Teksti: Marianne Tenhami
VIRO 100
Timo Lehtosen uusin kirja ”Viron apostoliset kirkot – rovasti August Kaljukosken matkassa” havainnollistaa kuvin ja tarkoin tekstiosuuksin Viron ortodoksisia kirkkoja. Siinä on myös matkakuvauksia tutkijan lukuisista matkoista etelänaapuriimme. Uusi kirjakin on tekeillä.
Timo Lehtonen, 67, on Helsingin Vuosaaressa asuva monitoimimies: hän on alidiakoni, joka on toiminut Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa 18 vuotta metropoliitan avustajana ja seurakunnan kotikirkon isännöitsijänä. Nyt eläkkeellä olevalla alidiakonilla on aikaa kirjoittaa ja tutkia. Tutkimisen ja kirjoittamisen ohella hän isännöi ”Pimeitä illallisia” Helsingissä ravintola Sipulissa sekä kertoo näkövammaisuudesta ja opaskoirista. Hänen sydäntään lähellä ja esitelmiensä erikoisaihe ovat kuitenkin ortodoksiset kirkot, joista hän on kirjoittanut monia artikkeleita ja kolme kirjaa sekä täältä Suomesta että Virosta.
Vuonna 1991 Timolta ilmestyi Tuusulan venäläisestä varuskuntakirkosta ja sen paikallishistoriasta kertova teos. Sittemmin ovat ilmestyneet vuonna 2015 autonomian ajan ortodoksisista sotilaskirkoista kertova Vaienneet kellot – venäläiset varuskuntakirkot Suomessa 1809-1917 sekä viime vuonna Viron ortodoksisiin kirkkoihin perehtyvä Viron apostoliset kirkot – rovasti August Kaljukosken matkassa.
– Tutustuin 1980-luvulla eräällä lukuisista Viron matkoistani rovasti August Kaljukoskeen, joka historijoitsijana oli kerännyt paljon tietoa Viron kirkoista. Hän oli tietoinen kiinnostuksestani kirkkoihin ja historiaan. Tutustuimme yhteisten ystäviemme luona ja aloimme vaihtaa tietoja aiheesta. Näin minulle alkoi kertyä aineistoa Viron kirkoista. Kun Vaienneet kellot oli ilmestynyt, ajattelin, että minulla on täällä aineisto, jolle on tehtävä jotain. Minulla oli muun muassa Augustilta saamani 500 valokuvan kokoelma. Halusin saada tämän aineiston taltioitua tuleville sukupolville, valottaa Timo Lehtonen kirjansa syntyvaiheita.
Setukaisten lämmin ja koskettava vieraanvaraisuus
Viron ortodoksisten kirkkojen lisäksi Timo halusi tietysti kytkeä kirjaansa mukaan rovasti August Kaljukosken. Kirjassaan hän valottaa tutustumistaan rovastiin ja kuvailee Viroa 1980- ja -90-luvuilla. Mielenkiintoisen osan kirjasta käsittävät Timon elävät matkakuvaukset hänen vieraillessaan Virossa ensimmäisen opaskoiransa Aadan kanssa. August toimi paikallisoppaana selostaen Timolle asioita eri paikoista tutkijan näkövamman hienosti huomioiden.
Rovastia ei suotta kutsuttu käveleväksi kirkon ensyklopediaksi: kaikki Viron kirkkohistoriaan liittyvä tieto tuli häneltä kuin apteekin hyllyltä. Yhdessä August, Timo ja Aada kiersivät Viroa käyden muun muassa Tallinnassa ja Saarenmaalla sekä osallistuivat Saatsessa Setumaalla setukaisten Suurmarttyyri Paraskevan Pyatnitsan kirkon juhlaan praasniekkaan.
– Tämä Setumaan matka on mieliinpainuvin Viron vierailuistani. Minua jännitti mennessäni minulle täysin ennalta tuntemattomaan paikkaan, josta en tiennyt yhtään mitään. Mutta saamani vastaanotto näkövammaisena ja opaskoirankäyttäjänä oli niin koskettava ja lämmin. Matka oli myös kovin elämyksellinen: setukaisiin tutustuminen sekä juhlaan kuuluva haudoilla kiertäminen. Tämä kaikki on mielessäni varmaan koko loppuelämäni. Se oli niin ihanaa aikaa, muistelee Timo lämmöllä.
Tieto mustakantisissa vihkoissa
August kävi myös paljon Suomessa vieraillen maamme kaikissa ortodoksisissa seurakunnissa. Timo kutsui hänet tänne Helsingin ortodoksisen seurakunnan kautta.
– Hänellä ei ollut matkapuhelinta, hänellä ei ollut tietokonetta. Hänellä oli kaikki tiedot mustakantisissa vihoissa ja niitä hän kantoi mukanaan, Timo muistelee.
Kaksikon ystävyys syveni ja lujittui. Molempien intresseissä oli säilyttää tiedot Viron ortodoksisten kirkkojen historiasta. Ystävyyden lujittuessa August kertoi Timolle myös omista vaikeista kokemuksistaan ahjon hoitajana Siperian ratatyömaalla vuosina 1947-1953. Näitäkin Timo kuvailee kirjassaan.
– Toki en halua kaikkea kertoa, koska ne olivat hänen omia asioitaan, tutkija korostaa.
Timon mieleenpainuvin muisto Augustista ja heidän ystävyydestään ovat Augustin 80-vuotissyntymäpäivät, joita päivänsankari halusi viettää kolmisin kahden hyvän ystävänsä Timo Lehtosen ja valokuvaaja Rainer Resslerin kanssa. Mukana oli tietysti Timon ensimmäinen opaskoira Aada.
– Syntymäpäiviä vietettiin Tallinnassa pienessä teatteriravintolassa. Juhlat tulivat minulle yllätyksenä ja ruokaa ja juomaa oli tarjolla runsaasti.
Koko Narva uusiksi
Timo halusi kirjoittaa Viron ortodoksisista kirkoista saamansa tiedot puhtaaksi ja kuvien oli ehdottomasti myös oltava historiallisessa tietoteoksessa mukana. Kirjassa on 230 August Kaljukosken, Rainer Resslerin ja Timon itsensä ottamaa kuvaa.
– Halusin aloittaa kirjan tutustumisestani Augustiin sekä siitä, miten yksi ihminen voi tietää niin paljon. Ensimmäisen tekstini kirjaan kirjoitin viime vuoden toukokuussa. Näytin kirjan ensimmäisiä sivuja parille ihmiselle, jotka kiittelivät tekstiä ihanaksi. Tästä oli hyvä jatkaa kirjan työstämistä tuoden kirkot mukaan tekstein ja kuvin. Näin syntyi runko ja järjestys koko kirjalle.
Kirjaa työstäessään tutkija oli täysin sokea, mutta oli nähnyt kuvat ennen tätä käyttäen apunaan lukutelevisiota. Niinpä hänellä oli niistä muistikuva. Avustaja oli kuitenkin kuvien valitsemisessa tarpeellinen, koska Timo ei enää tarkkaan muistanut mikä kuva on kyseessä. August oli liittänyt jokaisen kuvan yhteyteen tietokortit, joista ilmenivät kunkin kirkon perustiedot: kirkon nimi ja sijainti sekä kuka kirkon oli rakentanut. Nämä tiedot olivat kirjan peruspaketti ja ne Timon avustaja syötti tutkijan tietokoneelle.
– Olin saanut Augustilta myös käsinkirjoitettuna vironkielisiä kirkkojen historioita, joita hän oli kirjoittanut Kristuksen kirkastumisen kirkon kellotornissa. Nämäkin avustajani kirjoitti tietokoneelleni. Nyt voin alkaa muokata tekstiä, mikä ei ollut helppo tehtävä: teksteissä esiintyi paikkoja, joissa en ollut käynyt ja joista minulla ei ollut tarkkoja tietoja. Niinpä historiaan sisälle pääseminen vaati paljon perehtymistä. Menin arkistoihin ja kirjastoihin ja kaivoin sieltä kaikki mahdolliset tiedot aiheesta. Ne kopioitiin ja siirrettiin jälleen tietokoneelleni, Timo selittää. Tehtävää vaikeutti myös Augustin muistiinpanojen puutteellisuus.
– August oli kirjoittanut vain sen, minkä oli pystynyt pelastamaan Viron vaikeassa tilanteessa. Hän ei voinut paneutua syvälle asioihin, jotka käsittivät tietoja 1500-luvulta 2000-luvulle. Niinpä minun oli haettava tämä tieto itselleni niin, että minulla on ymmärrys asiasta, tutkija havainnollistaa. Hän kirjoitti kirjaa todella intensiivisesti viime vuoden toukokuusta lähtien. Kirja valmistui marraskuun lopulla ja tuli joulukuussa painosta. Kirjailijan mukaan parasta aikaa kirjoittamiselle olivat illat ja yön tunnit. Silloin oli vähiten häiriötekijöitä. Viron apostoliset kirkot kuten Vaienneet kellotkin on Timon omakustanne.
Viron historiaa eri näkökulmasta
Kuulo-näkövammainen Timo kertoo, että sokeana tutkijana toimiminen vaatii kaksin- jollei kolminkertaisen ajan verrattuna näkevän tutkijan työhön, mikäli työn haluaa tehdä hyvin. Se vaatii myös valtavasti kärsivällisyyttä. Tietolähteitä oli viroksi ja venäjäksi ja niiden tulkitseminen oli haastavaa sekä tutkijalle että hänen avustajalleen. Timo toteaakin, että jos näkisi, hän voisi käyttää venäjänkielistä lähdeaineistoa itsenäisesti paremmin hyväkseen. Venäjänkielinen aineisto kun on hänen mukaansa mittaamaton. Kirjaan tulevaan materiaaliin oli tietysti tutustuttava huolellisesti.
– En ollut koskaan käynyt Narvassa niin, että olisin tutustunut kaupungin historiaan ja arkkitehtuuriin. Narvan historiaan tutustumiseen meni monta viikkoa. Oli selvitettävä, mitä kirkkorakennuksille tapahtui sotien aikana, mitkä rakennukset ovat pysyneet pystyssä ja mitä venäläiset ovat sen jälkeen kirkoille tehneet. Tähän jouduin käyttämään myös ulkopuolisten rakennusalan asiantuntijoiden sekä Viron Kansallismuseon henkilökunnan apua. Koska minulla oli näkömuistikuvat kirkoista, meille saattoi tulla asiantuntijoiden kanssa väittelyitäkin aiheesta. Vielä viime hetkellä jouduin kirjoittamaan koko Narva-osuuden uudestaan. Kaikki muu oli valmiina, mutta yhtenä yönä päätin kirjoittaa koko Narvan uusiksi, tutkija muistelee. Samaan hengenvetoon hän kiittää avusta Viron Kansallismuseon ja Kansallisarkiston henkilökuntaa. Haasteista huolimatta Timo on nauttinut kirjan kirjoittamisesta.
– Olen oppinut ymmärtämään Viron historiaa ihan eri näkökulmasta. Tarton historia alkaakin jo 1030-luvulta, kun venäläiset valtasivat Tarton. On ollut mielenkiintoista lukea, miten siellä hajotettiin ja rakennettiin. Miten sinne tulivat saksalaiset, liettualaiset, venäläiset, ruotsalaiset, ja jossain vaiheessa jopa suomalaiset. Vaikka koulussa näitä luettiin, ei koskaan menty näin syvälle, tutkija iloitsee.
Karjalan kadonneet kirkot ja
tsasounat
Vaienneet kellot sai lukijoilta hyvän vastaanoton ja hyviä arvosteluja. Sen sijaan Viron apostoliset kirkot ei ole Timon mukaan saanut niin paljon suosiota, vaikka siitäkin on toki kirjoitettu hyviä arvosteluja.
– Aihe on ehkä vieras suomalaisille, vaikka Virossa paljon käydäänkin. Se on historiallisesti ehkä liian yksityiskohtainen, tutkija pohtii.
Timolla on jo seuraava kirja tekeillä. Kuva- ja tietoteoksensa nimeksi hän paljastaa Karjalan kadonneet kirkot ja tsasounat. Kirjoittaessaan Vaienneita kelloja tutkijalle kertyi materiaalia Karjalan kirkoista. Tästä saamme siis lukea seuraavaksi ja kirjassa on paljon kuvia Karjalan kadonneista ja tuhoutuneista kirkoista. Kirjoittamis- ja tutkimustyötään varten Timo sai apurahan Helsingin Metropoliittakunnan Säätiöltä 26. huhtikuuta. Hän sai myös vuosittain jaettavan tunnustusstipendin pitkäaikaisesta työstään ortodoksisen kulttuurin hyväksi.
Lisätietoa Timo Lehtosesta ja hänen teoksistaan
www.timontieto.simplesite.com
KUNNIANOSOITUS
KADONNEELLE AJALLE
Viron apostoliset kirkot – Rovasti August Kaljukosken matkassa on ensimmäinen suomenkielinen kuva- ja tietoteos eteläisen naapurimme ortodoksista kirkoista. Tekijänsä Timo Lehtosen mukaan se on kunnianosoitus rovasti August Kaljukosken työlle ja yhteiselle kulttuurille.
Kirjassa on kuvat ja lyhyet esittelyt melkein kaikista Viron alueella toimineista ortodoksisista kirkoista ja monista muistakin kirkoista. Suuri osa niistä on purettu tai tuhoutunut tai otettu muuhun käyttöön. Toisessa maailmansodassa 80 prosenttia kaikista Viron kirkoista tuhoutui. Nyt myös hävitetyt, hävinneet ja unohdetut kirkot pääsevät tietoteoksen sivuille – kiitos rovasti August Kaljukosken, joka tallensi pieniin muistivihkoihinsa kirkkojen historian ja otti tai otatti kuvia kaikista kirkoista, jotka vielä olivat olemassa ja etsi kuvia myös kadonneista kirkoista.
Kirjassa on runsas mustavalkoinen kuvitus. Joitakin julkaistaan tämän jutun yhteydessä. Kirjassa on lueteltu myös kaikki Viron ortodoksiset hiippakunnat esipaimenineen.