Teksti: Eija-Liisa Markkula
Keravalainen Tiina Raevaara (s. -79) voitti ensimmäisen Laurin kirja -äänikirjapalkinnon romaanillaan Kaksoiskierre.
Voittajateos julkistettiin Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivänä keskustakirjasto Oodissa Helsingissä. Sekä kirjailijalle että äänikirjan lukijalle ojennettiin palkintona 3 000 euron suuruinen rahasumma. Sain tilaisuuden haastatella kirjailijaa Kajastukseen.
Pidämme haastattelun kolmisen viikkoa myöhemmin etänä eli puhelimitse, kuten näinä korona-aikoina on jo tullut tavaksi. Heti haastattelun alkuun kysyn Tiina Raevaaralta, onko hän jo ehtinyt käyttää kolmen tuhannen euron suuruisen palkintosumman. Naurahtaen hän vastaa, ettei vielä juuri ollenkaan, vain tulppaanit on kevääksi istutettu. Hän jättää rahan vararahastoksi, käyttää sitä vähitellen kaikenlaiseen elämänlaadun kohentamiseen. Keravalla asuva perhe on vuoden alkupuolella muuttanut omakotitaloon, joten puutarhan kunnostus on heti mielessä, ainakin toinen kompostori tarvitaan.
Tällä hetkellä Raevaaralla on menossa erittäin työntäyteinen vaihe, sillä Kaksoiskierteen jatko Polaaripyörre on keskittymistä vaativassa viimeistelyvaiheessa. Kirjan on tarkoitus ilmestyä maaliskuussa. Sitä ennen prosessissa on varattu aikansa oikolukuvaiheille, joiden jälkeen viimeistelty teksti lähtee äänikirjan lukijalle. Lisäksi muun muassa kirjan taitto vie oman aikansa. Kirjailija paljastaa kuitenkin jo nyt, että jatkoa tulee vielä kolmannen kirjan verran. Sen nimestä ei toistaiseksi ole tietoa.
Kysyn kansista nimineen ja kuvineen. Kaksoiskierteen nimi oli alun perin Kimeeri, mutta se olisi ollut tuntematon sana suurelle yleisölle eikä olisi houkutellut lukijoita – niinpä se kustantajan ehdotuksesta vaihdettiin. Kaksoiskierre menee suoraan romaanin ytimeen – geeneihin, DNA:n kaksoiskierteiseen ketjuun. Yhtä suoraviivaisesti se viittaa symbolisella tasolla kirjailijan oman uran ”kaksoiskierteeseen” tieteen ja taiteen tekijänä. Kirjojen kansikuvat ovat erittäin tärkeä asia, usein suorastaan taideteoksia, joiden vaikutus lukijaan on suuri. Kaksoiskierteen kannessa on mitä ilmeisimmin yön pimeydestä erottuva Viikin tutkimuslaitosten aikanaan Koronaksi nimetty infokeskus – siis kirjailijalle varsin tutut paikat. Raevaara sanoo, että kirjailija voi vaikuttaa kansikuvaan alusta asti esittämällä ideoitaan ja tekemällä huomioitaan loppuun saakka.
Yllättäen käy ilmi, että Raevaara onkin todella työteliäs kirjoittaja; hän kertoo, että tässä välissä häneltä ilmestyy koiria koskeva tietokirja, kunhan hän vain saa Polaaripyörteen pois työpöydältään. Perheellä on keskikokoinen villakoira, Igor, ja muitakin rotuja on ollut, mutta villakoiriin hän oli mieltynyt jo lapsena. Kirjailija uskoo koira-aiheen kulkevan aina teksteissään. Jo aiemmin hän on julkaissut koiran historiaa ja evoluutiota koskevan tietokirjan Koiraksi ihmiselle vuonna 2011.
Raevaara opiskeli biologiaa pääaineenaan Helsingin yliopistossa ja väitteli tohtoriksi perinnöllisyystieteestä. Ei siis ihme, että Kaksoiskierteessä lukija joutuu erittäin koviin asiantuntijan pihteihin pääsemättä niistä eroon tai löytämättä – kuten yleensä – yhtään asiavirhettä pelastautuakseen pelolta ja kauhulta omaan mielenrauhaansa. Kirjailija jätti geneetikon uran v. 2007 ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Oikeastaan se tarkoitti kuitenkin näiden kahden alan yhdistämistä. Kaunokirjallisuuden puolella hänet on palkittu Runeberg-palkinnolla v. 2011 novellikokoelmalla En tunne sinua vierelläni, tieteen puolella hän sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon v. 2015. Hän julkaisee edelleen tiedeaiheisia artikkeleita ja pitää mm. Suomen Kuvalehden nettiversiossa blogia. Kaksoiskierre on Raevaaran seitsemäs romaani. Hänen kaunokirjallisissa teoksissaan tiede ja taide vertautuvat tai muutoin kamppailevat keskenään. Tiedemaailman tapahtumia hän seurailee aina sen mukaan, mitä omat tekeillä olevat tekstit vaativat.
Koulussa Raevaaran lempiaine oli biologia. Hän pyydysti ystävänsä kanssa hiiriä ja muita pikkueläimiä tutkittaviksi. Hän oppi lukemaan kolmivuotiaana ja luki jo lapsena todella paljon, mm. kaikki Agatha Christiet. Halu kirjoittaa tuli vähitellen. Yläasteella oli helppo kirjoittaa keksittyjä tarinoita, lukiossa oli jäsenneltävä järkevästi asia-aineita, mikä tuntui alkuun vaikealta hypyltä. Lopulta hänestä kehittyi innokas ja osaava kirjoittaja. Edelleenkin Raevaara lukee paljon valitsematta luettavaansa kovin tarkasti; kaikenlaista, vähän sattumanvaraisesti.
Keskustelemme tietysti myös korona-ajan vaikutuksista. Raevaara kertoo ensin nauttineensa keväällä siitä, että kalenteri tyhjeni, kirjailija tunsi saaneensa aikaa itselleen ja voivansa todella keskittyä kirjoittamiseen. Kesällä se alkoi kyllästyttää ja hän alkoi kaivata omia kirjallisia piirejään. Samoin oli asianlaita yleisötilaisuuksien, seminaarien ja tapahtumien suhteen, mihin Laurin kirja -äänikirjakilpailun palkinnonjakotilaisuus teki mieluisan poikkeuksen ja iloisen kohokohdan. Syksyn kirjamessujen typistäminen minimaalisiksi ei tuntunut kivalta. Kirjailijatuttuja Raevaara on tavannut pienissä porukoissa. Erityisesti hän koki työnkin kannalta puutteena sen, ettei ole voinut tavata kustantamon henkilökuntaa; sähköposti ei ole riittävä yhteydenpitoväline. Kustannustoimittajan kanssa työskentelyn Raevaara arvostaa korkealle. Hän kokee kyseisen henkilön tärkeäksi kouluttajakseen ja on oppinut paljon. Like-kustantamolla hänellä on ollut koko ajan sama kustannustoimittaja.
Pandemiatilanteesta on ollut jonkinlaista hyötyäkin, sillä hotellihuoneiden hintojen pudotessa Raevaara kokeili tällaista muutaman päivän ”työhuonevuokrausta” ja totesi sen taanneen rauhan keskittymiseen ja tiiviiseen työskentelyyn. Irrottautuminen normaalista päiväjärjestyksestä on varsin ymmärrettävää, kun perheeseen kuuluu miehen lisäksi kaksi omaa lasta ja avioliiton myötä kolme bonuslasta. Hän pohtii haastattelussa, miten ankeat korona-ajat vaikuttavat teini-ikäisten maailmaan toivoen, että heille kaikesta huolimatta jäisi hauskoja muistoja nuoruudestaan. Perheessä onkin pyritty järjestämään nuorisolle mahdollisuuksia tavata kavereitaan ja pitää hauskaa. Toisaalta omien vanhempien tapaaminen on kirjailijalle itselleen koronarajoitusten aikana ollut normaalia vaikeampaa.
Lopuksi vielä kerrottakoon, että kaiken edellä kerrotun älyllisen työn vastapainoksi Tiina Raevaara käy säännöllisesti crossfit-ryhmässä. Kyseessä on voimaa ja kestävyyttä kehittävä monipuolinen ja rankka laji.