PÄRJÄISIKÖ PEPPI HIISKUMATTOMASSA HILJAISUUDESSA?
Rakastettu lastenkirjailija Astrid Lindgren asui Tukholman kodissaan yli 60 vuotta. Nyt koti on avattu yleisölle, kuten hän itse toivoi. Suuren suosion saanut museo suunnittelee myös suomenkielisiä opastuksia.
”Heti ovesta sisään astuessa tuntee tulleensa vieraisille viihtyisään kotiin”, kirjoittaa Eeva-Liisa Pere Antiikki & Design –lehdessä (no 4). ”Kuin Astrid Lindgren olisi vain käymässä ulkona. Naulakossa riippuu talvitakki, ja avariin huoneisiin paistaa aamupäivän valo. Ulkoa kuuluu Vasaparkenissa leikkivien lasten ääniä.”
Kirjailija kuoli 94-vuotiaana 28. tammikuuta 2002. ”Astrid ja Sture Lindgrenin muuttaessa Dalagatan 46:een 1941 asunto oli huippumoderni. Oli neljä huonetta, keittiö ja kaksi wc:tä, mikä oli siihen aikaan luksusta. Kodin tunnelma on 1950-luvulta. Astrid Lindgren kiintyi huonekaluihinsa ja pikkuesineisiinsä eikä hennonut heittää mitään pois… Hänen sisällään asui lapsi läpi elämän. Oli selvää, että hänen ensimmäinen kirjansa oli lastenkirja, suomeksi Riitta-Maija keventää sydäntään, joka voitti toisen palkinnon kirjoituskilpailussa 1944… Silloin Karinin, perheen tyttären keksimän Peppi Pitkätossunkin tarina oli jo kehittymässä.” Lindgren (1907-2002) on Ruotsin menestynein kirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty lähes sadalle kielelle. Uusi elämäkerta ilmestyi suomeksi tammikuussa, Jens Andersen: Astrid Lindgren – Tämä päivä, yksi elämä, WSOY. Museokäynnin voi varata osoitteesta www.astridlindgrensallskapet.se. Asuntoon pääsee kerralla vain 12 kävijää.
Kevään Pisteposti -lehti välittää braillekirjoituksella lukijoilleen myös artikkelin et-lehdestä (no 9). Draama kiehtoo myös luontokirjoissa. ”Luontokirjojen kevätsesonki marssittaa esiin teoksia, jotka ovat täynnä pakahduttavan kauniita kuvia metsien valtiaista, muuttolintuparvista ja lähiympäristön kasveista”, kirjoittaa Irina Björkman. ”Yhä useammin niiden sivuilta löytyy tarina, useitakin. Kirjoissa seurataan muuttolintujen reittiä maapallon puoliskolta toiselle, tunnustellaan omaa luontosuhdetta tai peilataan oman elämän ja luonnon kiertokulun eroja ja yhtäläisyyksiä… Luontoa esitellään muun muassa ääniesimerkein, päiväkirjamaisesti tai omaa elämää luontohavaintoihin yhdistellen. Tai etsitään inhimillisiä piirteitä eläinyhteisöistä, kuten vaikkapa alkukesän tulevassa tiaisten elämää käsittelevän kirjan mainostekstissä luvataan. ”Naapuririitoja, partnerin valintaa, mustasukkaisuusdraamoja ja jälkikasvukin pitäisi opettaa tulemaan toimeen omillaan.” (Atena-kustannus)
Artikkelin yhteyteen on listattu viisi ilmestynyttä teosta: Lasse Kylänpää: Linnuntie, Kimmo Ohtonen: Karhu – voimaeläin, Juha Laaksonen: Tarkka haukka ja muita lintuja. 1000 ilmiötä Suomen luonnosta, Mauri Leivo: Linnut taivaan, linnut maan sekä Pertti Koskimies: Linnut kaupungissa.
Mikä on hiljaisuuden ennätys? Kun äänimittari näyttää nollaa desibeliä, ihmisen kuuloaisti ei enää reagoi. ”Niin sanotuissa kaiuttomissa tiloissa asteikko ulottuu miinuksen puolelle. Ohjelmistojätti Microsoft teki uuden hiljaisuusennätyksen, -20.6 desibeliä (dB) lokakuussa 2015. Se on vain desibelin päässä matalimmasta maapallolla teoreettisesti mahdollisesta äänenpainetasosta”, kertoo Tieteen kuvalehti (no 8). ”Kaiuttomia tiloja on rakennettu useisiin eri maihin – eikä vain voiton kiilto silmissä. Niissä uudet tietokoneet saavat design-ääniä, Harley-Davidson etsii moottori pyörälle juuri oikean murinan ja avaruuslentäjät totuttavat korviaan heitä avaruudessa odottavaan hiiskumattomaan hiljaisuuteen.”
Paljon on ääntä maailmassa. Ilmakehän yläpuolella kuiskauskin kuulostaa varmaan huudahdukselta. Eiköhän ystävät pidetä hiljaisuuttakin sille kuuluvassa arvossa!