Djangon jalanjäljissä

Teksti: Helena Taskila

Eletään 1920-luvun alkua, Jazzin kulta-aikaa. Pariisin teehuoneissa ja tanssiaisissa soittaa banjoa lahjakas 13-vuotias musiikista innostunut nuorimies. Hän on Django Reinhardt, belgialaiseen mustalaisleiriin vuonna 1910 syntynyt poika, jonka musiikillisista ansioista nautitaan yhä tänäkin päivänä.

Django kehitti eläessään uuden jazzin tyylisuunnan, jota kutsutaan gypsy jazziksi, ranskalaisittain myös jazz manoucheksi. Tuolloin amerikasta kantautuivat mm. Louis Armstrongin ja Duke Ellingtonin musiikki. Django halusi kehittää tätä silloista uutta musiikkia – jazzia improvisoivampaan suuntaan. Noihin aikoihin eli 1930-luvulla myös swing-musiikki löi itsensä läpi Pariisissa. Django tutustui viulisti Stephané Grappelliin vuonna 1934, kun basisti Louis Vola kokosi sittemmin legendaariseksi nousseen kvintetin. Grappelli ja Reinhardt kehittivät tyyliään keskenään jammailemalla. Tarkoituksena oli löytää uudenlainen soundi, jossa swing-musiikkia esitettäisiin pelkästään kielisoittimilla. Rummut korvattiin yhdellä lisäkitaralla ja puhallinsolistin tilalla oli viulu. Näin syntyi eurooppalainen akustinen swing-musiikki, gypsy jazz.

Ollaan helsinkiläisessä Juttutupa-ravintolassa vuonna 2020. Paikka on täynnä iloisia ihmisiä ja tunnelma on odottava. Sorinan keskeltä erottuu innostunutta puhetta illan vieraasta, klarinetisti-saksofonisti Antti Sarpilasta. Sitten alkaa musiikki-ilottelu. Siltä Aki Haurun luotsaama Django Collective Helsingin musisointi kuulostaa. Musiikki vie itseään eteenpäin luontevasti, ja muusikot tuntuvat keskustelevan keskenään soittimien välityksellä.

Django Collective Helsinki on vuonna 2011 perustettu gypsy jazzia soittava yhtye. Nykyisessä kokoonpanossa soittaa viulua Laura Airola, bassoa Tero Tuovinen sekä kitaroita Aki Hauru, Tomi Kettunen ja Kimmo Iltanen – kaikki muusikot ansioituneita omilla tahoillaan. Yhtyeen alkutaipaleella yhtä kitaroista soitti Olli Soikkeli, jonka tie vei kuitenkin sittemmin New Yorkiin, jossa hän onkin luonut viime vuosina vakuuttavaa muusikon uraa.

Kysyin yhtyeen perustajalta, Aki Haurulta, mikä hänet innosti gypsy jazzin pariin niin, että idea sitä soittavasta bändistä syntyi. Aki kertoo vierailleensa vuonna 2010 Ranskassa Django Reinhardt-festivaaleilla, joilla hänen mukaan musiikin kuuntelun ohella jopa tärkeämpää on ympäri maailmaa kokoontuvien alan soittajien kesken jammailu. Tuolloin gypsy jazz-kärpänen puri pahemman kerran, ja seuraavana vuonna Aki olikin jo koonnut yhtyeen monissa liemissä keitetyistä ammattimuusikoista. Aki itse on toiminut muusikkona 14-vuotiaasta, jolloin hän aloitti rumpujen soiton itse opiskellen. Sittemmin tie vei Tapiolan musiikkilukioon ja Pop & Jazz-konservatorioon, ja vuonna 2004 Aki valmistui AMK Pop & Jazz-pedagogiksi silloisesta Stadiasta, nykyisestä Metropoliasta. Akin soittimiin kuuluvat kitaran lisäksi mm. banjo, mandoliini, bouzouk sekä rummut. Soittamisen lisäksi hän on myös äänittänyt, miksannut ja tuottanut useita levyjä.

Kysyessäni, miten kappaleiden sovitukset syntyvät, ja soittaako yhtye myös omaa musiikkia, on vastaus kiinnostava. Aki pohtii, ettei itse oikeastaan tee eroa sovittamisen ja säveltämisen välillä, eli sovitukset syntyvät melko samalla tavalla kuin sävellyksetkin eli milloin mitenkin. ”Joskus sitä saattaa nousta unilta ylös kirjoittamaan jonkin musiikillisen ajatuksen, mikä puskee ulos kuin itsestään. Toisinaan sitä voi kehitellä esimerkiksi jotakin harmoniakulkua päivä- tai viikkotolkulla, kunnes asia on hioutunut itselle mieleiseen muotoon. Usein, sekä sovitettaessa että sävellettäessä, soitan joko soittimella tai päässäni siihen mennessä kasaan olevia aihioita, lopetan siihen mihin ne loppuvat, ja jään kirjaimellisesti kuuntelemaan, mitä sovitus tai sävellys haluaa ikään kuin sanoa. Odotan, että se soittaa itseään eteenpäin päässäni, ja kirjaan tulokset ylös. Näin pyrin mahdollisimman luontevan, ikään kuin itsestään selvän – muttei tylsän kuuloiseen lopputulokseen.”

Aki kertoo, että omia sävellyksiä yhtyeelle on vuosien varrella hitaasti mutta varmasti ilmaantunut, ja niitä on myös julkisesti esitetty. Tulevan maaliskuun aikana ilmestyvällä ensimmäisellä levyllä kuullaan yhtyeen jäsenten mieluisimpia sovituksia muiden kappaleista. Sen jälkeen olisi Akin mukaan tarkoitus kääntää katse yhä vahvemmin oman tuotannon kehittämiseen. Haaveena olisi, että seuraava levy sisältäisi vain omia kappaleita. ”Oma musiikki tulee nojautumaan vahvasti edustamamme musatyylin perinteisiin, mutta yhtä vahvasti se tulee pyrkimään siitä eteenpäin, uusille vesille, uudentyyppistä ilmaisua tällä soitinnuksella kehittäen.”

Django Collective Helsingin keikoilla kuullaan usein vaihtuvia vierailijoita, kuten aikaisemmin mainitsemani Antti Sarpila. Tänä keväänä lavalle yhtyeen kanssa Manala-klubilla nousevat mm. Marjo Leinonen (28.2.), Aija Puurtinen (27.3.), Minna Lasanen (17.4) sekä Annan Inginmaa (22.5). Lisäksi ehkäpä merkittävin tapahtuma on ravintola Juttutuvassa 12.3. pidettävä levynjulkistuskeikka, jossa yhtyeen lisäksi soittaa myös levyllä vieraileva jousikvartetti. Levy ilmestyy samana päivänä digitaalisiin jakelukanaviin, ja fyysinen kopio tulee levykauppoihin seuraavana päivänä.

Lisätietoa Django Collective Helsingistä löytyy osoitteesta www.dch.fi.