Teksti: Timo Kuoppala
Suomeksi Utö tarkoittaa ulkosaarta. Nimen alkuperää ei tarvitse paljon arvailla sen jälkeen, kun on katsonut saaren sijaintia kartalta. Kokemus vain vahvistuu viiden tunnin merimatkalla Nauvosta yhteysalus Baldurilla. Perillä tuntee olevansa ulkona merellä, kaukana kaikesta.
Utö on Suomen eteläisin asuttu paikka. Siellä on Suomen vanhin toiminnassa oleva, komea majakka ja lintubongareille paljon kiikaroitavaa kevät- ja syysmuuton aikaan. Meri pauhaa ja tuuli vonkuu melkein aina jollakin puolella pientä saarta, jonka pinta-ala on vain vajaa neliökilometri.
Teimme kokkolalaisen Anders Nybergin johdattelemana viiden päivän retken Utöhön syyskuun alkupäivinä. Totesimme pian, että himoliikkuja on kolunnut pienen saaren tiet ja polut äkkiä. Saarelle saapuvan kannattaakin hölkkäloman sijasta perehtyä saaren historiaan, jota on dokumentoitu ainakin 1500-luvulta asti. Utösta ei ole kirjoitettu paksuja niteitä, mutta tiedonjanoinen voi hyödyntää saaren monitoiminaisen, Hanna Kovasen, ehtymätöntä tieto- ja tarinavakkaa hänen opastamillaan retkillä. Hannalta löytyy lisäksi majoitus- ja ruokapalveluja. Saarella on myös entisiin varuskuntatiloihin saneerattu hotelli.
Toisin kuin monet muut ulkosaaret Utö ei ole kalastajaidylli. Satunnaisten kalan- ja hylkeenpyytäjien jälkeen sitä ovat asuttaneet vakituisesti majakanvartijat, luotsit ja sotilaat. Nykyään saarella asuu nelisenkymmentä ihmistä. Siellä on oma kauppa ja jopa pieni koulu.
Saaren komein nähtävyys, vuonna 1814 rakennettu majakka, ei ole alkuperäinen. Sen paikalla opasti merenkulkijoita jo 1700-luvun puolessa välissä pystytetty majakka, joka Suomen sodan aikana räjäytettiin. Utön majakka on edelleen toiminnassa, eikä sen linssihuoneeseen pääse tutustumaan, mutta rakennuksessa sijaitseva kirkko on avoin yleisölle ja sen suojissa voi kuunnella Hannan monipolvisia kertomuksia saaren historiasta, joita hän värittää oman äitinsä kokemuksin. Äiti oli mm. mukana jouluyönä 1947 S/S Park Viktory -nimisen kivihiililaivan haaksirikkoisia pelastamassa. Saaren historiaan voi tutustua pienessä museossa, joka on sisustettu 1700-luvulta peräisin olevaan, saaren vanhimpaan säilyneeseen kivirakennukseen.
Utö on talvella hiljainen, mutta kesällä vilkas veneilijöiden suosima pysähdyspaikka. Saaren teitä ja polkuja on helppo kulkea eikä nälkä pääse yllättämään, jos vain muistaa tarkistaa kaupan ja ruokapalveluiden aukioloajat. Testiryhmämme oli tyytyväinen käyntiinsä yhdessä Suomen omintakeisimmista paikoista.
PS Utön elämänmenoa on kuvannut mainiosti saarella pariin otteeseen asunut YLE:n luontotoimittaja Juha Laaksonen kirjassaan Utö: syksy ja kevät ulkosaaressa. Se on Celiasta lainattavissa äänikirjana Jari Aulan lukemana.