Teksti: Eeva Korkala
Referaatti Raija Orasen luennosta Näkövammaisten Kulttuuripäivässä 14.10.2017 Ylöjärvellä Loma- ja kurssikeskus Koivupuistossa, järjestäjänä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry, Pirkanmaan Näkövammaiset ry ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistys ry, haastattelijana Arto Kurvinen.
Kuka on Raija Oranen?
Raija Oranen on Suomen oloissa huomattava kirjailija, ohjaaja ja vaikuttaja. Hän on kirjoittanut 80 teosta, joista 30 on romaaneja, muutama novellikokoelma, televisiosarjoja, radiokuunnelmia ja näytelmiä teatterille. Kirjoittamisen lisäksi Oranen on armoitettu, rohkea puhuja.
Hän on syntynyt Kainuussa, Hyrynsalmella 1948. Isä oli Kajaani-yhtiön Hyrynsalmen piiriesimies. Äidillä oli vaatetusliike Hyrynsalmella.
Koulutukseltaan Oranen on yhteiskuntatieteiden maisteri. Näin hän kertoo perheestään:
– Olen ollut vuodesta 1972 lähtien yhdessä Jyrki Orasen kanssa. Meillä on kaksi poikaa, joista vanhempi lähestyy jo 50:tä ja nuorempikin on yli 40. Perhe on minulle hyvin tärkeä. Asuimme mieheni kanssa kauan Espanjassa, mutta minulla oli hirveä ikävä lastenlapsia, joita on viisi. Tajusin, että he karkaavat elämästäni, siksi päätimme muuttaa takaisin Suomeen.
– Olen aloittanut kirjoittamiseni 1971. Perhe ei mielestäni ole siitä kärsinyt. Se on ollut aina minun ammattini. Lastenlapset ovat vasta nyt tajunneet, että olen kirjailija. – Meidän mamma on julkkis!
– Aviomies on lukenut kirjani vasta sitten, kun niissä on jo kannet. Keskustelemme kyllä paljon työn aikana. Mieheni on etsinyt tietoa ja lähteitä ja ollut sillä tavalla apunani kirjoittamisessa.
-Olin 1969 pyrkimässä Tampereen draamastudioon, mutta myöhästyin junasta. Siinä sitten kuluneen vuoden aikana olin tullut suorittaneeksi puolet akateemisesta loppututkinnosta ja synnyttäneeksi lapsen ja muuttaneeksi kaiken lisäksi Kainuusta Helsinkiin ja niin minä pääsin sitten suoraan Tampereen yliopistoon opiskelemaan. Minusta tuli toimittaja.
– Lapsuudessa lukeminen oli hyvin tärkeä asia. Jörö Jukka oli lempikirjojani. Asuin lapsuuteni Hyrynsalmella, jossa silloin oli ehkä viitisen tuhatta asukasta, nykyisin enää pari tuhatta. Kulttuuriharrastuksia ei siellä ollut muuta kuin pieni kunnan kirjasto, sekakuoro ja mieskuoro, joissa isäni lauloi. Tietenkin sitten maanantai-illan kuunnelmat radiossa. Siinä se oli sen alueen kulttuuritarjonta.
– Kaikkein nautinnollisinta mitä lapsuudesta muistan, oli se, kun lauantaina koulu päättyi kello 13. Silloin sai mennä kirjastoon. Kävin siellä joka lauantai lainaamassa muutaman kirjan. Kotiin mennessä äiti oli leiponut tuoretta pullaa. Kyllä oli ihanaa, kun sai lukea kirjoja monta tuntia ennen kuin piti mennä saunaan.
– Muistan kouluajalta, että ainakin Rauha S. Virtasen Selja-sarja oli mieleinen. Vanhemmat lukivat paljon, eivätkä kieltäneet meitä lapsia koskaan lukemasta.
– Kirjoittamisen juuret johtavat isoäitiin, siis äitini äitiin, joka lähti nuorena Amerikkaan ja vei mukanaan lähes koko kylän. Hän oli armoton tarinankertoja ja hänen elämänsä oli myös sellainen, josta riitti tarinoita kerrottavaksi televisiosarjoja ja radiokuunnelmia varten.
– Isoäitini osasi kertoa dramaturgian keinoin tarinan kuin tarinan. Sieltä olen löytänyt kirjoittamisen juureni, muistelee Oranen.
Ehdottomasti tärkeimpänä saavutuksenaan Oranen pitää televisiosarjoja Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat. Ennen noita sarjoja hän teki televisiolle monia lyhyempiä produktioita.
Kummat lukevat kirjojasi ja katsovat televisiosarjojasi enemmän, naiset vai miehet?
– Toki miehetkin lukevat kirjojani, mutta oikeastaan vasta televisiosarja Puhtaat valkeat lakanat toi miehetkin ruudun ääreen. Tehdessäni lakanoita meille tuli tuotannon kanssa ankara riita. Itse halusin tehdä tarinan, mutta tuotanto olisi toivonut minun tekevän saippuaoopperan tapaisen tv-sarjan.
– Ankaran väännön jatkuessa sanoin, että minä haluan ruutuun koulutetut miehet. Tuottaja sanoi, ettei tule onnistumaan. Minä sanoin, ettei sitten voi mitään. Tuottaja löi nyrkin pöytään ja sanoi, että hyvä on, tehdään niin kuin sinä haluat, mutta sinä olet vastuussa siitä, kun katsojaluvut romahtavat.
Katsojaluvut eivät romahtaneet. Joka ikinen osa sai enemmän katsojia kuin edellinen.
– Lastenlapseni rakastavat tv-sarjojani Puhtaat valkeat lakanat ja Ruusunaika. Niitä katsotaan yhdessä aina uudestaan ja uudestaan. Yksi asia, jota he kyselevät, mummi, miksi tuossa ohjelmassa kiroillaan niin paljon? Silloin 1980-90 lukujen vaihteessa oikeasti kiroiltiin enemmän arkipuheessa kuin nykyisin.
– Aika monet näiden kirjojen ja sarjojen tapahtumista ovat tapahtuneet minulle tai perheelleni silmieni edessä. Fiktiivisen tarinan tapahtumat on siis otettu osin elävästä elämästä.
Ensin tehtiin sarja Ruusunaika televisiolle ja vasta sen jälkeen kirja.
– Ennen näitä pitkiä sarjoja, tein ohjelmia televisiolle. Kirjoitin ensimmäisen televisiojutun 1970. Ruusun ajan ja Valkeat lakanat -sarjojen jälkeen minun tuotantoni lopetettiin täysin. Tarjosin 16 vuotta televisiolle ohjelmia ja kovasti ihmettelin, ettei niitä otettu tuotantoon. Solja Kievari sanoi lopulta, että turhaan tarjoat. Useammassa tuotantopalaverissa on sanottu, että Oranen on saanut ihan tarpeeksi julkisuutta näiden sarjojen ansiosta. Minun oli hirveän vaikea uskoa, että tällaista tapahtuu. Siihen liittyy sellainen selitys, että Suomi on pieni maa, jossa televisiosarjat ja elokuvat tehdään yhteiskunnan varoilla. Rahoista on hyvin pienet piirit päättämässä. Siellä pidetään huoli, ettei oikein kukaan pääse vaurastumaan. Tämä suunta pakottaa pienet yhtiöt tekemään aivan soopaa. Ei sitä, jota ihmiset oikeasti haluaisivat. Niiltä, jotka näistä asioista päättävät, puuttuu näkemys siitä, mikä uudesta ideasta mahdollisesti tulisi, jos se toteutettaisiin. Matkitaan vain joitain muita. Tanskalainen näyttelijä sanoi eräässä tilaisuudessa, että teidän suomalaisten pitää tehdä jotain sellaista joka on teille itsellenne tärkeää.
– Me olemme vuosikausia yrittäneet saada aikaan Paasikivestä ja Kekkosesta kertovaa sarjaa, koska siitä tulisi suomalaisten oma juttu.
– Minun kirjaani Maan aamu on yritetty tarjota sarjaksi televisioon, mutta se ei mene läpi. Siitä saataisiin toinen Täällä Pohjantähden alla. Väinö Linnan trilogia kertoo asiat torpparien ja työväenliikkeen kannalta. Maan aamu kirjani katsoo asioita toisesta kulmasta. Kun Linna katsoo työläisten kannalta, Maan aamu katsoo jääkäriliikkeen ja päättäjien puolelta, niiden puolelta, jotka joutuivat tekemään päätökset.
– Ruusunaikaa tehdessä oli vielä sen verran rahaa, että sarja saatiin tehtyä kunnolla. 1990-luvun lama alkoi näkyä tuotannossa vasta sen jälkeen.
Laman alettua rahaa ei enää löytynyt kunnollisen draaman tuotantoon. 1994 jälkeen Orasen nimi on kokonaan ylipyyhitty televisio ja elokuvatuotannosta. Minun olisi pitänyt suostua tekemään saippuaoopperan tasoista soopaa, johon en suostunut.
Oranen on kirjoittanut myös kolme niin sanottua koirakirjaa. Koirakirjoiksi hän nimittää kirjoja, joiden nimenä on omassa perheessä olleiden koirien nimet.
Näin Oranen puhuu kirjoistaan:
– Kirja ei saa päättyä epätoivoisesti. Silloin kun sulkee lopuksi kirjan kannen, täytyy lukijalle jäädä hyvä mieli.
Suomen historiaan pohjautuvat Orasen kirjat antavat seikkaperäisen kuvauksen tosiasioista. Oranen on tutkinut ja selvittänyt tarkasti dokumentteihin perustuvan faktatiedon fiktiivisten tarinoidensa kivijalaksi.
Kekkonen tuntuu olevan Oraselle valtiomiehistä suurin. Oranen sanoo, että Kekkonenhan oli kuninkaallisempi kuin kuninkaalliset itse!
– Historioitsijoilta olen saanut erittäin myönteistä palautetta. Heitä ovat esimerkiksi Laura Kolbe ja Raimo Väyrynen. Kekkoskirja ykkösestä sanottiin, että juuri noin se olisi voinut tapahtua. Gustav Hägglund sanoi hirmuisesta miehestä, joka kertoo Paasikivestä, että kun sitä luki, tuntui kuin jokainen sana olisi totta.
– Nyt kun elämme tällaisessa maailmassa, jossa joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, toivoisin että mahdollisimman moni lukisi näitä minun historiallisia romaanejani. Ihmiset tulisivat tietämään mitä oikeasti on tapahtunut. Siitä historioitsijat minua kiittävät, että kirjani antavat oikean kuvan todellisista tapahtumista.
– Historiallisia romaaneja aloin kirjoittaa, kun Neuvostoliitto romahti 1991. Sanotaan sitä vaikka kommunistiseksi diktatuuriksi. Samalla päättyi Suomen ja Neuvostoliiton YYA-sopimus, joka oli tehty 1948. Sitä voisi sanoa vaikka puolueettomuuden varovaiseksi sopimukseksi. Silloin ajattelin, että en minä eikä moni muukaan tajua mikä tämä tilanne on. Mikä Suomi oikein on? Siitä lähti historiallisten romaanieni kirjoittaminen. Miten Suomi syntyi ja miksi. Näiden kaikkien senaikaisten toimijoiden takana oli aina joku instituutio, vaimot esimerkiksi.
Ensimmäinen historiallisista romaaneista oli neliosainen sarja Maan aamu, Huviretki, Pitkät hiukset ja Ketunpesä. Sarja kertoo lähinnä vuosista 1917 – 18. Suomen itsenäistymisen ajasta ja vapaussodasta. Seuraavat osat sijoittuvat ajallisesti vapaussodasta 1940-luvulle saakka.
– Esikuvana minulla oli Maan Aamussa mieheni isoisä Woldemar Hägglund. Nykyajasta kertovien tarinoiden rinnalla, minulle nousi valtava tarve ryhtyä penkomaan oikein kunnolla mistä Suomi tulee ja mitä on tapahtunut oikeasti. Olen lukenut ja tutkinut kirjoja ja muita dokumentteja hyllymetreittäin. Kirjoitin Kekkosesta pari kirjaa. Paasikivestä kirjoitin kirjan Hirmuinen mies, joka kirja ihastutti muun muassa nykyistä presidenttiämme Sauli Niinistöä. Niinistö lähetti minulle käsinkirjoitetun kiitoskirjeen Hirmuisen miehen luettuaan.
Kulttuuriväki synnytti Suomessa suomalaisuuden ajan, Topelius, Runeberg, Snellman ynnä muut. Sitä ennen oli autonomisen ajan Suomi. Se synnytettiin tietoisesti. Se oli valmiina Nikolai toisen valtakaudella.
– Tämä uusin kirjani Kreivin aikaan sijoittuu tavallaan alkuun, jolloin ei vielä ollut suomalaisuuden aika. Sieltä alkoi meille suomalaisille muodostua niin sanottu ryssäviha, jolle emme voi mitään muuta kuin elää sen kanssa.
– Kirjani Kuninkaan tie kertoo Gustav Mauritz Armfeltista 1700-luvulla Ruotsin vallan aikana. Armfeltia pidän oikeastaan Suomen ensimmäisenä valtiomiehenä. Kustaa kolmannella oli siinä suuri osa. Armfelt teki uskomattoman elämäntyön. Hän oli juuri näitä loistavia persoonallisuuksia kuten Kekkonen, Paasikivi ja Mannerheim.
– Armfelt nousi Kustaa kolmannen uskotuksi mieheksi. Kustaa kolmannen kuoltua traagisesti piti Armfeltista tulla hänen sijaishallitsijansa. Historia kuitenkin määräsi toisin.
– Ilman Neuvostoliittoa ei Kekkosta olisi valittu presidentiksi tai oikeammin häntä ei olisi tarvittu presidentiksi! Paasikivi sanoi sotien jälkeen, että Suomi on miehitetty maa. Tosi on, että Porkkala oli Neuvostoliiton miehittämä, vaikka ei miehitystä muualla ollut. Oli myös niin, että kymmeniä vuosia sodan jälkeen Neuvostoliitto puuttui Suomen jok’ikiseen asiaan.
– Kun Kekkonen alkoi vanheta ja sairastua, oli Venäjän Suomen suurlähettiläänä Stepanov. Hänen strategiansa oli se, että kun presidentti on vanha ja muistisairas, hän pystyy ohjailemaan kaikkea Suomen politiikkaa miten haluaa.
Saamme olla onnellisia siitä, että Paasikivi ja Kekkonen estivät Tšekkoslovakian kohtalon toistumasta Suomessa. Kommunistien vallankaappaus oli vähällä toteutua. Neuvostoliitossa koulutetut kommunistit olivat aivan vähällä saada vallankumouksen aikaan. Myöhemmin samat kommunistit osallistuivat taistolaisten toimintaan.
– Erittäin ällöttäväksi ajaksi tuon teki se, että henkilöt eivät tienneet rähmällään olon rajoja eikä heillä riittänyt siihen älyä. Kekkonen tiesi rajat ja osasi toimia oikein. Suuteli poskelle ja ryyppäsi viinaa. Samaan aikaan kun meillä harrastettiin ystävyyspolitiikkaa Neuvostoliittoon, Kekkonen integroi Suomen länteen. Se on Kekkoselta ihan käsittämätön suoritus.
– Kekkosen ajan ilmiö, suomettuminen, oli äärettömän hyvä asia. Saksalaiset oivalsivat sen arvon Suomelle. Kekkoskirjojen kirjoittaminen oli valtavan suuri työ, koska aineistoa oli niin paljon. Mietin, että miten selviän tämän aineistomäärän ja tietokoneen kanssa. Jouduinkin kirjoittamaan ensimmäisen version Kekkoskirjasta siniseen ruutuvihkoon ja vasta toisella kirjoittamiskerralla käytin tietokonetta.
– Olen kehittänyt sellaisen systeemin, että luen ensin valtavan määrän kirjoja ja alleviivaan samalla kohtia. Sitten siirrän tiedot kronologiseen järjestykseen ja teen synopsiksen. Mannerheim-kirjassa joudun toimimaan eri tavalla. Ei ole muistiinpanoja samalla tavalla, joten joudun luottamaan muistinvaraisesti oman pääni mukaisesti kerättyihin tietoihin.
-Mannerheim-kirja valmistunee syksyksi 2018. Seuraavaksi suunnittelen kirjoittaa Koivistosta. Kekkosesta oli sillä tapaa helppo kirjoittaa, että hän oli kainuulainen, niin kuin minäkin. Hänen kainuulainen temperamenttinsa on hirmuisen nopea. Nyrkkiä puidaan ja sanotaan, että tuolta se tulee ja tuonne se menee, että jos te muut ette tee, minä sen teen. Kekkonen talloi muita jalkoihinsa. Hän ei kertakaikkiaan kestänyt sitä, että kaiken maailman tohelot äimistelee, vatkaa ja veivaa asioita, että kun se on näin, niin näin se on. Hän oli hyvin taitava, siinä vain lähti risut ja männynkävyt tieltä. Ei hän niinkään ilkeyttään sitä tehnyt. Minä olen hyvin samanlainen. Minä en kestä sitä odottelua ja vetkuttelua. Se pitää tehdä nyt ja juuri nyt.
– Kainuulainen luonto on minulle hyvin tärkeä. Olen elänyt siellä 18 ensimmäistä elinvuottani. Se näkyy minun teksteissäni. Se näkyy Kekkoskirjassa. Kekkonen oli minulle niin suuri ja voimia vaativa työ, että sen jälkeen näin painajaisunia siitä, että kuollut Kekkosen ruumis makasi minun päälläni.
– Paasikivi oli taas aivan erilainen persoonallisuus. Kun sain ensimmäisen version Paasikivestä valmiiksi, minun kustannustoimittajani Paula Pesonen sanoi, että kyllähän tässä nämä asiat alkavat olla paikallaan, mutta tuo Paasikiven hahmo pitää saada miellyttävämmäksi. Häntä täytyisi pystyä rakastamaan. Kyllä kai se sitten lopulta syntyi se rakkauskin, sillä näin Paasikivestä unta, että minulla oli suhde hänen kanssaan.
– Kainuu on minulle aina erityinen paikka. Uusin kirjani Kreivin aikaan kertoo Kajaanista ja Puolangalta. Se kertoo ison vihan ajasta. Pietari Suuri oli saanut tarpeekseen Ruotsin kuninkaista. Hän hävitti lähes koko Suomen lukuunottamatta Itä-Karjalan muutamia osia. Suomi oli taistelutanner Venäjän ja Ruotsin välillä. Siihen saakka Ruotsin omistuksessa oli Itämeren molemmat rannat. Itämeri oli Ruotsin sisämeri. Jäämeren rannalla oli venäläisten ainoa satama. Pultavalla Pietari Suuri löi ruotsalaiset. Tästä Kauniin Kaijan tarina sai alkunsa. Kreivi Pietari Brahe perusti monta kaupunkia ja paransi monella tapaa Suomen oloja.
– Osa historian kirjoista on asiantuntijoille kirjoitettuja. Tavallisen ihmisen on vaikea niitä lukea. Toivoisin, että kansa lukisi näitä minun historiallisia kirjojani, joissa kerrotaan asiat juurikin tavallisen ihmisen luettavaksi ja ymmärrettäväksi.