ARS 17
Teksti: Erja Tulasalo
ARS 17 Hello World! Taide internetin jälkeen -näyttely tervehtii 35 kansainvälisen taitelijan teosten kautta näyttelyvierastaan. Digitaalisen kuoren alta on löydettävissä tärkeitä teemoja ajasta, jossa parhaillaan elämme.
Kiasman ala-aulassa kaikuvat useat eri kielet. Pilvinen kesäpäivä pääkaupungissa on kuljettanut ARS 17 -näyttelyyn paljon kävijöitä. Nyt esillä oleva näyttely on yhdeksäs ARS, ja siinä mukana olevat taitelijat kuuluvat suurimmalta osin siihen vuosituhannen alun taitelijasukupolveen, jonka maailmankuvaa internet on muokannut.
– ARS-näyttelyitähän on järjestetty 60-luvulta lähtien ja aluksi niissä tarkasteltiin yleisesti sitä mitä nykytaiteessa kansainvälisesti tapahtuu, kertoo amanuenssi Kati Kivinen.
– 90-luvulta lähtien ARSit ovat muodostuneet enemmän temaattisiksi, ja tänä vuonna halusimme tuoda esille sellaisen teeman mitä Suomessa ei vielä ole museonäyttelynä juurikaan käsitelty.
Pinnan alta avautuvia teemoja
ARS 17 -näyttely lähestyy niitä kysymyksiä mitä aikamme digitaalisuuden tuoma kulttuurinen murros on nostanut ja nostattaa.
-Vaikka näyttely käsittelee digitaalisuutta, sitä ei kuitenkaan tutkita pelkästään tekniikan näkökulmasta, Kivinen sanoo.
-Monet teokset saattavat ehkä aluksi vaikuttaa pinnallisilta. Mutta kun niitä seuraa syvemmälle, on niistä löydettävissä monia isoja teemoja.
Taiteilijat käsittelevät teoksissaan esimerkiksi sitä, miten digitaalisuus ja verkottautuminen, koko yhteydenpidon maailma nykyisten teknologioiden avulla vaikuttaa ihmisten väliseen kommunikaatioon ja tunteiden ilmaisuun.
-Teoksista on löydettävissä myös kriittisyyttä nykymaailmaa ja nykymenoa kohtaan. Moni nuori taiteilija haluaa herätellä ihmisiä ajattelemaan sitä, kuinka paljon me olemme läsnä sosiaalisessa mediassa ja kuinka paljon jaamme siellä meidän omia tykkäämisiä ja tekemisiä.
Näyttelyssä käsitellään myös sitä, miten uudet teknologiat, digitaalinen kulttuuri ja sosiaalinen media vaikuttavat taiteen tekemiseen ja käsitykseen taiteilijuudesta.
– Digitaalisuus on muuttanut todella paljon sitä mitä taiteilijuus ja taiteen tekeminen tänä päivänä on. Digitaalisuus voi olla nykytaiteilijalle inspiraation lähde, teosmateriaalia jota työstetään teokseen tai se voi olla myös jonkinlainen työskentelyalusta. Netissä voi todella globaalisti löytää yhteistyökumppaneita teosten tekoon.
Monelle nuorelle taiteilijalle netti on taiteen julkaisu- ja esitysareena enemmän kuin vaikkapa museo, ja osa näistä taitelijoista laittaakin teoksensa esim. vain YouTubeen. Tätä teemaa lähestytään erityisesti ARS+ Online Art -kokoelmassa, joka on osa ARS 17 -näyttelyä samoin kuin myös Kiasma-teatterin ohjelmisto.
Taide netissä
– ARS+ Online Art -verkkotaiteen kokoelmassa on esillä 16 taiteilijan teoksia. Osa näistä töistä on samoja kuin mitä täällä museossakin on nyt esillä, ja joidenkin taiteilijoiden online osuus tuo esimerkiksi jonkin lisäelementin museossa esillä olevalle installaatiolle, kertoo Kivinen.
– Mutta verkkotaiteen kokoelmassa on myös ihan uusia teoksia, jotka on nimenomaan tehty verkkoon eikä niillä ole tarkoitustakaan olla mitään fyysistä olomuotoa täällä.
Online Art -kokoelman taide on katsottavissa ja koettavissa netissä missä ja milloin vain. Sen voi myös ladata omalle laitteelleen ilmaiseksi. Useita teoksista voi käyttää myös puhelimella, mutta osa toimii paremmin kannettavalla tai pöytätietokoneella.
Keräävänä instituutiona Kiasmassa joudutaan tietysti myös miettimään sitä, onko heidän mielekästä ostaa kokoelmiin sellaisia teoksia, jotka ovat kaikkien saatavilla netissä.
– Toisaalta emme voi tietää esimerkiksi sitä, kuinka kauan teokset ovat netissä tai kuinka kauan ihmiset käyttävät YouTubea.
– Monet taiteilijat ovat tehneet teoksia nyt myös Instagramiin ja onkin kiinnostavaa pohtia voiko siellä olevan teoksen ostaa kokoelmaan. Ja jos voi ja sellaisen hankkii, miten kauan Instagram mahtaa olla olemassa ja mitä sitten kun sitä ei enää ole.
Monia keskustelunaiheita avoimine vastauksineen siis leijailee Kiasman käytävillä.
Äänimaailmoja ja kehollisia kokemuksia
– Saavutettavuuden näkökulmasta ARS 17 on tietysti haasteellinen, koska esillä on paljon taidetta, joka on hyvin pitkälle immateriaalista. Visuaalinen puoli on mediataiteessa ja siitä ammentavassa taiteessa luonnollisesti vahvasti esillä.
Näyttelyä tutkiessa voi kuitenkin havaita, että myös ääni on monessa teoksessa isossa roolissa. Joissakin kohdin tilasta toiseen kulkiessa tuntuu kuin eri äänimaailmat hetkeksi kietoutuvat ja sekoittuvat toisiinsa.
– Täällä on myös useita moniaistisia teoksia, joiden kautta voi kokea tilallisia ja kehollisia elämyksiä.
Yksi näistä teoksista on nuoren miehen yksinäisyyttä käsittelevä Ed Atkinsin kolmikanavainen HD -videoteos Ribbons. Se on rakentunut kolmeen huoneeseen, ja jokaisessa huoneessa on liikkuvan kuvan lisäksi vahvan tilallisen aistimuksen aikaan saava musiikki, joka soi koko tilassa eikä vain pelkästään kuvan edessä.
Tilassa liikkuessa tuntuu kuin teos rakentuisi oman kehon ympärille. Kokemus on vahva, kuin olisin osa Atkinsin teosta äänen sykkiessä ihollani.
– Hahmo pyytää meitä rakastamaan itseään, mutta samalla hän tekee itsestään luotaan työntävän juodessaan, tupakoidessaan ja tapaillessaan mm. 1600-luvun juomalaulua, Randy Newmanin kappaletta I Think It’s Going to Rain Today, sekä aariaa Bachin Matteus -passiosta.
Huoneissa on samaa materiaalia, mutta ne toimivat hieman eri tahdissa ja äänimaailmoista yksi on ikään kuin vuorollaan eniten voimissaan.
– Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa katsoa ja kokea teosta. Tiloissa voi kulkea vapaasti siten kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Valokuva tilassa
Näyttelyssä ei ole pelkästään videoteoksia, vaan mukana on paljon myös valokuvaan pohjaavia teoksia, jotka eivät välttämättä näytä perinteiseltä, suorakaiteen muotoiselta valokuvalta.
– On kiinnostavaa, miten nuoret taiteilijat käyttävät valokuvaa teoksissaan monipuolisemmin pohtimalla, miten valokuva voi olla esimerkiksi tilassa. He ovatkin vieneet sitä enemmän installaation suuntaan.
– Kyseessä ei aina ole edes oma valokuva, vaan monet taiteilijat ammentavat netistä materiaalia ja muokkaat kuvan.
Andrey Bogush on yksi näistä taiteilijoista, jotka ovat käyttäneet olemassa olevaa, netistä löytämäänsä kuvaa. Hän on muokkaamalla vienyt sen niin pitkälle, ettei siitä voi enää tietää millainen alkuperäinen kuva on ollut. Tämän lisäksi hän esittää kuvan suurikokoisena verhona tilassa.
– Monet taiteilijat hyödyntävät elementtejä postinternetestetiikasta, joka taas ammentaa vaikutteita kaupallisesta estetiikasta mm. messuista ja liiketilojen esillepanoista. Tavoitteena on, että teos on mahdollisimman persoonaton ja ikään kuin toistettavissa, teollinen.
– Bogush halusi käyttää Proposal for image -placement teoksessaan samanlaista vinyylikangasta, mitä käytetään mm. messuilla. Siinä ei näy taitelijan oma kädenjälki, vaikka tietysti se on mukana kuvan muokkaamisessa.
Katja Novitskovan teokset taas antavat verkosta löydetyille kuville kolmiulotteisen muodon.
– Hänen teoksensa ovat ikään kuin kuvankäsittelyä huonetilassa. Alumiinista leikatut ja vapaasti tilassa seisovat veistokset kuvaavat asioita, joita paljas ihmissilmä ei näe esimerkiksi niiden pienuuden tai kaukaisuuden takia.
Pelattavaa seikkailua Kiasman
tiloissa
Keväällä Kuvataideakatemiasta valmistuneen Reija Meriläisen teos Survivor (2017) on muodoltaan 3D -videopeli-installaatio, joka ottaa yleisön mukaan seikkailemaan Kiasman näyttelytiloihin ja käytäville.
– Työskentelin itse Meriläisen kanssa tämän teoksen parissa ja työskentelyprosessi oli erittäin mielenkiintoinen, Kivinen kertoo.
– Pelit ovat vasta tulossa kuvataiteen kentälle. Pelimaailma ja kuvataiteen maailma nähdään vielä erillään. Kuvataiteen kentällä pelit eivät ole aina niin näyttäviä kuin kaupallisella pelipuolella, mutta tekniikan kehittyessä tulee mahdolliseksi tehdä myös paljon hienompia peli-installaatioita.
Meriläinen sai käyttöönsä Kiasman 3D -mallinnoksen, ja sen avulla hän rakensi pelin Kiasman sisäympäristöön. Pelin idea mukailee tositv -ohjelma Selviytyjiä (engl. Survivor) ja siinäkin on erilaisia tehtäviä mitä pelaajan pitää suorittaa ja pelin hahmot äänestetään yksi kerrallaan pois.
-Meriläisen ajattelussa Survivor -ohjelma ja yhteiskunnalliset asiat yhdistyvät. Yhteiskunnassa tapahtuu erittäin paljon erilaista ulossulkemista, sillä vahvoja omia ryhmiä ja heimoja on joka puolella. Oman roolin ja paikan etsiminen on tuttua esim. koulu- ja työmaailmoissa.
-Hän onnistui tämän teoksen ja sen hahmojen luomisessa erittäin hyvin. Vaikka asia tuodaan pelin ja leikin kautta esille, on se kuitenkin mukana meidän jokaisen elämässä.
Survivoria voi pelata museossa istuimeen kuuluvilla ohjaimilla ja istuminen näytön edessä olevalle tuolille käynnistää pelin. Teosta voi pelata myös omalta koneelta ilmaiseksi milloin vain.
Jos museovieras esimerkiksi aloittaa museokäynnin viidennestä kerroksesta ja etenee sieltä näyttelytiloja pitkin alaspäin, on hän kulkenut teoksen koko reitin lävitse. Viimeiseksi hän voi tulla toiseen kerrokseen pelaamaan.
– Meriläisen teoksen pelaamisen myötä museovieras voi kerrata myös sitä kokemusta, millä tavalla hän itse on ollut näissä fyysisissä tiloissa.
Herkullista veistoksellisuutta
ARS 17 -näyttelyn veistokselliset työt eivät valitettavasti ole kosketeltavissa. Erityisesti Anna Uddenbergin ja Nina Canelin teosten kohdalla kosketeltavuutta todella toivoisi, niin herkullisilta ne vaikuttavat.
– Molempien taiteilijoiden teokset on lainattu jostain muualta. Lupia koskemiseen on vaikeampi saada, mikäli työt eivät ole taiteilijan tai museon omistuksessa.
Nina Canelin teokset Syllables / Thin Vowels on tehty kaupungin maakerroksen alapuolella käytettävistä, aidoista suurkaapeleista.
– Nykyään ajatellaan, että kaikki on langatonta ja kuitenkin esimerkiksi talojen alla ja valtamerten pohjassa menee laaja tietoverkkoverisuonisto, jota edelleen tarvitsemme.
– Kun taitelija on leikannut ja repinyt kaapeleita, näkyviin tullut pinta erilaisine ja erivärisine johtoineen tekee niistä myös esteettisesti todella kauniita. Osa veistoksista näyttää ihan kukkakimpulta tai lasihelmeltä.
Anna Uddenbergilta on näyttelyssä myös useita teoksia. Savage #5 (cozy crotch), Savage #6 (dirty raver), Savage #7 (zero g) ja Swirl Loung huokuvat seksikkyyttä, villiyttä ja ironiaa.
– Uddenberg on työskennellyt kymmenisen vuotta, mutta vahvemmin tietoisuuteen hän on tullut viimeisten parin kolmen vuoden aikana. Hänen tekemisensä on hyvin omaleimaista eikä mitään vastaavanlaista ole helposti löydettävissä.
Veistoshahmot puristavat reitensä matkalaukkujen ympärille kuin ratsastaisivat niillä. Yksi hahmoista lojuu lasisella baaritiskillä. Veistokset ovat täynnä hienoja yksityiskohtia ranskalaisella manikyyrillä toteutetuista rakennekynsistä vaatteisiin, joista osa on tehty puretuista selkärepun osista. Naiset jäävät puolianonyymeiksi, sillä heidän kasvonsa eivät näy kunnolla, vaan peittyvät esimerkiksi hiuksiin.
– Ne näyttävät siltä kuin tietäisivät mitä haluavat. Kuitenkin kun ajattelee, miten paljon työtä tuollainen vartalo vaatii, voikin kysyä, onko se todella sitä, mitä hän itse haluaa ja elämältään kaipaa, valottaa Kivinen teoksen taustalla olevia ajatuksia.
– Se, millä tavalla Uddenberg käsittee ns. nykynaisen ulkonäköpaineita ottaa kantaa myös siihen, miten media, esimerkiksi tosi-tv ja muotiteollisuus, nostavat esiin sitä millainen naisen tulisi olla.
Ruotsalaisen Uddenbergin teokset koettuaan ainakin minua alkaa todella kiinnostaa millainen tulee olemaan Hanasaareen sijoitettava ja Uddenbergin toteuttama julkinen teos, jonka Ruotsin valtio on lahjoittanut Suomelle 100-vuotislahjaksi.
Pala huomisesta
ARS 17 -näyttely nostaa esiin valtavan määrän kysymyksiä tästä digitaalisesta ajasta, jossa elämme. Näyttelyn toinen ja kolmas kerros jatkavat ensi vuoden alkuun, tammikuun 14. päivään saakka.
-Viidennessä kerroksessa avautuu 29.9. thaimaalaisen taiteilijan Korakrit Arunanondchain näyttely, joka jatkaa ikään kuin näitä ARSin teemoja. Arunanondchai yhdistää teoksissaan videoita, musiikkia, installaatioita ja performansseja.
– Ja seuraavat ARS Fennica -ehdokkaiden työt tulevat esille neljänteen kerrokseen lokakuussa.
Digitaalisuuden ja kuvallisuuden lisääntyminen tuo väistämättä lisähaasteita myös nykytaiteen saavutettavuudelle, ajattelen laskeutuessani takaisin Kiasman monikieliseen ala-aulaan. Kati Kivisen asiantuntevan ja rikkaan opastuksen myötä internetin jälkeinen taide alkoi kuitenkin resonoida jossakin oman pintani alla.
Vahvoja kokemuksia on luvassa sille, joka uskaltaa ennakkoluulottomasti sukeltaa saavuttamattomalta vaikuttavan kuoren lävitse. Taitava kuvailija kannattaa kuitenkin kysyä matkaan, mikäli omat silmät eivät toimi tämän ajan digitaalisilla taajuuksilla.
Linkki näyttelyn teostietoihin:
arsquide.kiasma.fi