuaalisesti, miten hänestä tuli naisyrittäjä.

Älä käännä vaan tulkitse

Rammstein jakaa mielipiteitä rankan tyylinsä vuoksi. Bändin kappaleissa kuvataan muun muassa sadomasokismia, homoseksuaalisuutta, insestiä, nekrofiliaa, pyromaniaa, kannibalismia ja seksuaalista väkivaltaa. Runojen aiheetkin ovat rajuja käsitellen muun muassa itsemurhaa, yksinäisyyttä, aidsia, hylättyä lasta, päihderiippuvuutta ja vessassa käyntiä törkyisessä käymälässä. Surullinen runo Ketju on omistettu koiralle. Yksi Jonnan suosikkirunoista on Renttu.
– Pidän tuosta ihmistyypistä, joka vähät välittää mistään. Tämän runon kääntäminen oli todella hauskaa, koska sain tehdä alkuperäisestä, neutraalimmasta tekstistä todellisen rentun. Kustannustoimittaja antoi minulle ohjeeksi: ”Älä käännä vaan tulkitse.” Halusin runosta sellaisen, miltä renttu kuulostaa. Jos olisin tehnyt tarkan sanakirjakäännöksen, runosta olisi tullut tosi mitäänsanomaton eikä yhtään uskottava, hän luonnehtii. Hänen mukaansa varsinkin runoja kääntäessä on osattava tulkita ja tarvittaessa vaikka rikkoa runoja niin, että alkuperäinen ajatus kuitenkin säilyy ja että runot saa riimittymään. Runossa Kohta tulee lähtö riimitellään muun muassa päihteiden käytöstä:

Sä imet viinaa
Sä poltat tupakkaa
Sä vedät kamaa
Aina vaan petät sun muijaa

– Jos runon olisi kääntänyt suoraan saksan kielestä, se ei olisi rimmannut yhtään: Sinä juot, sinä tupakoit, sinä käytät huumeita ja petät vaimoasi, kääntäjä valottaa.
Kaikki runot säväyttävät Jonnaa jollakin tavoin: vihlaisevat, itkettävät tai naurattavat.
– Tillyn kahdeksan sivun pituinen runo vessassa käymisestä on huippuhauska. Hän yrittää runoilla mahdollisimman salonkikelpoisesti, mutta ote aina välillä lipsuu hänen kuvaillessaan törkyistä junan käymälää. Ei sille voi kuin nauraa. Runo Moottoritie saa minut itkemään: pieni lapsi hylätään autobaanalle. Hän ei tiedä minkä ikäinen on eikä milloin sai ensimmäisen hampaansa. Lapsen syntymäpaikka oli moottoritie, kääntäjä kuvailee. Hän suosittelee kirjan 100 runoa lukemista joko mustavalkoisena tekstinä tai pistekirjoituksella, kunhan Celiassa ensin saadaan aikaiseksi tuottaa kirja pistekirjoitukselle tai äänikirjaksi. Ville Tiihonen on lukenut 100 runoa hienosti äänikirjaksi. Se ilmestyy muissa äänikirjapalveluissa, mutta ei toistaiseksi ainakaan vielä Celiassa.

Rammstein muutti kaiken

Jonna valmistui Joensuun yliopiston Savonlinnan Kansainvälisen viestinnän laitoksesta filosofian maisteriksi vuonna 2008, pääaineena saksan kieli. Kääntäjän töitä hän ei kuitenkaan useista yrityksistä huolimatta saanut ja hän kuvaileekin silloista työtilannettaan surkeaksi.
– Käänsin joitakin koiranruokatuoteselosteita sekä yksityisten ihmisten lääketieteellisiä asiakirjoja. Työskentelin jonkin aikaa berliiniläisessä pimeässä ravintolassa Nocti Vaguksessa, mutta se ei ollut minun juttuni. Ei myöskään se, että minulle tarjottiin töitä saksalaisesta työkeskuksesta vain kahdeksan euron päiväpalkalla, hän kertoo. Viime vuoden elokuussa tilanne kuitenkin muuttui Jonnan päästyä tapaamaan Till Lindemania ja muita rammsteinilaisia ennen Tampereen Ratinan keikkaa olleeseen fanitapaamiseen.
– Aloin fanittaa Rammsteinia helmikuussa 2018. Ensimmäinen minuun kolahtanut biisi oli kaunis balladi Ein Lied, Laulu. Sen jälkeen olin mennyttä naista: kuuntelin bändiä aina ja joka paikassa ja aloin huvikseni kääntää Till Lindemanin runoja kirjasta In stille Nächte. Tietysti rekisteröidyin myös bändin faniksi. Tällä hetkellä minulla on jos jonkinlaista Rammstein-tavaraa, enkä julkisuudessa suostu esiintymään muuten kuin Rammstein-kamppeissa, hän selittää.

Ensimmäisen Rammstein-keikkansa Jonna näki ja kuuli Münchenissä, josta tietysti päivitti Facebookiin. Rammsteinin Suomen edustaja kysyi häneltä, voiko hän julkaista jutun heidän Facebook-sivuillaan. Tietysti fani antoi tähän luvan. Jälleen oli tiedossa Rammsteinin keikka, tällä kerralla Tampereen Ratinassa, minne Jonna etsi opasta Rammstein Finland -sivulta. Hän halusi kaveriksi ja näkeviksi silmiksi pesunkestävän Rammstein-fanin. Onnekkaana lopputuloksena Jonna sai sekä oppaan että pääsi bändin fanitapaamiseen ennen keikkaa.
– Kyllä minua jännitti. Tapasin kaikki bändin jäsenet. Neljäntenä tuli Till esitellen minulle itsensä. Ojensin hänelle käteni, mutta hänpä kaappasi minut halaukseen. Sitten kuulin hänen maagiset sanansa: ”Haluatko tutkia kasvoni?” Minähän tutkin. Tästä on otettu kuvakin, joka on Rammsteinin valokuvakirjassa. Till oli minulle sanoinkuvaamattoman ystävällinen. Muutkin paikalla olleet ihmiset sanoivat hänen muuttuneen minun luokse tullessaan, ihan kuin nappia olisi painettu, fani hehkuttaa innoissaan. Keikan jälkeen hän alkoi tosissaan kääntää In stille Nächte -kirjan runoja ja päätti lähettää niistä näytteitä kustantamoon. Sekä suomalais- että saksalaiskustantamot kiinnostuivat. Jonnaa pyydettiin ensin kääntämään 100 Gedichte, 100 runoa suomeksi. Nyt hänellä on työn alla In stille Nächte, Hiljaiset yöt, joka ilmestyy suomeksi Jonnan kääntämänä ensi vuonna.
Jonnan mukaan on Rammsteinin ja Till Lindemanin ansiota, että hänen elämänsä palapelin palaset ovat alkaneet loksahdella kohdalleen. Hän on saanut töitä kääntäjänä ja Jonna ja Christian olivat haastattelua tehdessämme juuri ostaneet ensimmäisen oman talonsa. Talon lainapäätökseen oli vaikuttanut, että molemmat käyvät töissä. Jonna odottaa kolmatta opaskoiraansa Apolloa, jonka pitäisi tulla itävaltalaiselta opaskoirakoululta, jos saksalainen byrokratia tämän hyväksyy.

Yksin
Ja taas aurinko kohti taivasta kapuaa
Jumalan lastenkammarin punaiseksi maalaa
Pyssyn piippuun luodin asetan
En pelkää itseäni tappaa

Taas ypöyksin täällä ollaan
Ei sydän näin yksinäinen pysty kuolemaan
En ole koskaan tahtonut elää
Äitini ei ois saanut mua synnyttää

Yksin olen täällä aina vaan
Tulen aina yksin olemaan
Joku minut vielä tähtäimeen ottaa
Ruumiini luodin ilmasta nappaa