Teksti: Timo Kuoppala
Joulu oli lapsuudenkodissani ruokaisa, koristeellinen ja lämmin juhla. Muuten aika juroluontoinen isäni laittoi aattoillan aterian jälkeen tonttulakin päähänsä ja keskittyi parhaaseen lahjakirjaansa. Kotini oli raitis, eikä meidän lasten tarvinnut pelätä joulutunnelman pakoa vanhempien riitelyn tai väkivallan vuoksi. Hyvät lapsuusmuistot ovat säilyneet mielessäni vahvoina. Aikuisena minusta on tullut mallikelpoinen jouluihminen.
Koronavirusta en jouluksi huolisi. Kotosalla aion rauhoittua vilkkaan syksyn jälkeen mieleisteni asioiden kanssa. Toivottavasti Celia saa lainattaviksi äänikirjoiksi ainakin Mauri Antero Nummisen muistelmat ja Kjell Westön Tritonus-romaanin, jotka aion juhla-aikaan kuunnella. Sopivasti hyvää ruokaa ja ulkoilua – mieluusti jo talvelta tuoksuvassa säässä – lataa mieltä tulevaan vuoteen.
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Kajastuksen kannalta vuosi 2021 on melkein yhtä juhlaa. Kajastuksen julkaiseminen alkoi Varjojen Mailta -lehtenä vuoden 1931 alussa ja syksyllä lehden ympärille perustettiin Sokeain Henkinen Työ – niminen yhdistys. Koronaa tai ei, yhdistys aikoo juhlistaa pyöreitä vuosia monin tavoin. Historia heijastuu Kajastuksen sivuilla ja näkövammaisten kulttuuriharrastuksia nostetaan esille yhdistyksen tapahtumissa. Juhlavuoden kunniaksi teatteri ja kuoro toteuttavat yhteistuotantona Edmond Rostandin vuonna 1897 kirjoittaman näytelmän Cyrano de Bergerac. Syyskuussa tehdään retki Hossan kansallispuistoon ja Iki-Kiannon maisemiin. Jo keväällä toteutetaan kuunnelmafestari, kirjailijavierailut jatkuvat ja verkossa voi saavutettavasti osallistua tarina- ym. piireihin. Näkövammaisten oikeus kulttuurielämään niin osallistujina kuin tuottajina toteutuu monipuolisesti.
Ennen tätä kaikkea vetäkäämme hetki henkeä. Kaamosajan keskellä tuokoon Joulu mieleemme lupauksen valosta ja ajatuksia rauhasta. Niitä ei tässä kavalassa maailmassa ole koskaan liikaa.