Teksti: Susanna Halme
Emma Rasela, 26, on helsinkiläinen sosionomi, jolle rumpujen soitto on lähellä sydäntä.
Näkövammaisten liitossa oikeuksienvalvontayksikössä tällä hetkellä työskentelevä Emma Rasela on aktiivinen sokea nuori nainen. Hänen elämäänsä mahtuu työn lisäksi myös nuorisotoimintaa, ystävien tapaamista ja ruoanlaittoa. Harrastuksista rakkaimpiin kuuluu musiikki ja erityisesti rumpujen soitto. Rummut ovat olleet lähellä sydäntä jo pitkään – eikä intohimo näytä vähenevän.
Rummutus reflekseissä
Emma Rasela on harrastanut rumpujen soittoa jo pitkään. Kipinä syttyi toden teolla kouluaikana.
-Meillä oli ala-asteella sijainen sijaistamassa musiikinopettajaa. Tämän musaopesijaisen innoittamana ja kannustamana päätin oikeasti aloittaa rumpujen soiton, Emma kertoo.
Hän aloittikin harjoittelun ja otti myös rumputunteja. Tahto kehittyä on jatkunut siitä päivästä saakka. Toki täysin yllättävää Emman päätyminen rumpujen ääreen ei ollut.
-Rummuttelu on kyllä minulla ollut aina jotenkin reflekseissä. Se vain on jonkinlainen automaatio.
Emma kertoo rummuttelevansa ihan huomaamattaankin.
-Sitä huomaa naputtavansa jotain rytmiä kotona, töissä, ihan missä vaan. Se on refleksinomaista.
Soittamisen monet hyödyt
Emma suhtautuu harrastukseensa ihailtavalla innostuksella ja intohimolla. Kun häneltä kysyy rumpujen soiton parhaita puolia, tulee vastaukseksi pitkä lista. Hän mainitsee rumpujen tarjoavan oivan
mahdollisuuden irtautua arjesta ja nauttia musiikista. Kyseessä on hauska harrastus, joka saa hyvälle tuulelle.
-Rumpujen soitto myös parantaa keskittymistä ja koordinaatiokykyä. Rytmitaju kehittyy. Lisäksi tässä oppii koko ajan uutta. On mahdollisuus olla luova ja kyllä soittaminen on myös aika terapeuttista, hän luettelee harrastuksensa parhaita puolia.
Emma pitääkin juuri teknisesti haastavamman musiikin soittamisesta.
-Tykkään kuunnella etenkin metallimusiikkia. Soittamisen suhteen taas olen tosi kaikkiruokainen. Haasteet kiinnostavat ja motivoivat. Haluan oppia uutta ja tulla aina vain paremmaksi.
Emma treenaa säännöllisesti. Kotoa häneltä löytyy sähkörummut, joten harjoittelemaan pääsee vaikka päivittäin. Rummutussessio tuokin mukavan irtautumisen arjen kiireistä ja tilaisuuden rentoutumiseen.
-Saa heittäytyä ja unohtaa hetkeksi ihan kaiken muun. Se on parasta.
Emma kertoo pitävänsä myös muiden kanssa soittamisesta. Hän paljastaakin, että pieniä bändiviritelmiä ja jammailujuttujakin on mukana kuvioissa.
Haaveena musiikkiterapia
Alun perin porvoolaislähtöinen Emma valmistui Helsingistä sosionomiksi keväällä 2017. Saman vuoden syksyllä nuori nainen aloitti vuoden mittaisen työsuhteen Näkövammaisten liitossa oikeuksienvalvonnan assistenttina. Hän on myös aktiivisesti järjestämässä nuorisotoimintaa näkövammaisille nuorille ja toimii muun muassa Nutor-nuorisotoimijaryhmän puheenjohtajana. Ihmisläheinen työ siis kiinnostaa ja tuntuu omalta jutulta.
-Haluan tehdä ihmislähtöistä työtä. Haluan tavata erilaisia ihmisiä ja auttaa heitä. Haluan olla työssä, jossa tulee kohtaamisia.
Täysin Emma ei kuitenkaan ole hylännyt sitä ajatusta, että musiikki voisi olla osa hänen työtään. Hän nimittäin kertoo musiikkiterapian herättäneen kiinnostusta.
-Ehkä vielä joskus lähden yliopistoon lukemaan musiikkiterapiaa tai sitten käyn joitain pikakursseja. Uskon musiikkiterapian tuovan valtavasti mahdollisuuksia ja voimavaroja.
Emma kertoo myös haaveilevansa esimerkiksi musiikkituokioiden järjestämisestä erilaisille ryhmille, vaikkapa palvelutalojen vanhuksille.
-Musiikista voi olla niin paljon apua ja helpotusta erilaisissa tilanteissa oleville ihmisille.
Naisrumpalit vähemmistössä
Emma Rasela sanoo musiikin olevan irrottamaton osa identiteettiään; se on osa ihmistä.
-Välillä raivostuttaa, että tavallaan leimataan naisrumpaliksi. Ei siinä mitään, olen nainen ja rumpali, mutta se ei ole, tai sen ei pitäisi olla, mikään ihmetyksen asia.
Emman mielestä musiikki ei määrittele ihmistä. Se on osa identiteettiä, mutta sillä ei ole väliä, onko mies vai nainen, millaiset ominaisuudet omaa tai millainen on ihmisenä.
-Musiikki on meille kaikille.
Siksi Emmaa tympiikin, kun hän monesti törmää ennakkoluuloihin naisesta, joka soittaa rumpuja. Rumpujen soitto kun yleensä mielletään miesvaltaiseksi harrastukseksi. Vaikka naisrumpalit ovatkin vähemmistössä, ei tätä vähemmistöä tarvitsisi erotella tai oudoksua.
-Haluan kannustaa kaikkia musiikin ja rumpujen pariin – olit sitten mies tai nainen. Musiikki voi antaa paljon juuri sinulle.