Teksti: Marianne Tenhami
Kirjailija, media-alan sekatyöläinen Roman Schatz oli kirjailijavieraana Näkövammaisten Kulttuuripalvelun ja Näkövammaisten Kirjastoyhdistyksen järjestämässä tapahtumassa. Suomen virallista saksalaista haastatteli tyylikkäästi Gyöngyi Pere-Antikainen, joka kutsui itseään Suomen näkövammaisporukan viralliseksi unkarilaiseksi. Roman Schatzin mukaan ihminen oppii parhaiten leikkimällä.
Roman Schatzin tavattuaan herää kysymys, mitä hän ei ole. 30 vuotta Suomessa asunut saksalainen kun on kirjailija, kolumnisti, toimittaja, virallinen kielenkääntäjä, kielten opettaja, seminaaripuhuja ja juontaja. Hänellä on oma keskusteluohjelma Roman Schatzin Maamme-kirja Yle Radio 1-kanavalla. Hän on näytellyt ja ääninäytellyt elokuvissa, toiminut alastonmallina ja onpa hänet nähty Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassakin MTV 3-kanavalla.
– Vähän taidetta, vähän viihdettä ja vähän toimittamista. Kirjoittaminen ja kieliasiat ovat tärkein leipäpuuni, mies toteaa. Välillä hersyi nauru, välillä kuunneltiin vakavina, kun kaksi uussuomalaista keskusteli Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksen Braille-salissa. Puheenaiheet vaihtelivat Romanin kirjoittamista kirjoista ja kolumneista sekä hänen käännöksistään suomen kieleen, suomalaisten tapoihin ja Suomen tulevaisuuteen.
Minua pyydettiin Yleisradioon
Romanilla on ollut hyvä onni: häntä on lähes aina pyydetty kirjoittamaan, kääntämään, juontamaan tai esiintymään. Näin kävi myös, kun häntä pyydettiin isännöimään keskusteluohjelmaa Roman Schatzin Maamme-kirja Yle Radio 1 -kanavalle. Ohjelma on ollut kuunneltavissa vuodesta 2013 lähtien.
– Nimi on YLE:n keksimä, koska siellä harrastetaan henkilöbrändäystä. Haluan ihmisten tietävän, että en ole niin suuruudenhullu että antaisin ohjelmalleni oman nimeni, toimittaja korostaa. Ohjelman monipuolisesta aihevalikoimastakaan hän ei yksin suostu ottamaan vastuuta, vaan he ideoivat niitä ryhmätyönä Yle Radio 1:n päällikön ja tuottajan Jorma Honkasen, informaatikko, taustatoimittaja Jussi Pylvään sekä muiden Yle Radio 1-kanavan toimittajien kanssa.
– Ohjelman ideana on, että pitkään Suomessa asunut maahanmuuttaja tarkastelee Suomea vieraiden kanssa ja kautta. Teema liittyy aina jollain löysällä tavalla Suomeen, suomalaisiin tai suomalaisuuteen, joka on ehtymätön aihe. Eilen käsittelimme velkaista Suomea ja seuraavaksi teema on metsästäminen. Koska haastattelen eri alojen asiantuntijoita, saan oppia Suomesta asioita joita maahanmuuttajat eivät yleensä tiedä. Alussa kävin läpi kaikki vakioteemat kuten sauna ja Suomen luonto, mutta nyt olemme käsitelleet enemmän ajankohtaisempia teemoja kuten terrorismin uhkaa Suomessa. Haluaisin tehdä ohjelman suomalaisista mielenosoituksista, toimittaja selittää.
Romanilla on jo entuudestaan kokemusta radio- ja televisiotyöstä. Hänellä oli pieni esiintyminen Ähläm Sähläm -televisiosarjassa Jani Toivolan kanssa. Toisten TV:hen hän etsi täällä ennen näkemättömiä ohjelmaformaatteja ulkomailta ja esitteli ne ohjelmassaan.
– Kun tulin Suomeen rakkauden perässä 1986, täällä oli vain 16000 ulkomaalaista, joista suurin osa oli norjalaisia ja ruotsalaisia. Silloin Suomi oli valmistautumassa länsieurooppalaistumista varten. Niinpä saksaa, ranskaa ja englantia sujuvasti puhuva länsisaksalainen nuori mies oli haluttu. Minua pyydettiin Yleisradioon töihin, hän muistelee. Yhtenä nuoren miehen tehtävänä oli kääntää uutiset englannista saksaksi ja mennä studioon lukemaan ne. Jossain vaiheessa hänelle kerrottiin, etteivät englanninkieliset uutiset ole vielä valmiit. Onnistuisiko uutisten kääntäminen suomesta saksaan? Näin maahanmuuttajan kirjoitustaito kehittyi ja hän myös vaihtoi saksan puhekieltä suomen puhekieleen kollegojensa kanssa.
– Sain opettaa ihmisille saksaa ja samalla oppia suomea. Yleisradion kieliohjelmien toimituksessa oli silloin noin kymmenen ihmistä töissä, jotka kaikki olivat kielten opettajia. He selvittivät minulle ohi mennen, mikä on suomen possessiivisuffiksi. Parempaa oppimisympäristöä ei olekaan, hän kiittelee.
Suomalaiset eivät osaa lukea
hauskaa romaania
Romanin mukaan parhaiten hänen teoksistaan myyvät Suomea käsittelevät, ironiset inside-kirjat. Näitä ovat kaksikieliset Voi maamme Suomi sekä Suomesta, rakkaudella, joissa käsitellään rakkaudella Suomea, suomalaisuutta ja suomalaisia. Gyöngyi kertoi havainnostaan, jonka mukaan Roman kirjoittaa Suomesta, rakkaudella -kirjassaan suomalaisista, mutta Voi maamme Suomi -kirjassa puhutaan meistä.
– Alussa, maahan tultuani ahmin kaiken: antakaa minulle Suomea, ruokaa, musiikkia, kieltä. Kymmenen vuoden jälkeen minulle riitti: minulla on omakin identiteetti, en halua suomalaiseksi. Kahdenkymmenen vuoden kohdalla totesin olevani suomalainen, Roman kuvailee. Gyöngyin pyynnöstä hän luki ja kommentoi pätkää kirjastaan Suomesta, rakkaudella.
– Kun tulin Suomeen, en tiennyt maasta juurikaan mitään. Saksalaisesta perspektiivistä katsottuna tämä on extreme-maa, vaikka ei se minusta enää siltä tunnu. On ollut todella kiva nähdä, miten tämä maa on muuttunut: tulin tänne yya-sopimuksen aikana, vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Suomi liittyi EU:hun ja euro tuli tuntia ennen Suomeen kuin Saksaan. Suomalaiset ovat niin pieni porukka, että täällä pystytään reagoimaan ja mukautumaan paljon nopeammin kuin vaikka Saksassa. Nyt ollaan siirrytty Neuvostoliitosta homoavioliittoihin. Tämä on tosi nopea, nokkela, käymistilassa oleva yhteiskunta ja tänne on kasvanut kokonaan uusi, kansainvälinen sukupolvi. Ei se Nokia ole minnekään hävinnyt. Me keksimme jotain uutta, toteaa Roman toiveikkaasti. Hän on kirjoittanut myös kaksi fiktiivistä romaania €. Helsinki ja Parturi, joita kumpaakaan ei valitettavasti saa näkövammaisille saavutettavassa muodossa Celiasta, saavutettavan kirjallisuuden ja julkaisemisen asiantuntijakeskuksesta.
– Mielestäni nämä ovat parhaita teoksiani, koska niissä olen täysin irti todellisuudesta ja tästä maailmasta, hän perustelee. Muita kirjailijan romaaneja ovat Rakasta minut ja Saksalainen rakastaja. Gyöngyin kysymykseen, luulisiko hän voivansa kirjoittaa vihasta, kun on kirjoittanut niin paljon rakkaudesta, kirjailijavieras vastasi sen olevan vaikeaa, koska on olemassa niin monenlaista vihaa. Hilpeyttä kirjailijavierailun aikana herättivät Romanin siteeraamat pätkät hänen runoteoksestaan Osta vokaali. Runoja A:sta Ö:hön. Kirjassa on yhdeksän runoa, jossa kussakin käytetään vain yhtä vokaalia, myös å on käytössä. Miltä kuulostavat säkeet ”Myssy ryhtyy tylyyn hyppyyn, hyytyy myrskyn rytkytys.”
Kun hersyvä kansainvälinen komedia €. Helsinki julkaistiin, kustantaja oli todennut Romanille kirjan olevan hauska. Ongelmana kustantajan mukaan vain oli, etteivät suomalaiset osaa lukea hauskoja romaaneja.
– Suomalaisen romaanin on oltava vakava tai yhteiskuntakriittisellä tavalla satiirinen. Sen alussa miehen pitää olla menettänyt perheensä ja talonsa ja hänellä on syöpä, mahdollisesti myös alkoholiongelma ja tästä mennään vain alaspäin, kirjailija tylyttää. Hänen kunnianhimonaan ei ole kirjoittaa isoa teosta kerran kahdessa vuodessa tai julkaista dekkaria joka vuosi. Sen sijaan hän kirjoittaa kun hyvältä tuntuu ja mitä mieleen tulee. Tosin Gummerus on tilannut kirjailijalta seuraavan, ensi vuonna ilmestyvän kirjan.
– Minua pyydettiin kirjoittamaan kevyeen tyyliin siitä, miten suomalaiset ja saksalaiset suhtautuvat eri tavalla meidän 1930- ja 40-lukujen yhteiseen historiaan. Miten natsivitsit ovat Saksassa ja Suomessa ihan eri asia ja miten Suomessa on ryssävihaa ja Saksassa taas ei. Kirjan työnimi on Asevelipuolet ja ensimmäisen kappaleen nimeksi tulee Jokaisella on hakaristinsä kannettavana. Se tulee olemaan alusta loppuun täysin epäkorrekti teos, kirjailija paljastaa.
Suomalaiset keilaavat
30 vuoden aikana Roman on ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia havaintoja Suomesta, suomalaisista ja suomalaisuudesta. Hänen mukaansa eri kulttuurien kommunikointia voisi verrata peleihin.
– Hektisessä Keski-Euroopassa kommunikoidaan pingistä pelaten: pidetään viesti ilmassa nopeilla vaihdoilla, keskeytetään toisia, puhutaan small talkia. Etelä-Euroopan kommunikointikulttuuri muistuttaa rugbya: kaikki ryntäävät yhtä aikaa kentälle ja huutavat toistensa suuhun kokouksessa, mutta se ei häiritse ketään. Jos Suomessa keskeytetään tai huudetaan kurkku suorana yhtäaikaa, se on epäkohteliasta. Täällä nimittäin keilataan: jokainen kerää riittävästi sanottavaa, nousee ylös, asemoituu ja lopulta kommunikoi. Sitten syntyy tauko, kunnes seuraava suomalainen nousee ylös, hän kuvailee. Gyöngyi ja Roman juttelivat myös toisesta, ulkomaalaisia kummastuttavasta seikasta: suomalaiset ottavat aina kysymättä kengät pois mennessään toisen kotiin.
– On kieltämättä hölmönnäköistä, että mies istuu puku päällä, kravatti kaulassa sukkasillaan. Muistutan aina muita maahanmuuttajia, että mennessänne suomalaisen kotiin peskää jalat! Saksassa jalkasi voivat haista, mutta ei kukaan sitä huomaa, kun voit pitää kengät jalassa, Roman selittää.
Romanin mukaan suomalaista miestä ei arvosteta. Hän on kuullut suomalaisten naisten suusta, että eurooppalaiset miehet puhuvat ja pussaavat, ovat kohteliaita ja näyttävät tunteensa ja rakkautensa niin romanttisesti. Suomalainen mies näyttää rakkautensa leikkaamalla nurmikon tai tankkaamalla auton. Suomalainen nainen haluaa romanttisen, tunteensa näyttävän miehen, mutta myös miehen joka tuo hänelle puolikkaan hirven tai leikkaa nurmikon. Toisaalta Roman on sitä mieltä, että Suomessa miehet ja naiset asioivat keskenään rennommin, mutta valitettavasti myös turhan asiallisesti. Ollaan hyviä kavereita, mutta romantiikka pelottaa.
Satumaa-tango saksaksi
Tällä hetkellä Romanilla on käännettävänä saksaksi professori Henrik Meinanderin teos Suomen historia.
– Olen ylpeä ja tyytyväinen, että minun ei tarvitse kääntää mitään kännyköiden käyttöohjeita vaan saan kääntää Suomen historiaa. Olen myös kovin vaikuttunut saadessani tällaisen käännöksen, hän hehkuttaa. Yksi miehen harrastuksista on musiikki. Hän kertoo kääntäneensä joitakin suomalaisia lauluja kuten Sininen ja valkoinen sekä Satumaa-tangon saksaksi. Vakuudeksi hän luritteli edessämme pätkän Satumaa-tangoa Märchenland saksaksi. Ihmetellessäni, miten noin hyvä käännös on mahdollinen runojen ja laulujen kääntämisen ollessa tunnetusti vaikeaa hän totesi:
– Satumaa-tango on niin hyvin kirjoitettu, että tekstiä ei tarvinnut edes raiskata. Käänsin sen oltuani Suomessa yli kymmenen vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana se olisi onnistunut ehkä kielellisesti, mutta ei fiiliksellisesti. En olisi tiennyt mitä teen.
Roman rakastaa leikkiä suomen kielellä. Tarkastellessaan pistekirjoituksella kirjoitettuja haastattelukysymyksiäni hän totesi niiden näyttävän juuri samanlaisilta kuin suomen kieli 30 vuotta sitten: kieli josta hän ei ymmärtänyt mitään.
– Suomalaiset lohduttivat minua, että ei tämä suomen kieli niin vaikeaa ole, kun se kirjoitetaan niin kuin lausutaan. Mutta kun näet sen kirjoitettuna, huomaat että eihän sitä voi lausua. Pari vuotta sitten tulin kotiin ja takapihallamme oli tulossa remontti ja rakennustelineitä. Siinä oli kyltti jossa luki ”Pystytystyöt alkavat.” Vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen pysähdyin ja ajattelin että uskomaton kieli: pystytystyöt, mikä sana! Tarkoittaako se todella jotain? Roman ihmettelee. Loistavasti suomea puhuvalta ja kirjoittavalta Romanilta on kysytty monta kertaa, miten hän on voinut oppia suomea näin hyvin.
– Luulen sen johtuvan siitä, että tätä kieltä ei opita iltakoulussa eikä kurssilla. Tämä on HC-tapaus, hän toteaa. Hänen mukaansa ihminen oppii kieltä parhaiten leikkimällä ja leikitäänhän muutenkin kielellisesti. Englannissa ja saksassa leikitään pianoa, leikitään teatteria ja leikitään jalkapalloa, koska nämä kaikki verbit ilmaistaan verbeillä play ja spielen.
– Minun oli opeteltava kieli itse suomalaisten joukossa, koska silloin maahanmuuttajille ei ollut mitään kotouttamista tai kursseja. Lapsi saattaa päästellä bussissa suustaan mitä vain ja kokeilla miltä eri äänteet kuulostavat eli leikkiä kielellä. Aikuinen ei voi tehdä niin, Roman pohtii. Vai voiko sittenkin?
– Jos haluaa oppia kieltä tehokkaasti, on unohdettava häpeä, hän evästää.