Näin elokuva kuvailutulkattiin
Teksti: Marianne Tenhami
Näkövammaiset lapset saivat ensimmäisen kuvailutulkatun elokuvan, kun Onnelin ja Annelin talvi nähtiin elokuvateattereissa ensimmäisen kerran 9.10. Kuvailutulkkien ja konsultin mukaan lapsille tehtävä kuvailutulkkaus eroaa paljon aikuisten kuvailutulkkauksesta.
Viime keväänä elokuvateattereissa nähtiin Klaus Härön ohjaama Miekkailija, johon sai kuvailutulkkauksen älypuhelimeen tai tablettiin ladattavan MovieReading-sovelluksen avulla. Näin näkövammainen voi milloin tahansa mennä katsomaan elokuvaa, riippumatta siitä järjestetäänkö kuvailutulkkaus erikseen vai ei. Kuvailutulkkauksessa tulkki kertoo näkövammaiselle elokuvan tai näytelmän visuaaliset tapahtumat: kaiken sen, jota näkövammainen ei näe. Tänä syksynä näkövammaiset lapset saivat ensimmäisen kuvailutulkatun elokuvan, jonka kuvailutulkkausta kuunnellaan myös älypuhelimeen tai tablettiin ladattavalla MovieReading-sovelluksella. Marjatta Kurenniemen kirjaan perustuvan Onnelin ja Annelin talven on ohjannut Saara Cantell, käsikirjoituksen on kirjoittanut Sami Keski-Vähälä ja elokuvan tuottajat ovat Teea Hyytiä ja Sari Lempiäinen Zodiak Finlandilta. Onnelin ja Annelin talvea ovat tukeneet Yleisradio, Suomen elokuvasäätiö ja Kirkon mediasäätiö. Se on saanut kehittelytukea Euroopan unionin Luova Eurooppa -ohjelmasta. Elokuvan levittäjä on Nordisk Film.
– Idea Onnelin ja Annelin talven kuvailutulkkauksesta tuli Suomen elokuvasäätiöltä. Olimme heti ilolla mukana, koska lastenelokuvia ei ole aiemmin kuvailutulkattu elokuvateatterilevitykseen, että jo oli aikakin, toteaa Sari Lempiäinen.
Laventelinsininen, kanervanpunainen
Onnelin ja Annelin talven kuvailutulkkauksen ovat laatineet Anu Aaltonen, Carita Lehtniemi ja Heikki Ekola. Kolmikko kertoo yhteistyön sujuneen hyvin ja Onnelin ja Annelin talven osalta se oli jopa helpompaa kuin aikaisemmin yhdessä työstetyssä Miekkailijan kuvailutulkkauksessa.
– Miekkailijan aikana meille olivat vakiintuneet yhteiset työtavat. Kuten Miekkailijassa, myös Onnelin ja Annelin talvessa oli hyvin niukasti aikaa laatia kuvailutulkkaus, mutta samalla porukalla ja työtavoilla oli helppo lähteä liikkeelle. Tunsimme sovellustekniikan, äänityksen ja ajoituksen ja osasimme ennakoida saamaamme elokuvaversioon matkan varrella tulevia muutoksia. Näin voimme työskennellä tehokkaammin, Carita havainnollistaa.
– Ryhmätyömme on todella tiivistä. Mitä paremmin tunnemme toisemme, sitä parempi on lopputulos, ennenkin Anun ja Caritan kuvailutulkkauskonsulttina toiminut Heikki lisää.
Onnelin ja Annelin talven kuvailutulkkauksen laatiminen oli Anun mukaan nopea prosessi ja kesti noin kuukauden. Koska kuvailutiimin jäsenillä on päivätyö, tapaamiset ja kuvailutulkkauskäsikirjoituksen laatiminen oli tehtävä vapaa-ajalla. Jokaista valmista kuvailutulkattua minuuttia kohti on tehty keskimäärin kaksi tuntia töitä. Anu ja Carita jakoivat elokuvan käsikirjoituksen puoliksi ja kumpikin alkoi työstää omaa puolikastaan.
– Pidimme huolen, että kuvailutulkkaus on yhdenmukainen ja ettei kuuntelija huomaa kuvailutulkin vaihtuneen elokuvan puolessavälissä: sanaston ja kielen tyylin oli oltava yhteneväistä, Anu ja Carita kertovat. Heikin tehtävänä oli kommentoida näkövammaisena katsojana kuvailutulkkausta sekä auttaa kuvailutulkkeja välittämään mahdollisimman hyvin elokuvan tapahtumia katsojille.
– Olemme käyneet monia hyviä keskusteluja ja tutkineet Onnelin ja Annelin talven kohtauksia monelta kantilta. Heikki tuo esiin hyviä näkökohtia, joita emme Anun kanssa näkevinä välttämättä osaa ottaa huomioon ja hän saa meidät tarkemmin pohtimaan. Keskustelemme vaikka jostain yksittäisestä sanavalinnasta, jolla saisimme aikaan kaikkein kuvailevimman lauseen. Muun muassa värien kuvailua mietimme: tietävätkö nykyajan lapset, mikä on laventelinsininen tai kanervanpunainen? Lopulta päätimme sanoa vain vaaleansininen ja vaaleanpunainen, ettei lapsikatsojan huomio jäisi kanervaan ja laventeliin, Carita kertoo esimerkin.
Kuvailutulkki lapsen vieressä
Anun ja Caritan laatiessa käsikirjoitusta Heikki katsoi elokuvan ilman kuvailutulkkausta ja poimi siitä epäselviä kohtia.
– Luin elokuvan käsikirjoituksen läpi ja katsoin elokuvan uudelleen. Näin voin paremmin selvittää, mitä jäin paitsi näkemättä kuvaa, Heikki kuvailee työtään. Kolmikko kokoontui kahdesti ja käsikirjoitusta käytiin läpi kohtaus kohtaukselta, sekunti sekunnilta. Tämän jälkeen Anun lukema kuvailutulkkaus äänitettiin. Hän tapasi myös näyttelijä Antti Jaakolan, joka ohjaa suomalaisten ääninäyttelijöiden työtä animaatioelokuvissa.
– Konsultoin Anttia, miten kuvailutulkkaus pitäisi lukea lapselle. Ajatuksena on, että lapsi on vieressä, kun taas aikuiselle lukiessaan kuvailutulkki yrittää häivyttää itsensä. Lapselle lukiessa kuvailutulkista tulee yksi tarinan kertojista. On luettava niin, että kuvailutulkki on osa kokonaisuutta, Anu selittää.
Kuvailutulkit ja konsultti olisivat mielellään ottaneet näkövammaisia lapsia koekatsojiksi Onnelin ja Annelin talven kuvailutulkkausta laadittaessa, jos aikaa vain olisi ollut enemmän. Lapsikonsulttia he eivät sen sijaan pidä hyvänä ajatuksena.
– Kuvailutulkkauskonsultti on asiantuntija, joka ymmärtää mitä kuvailutulkkaus on. Lapsikonsultti ei voi korvata aikuista, Anu painottaa. Niinpä Heikin oli samastuttava näkövammaiseen lapsikatsojaan, mikä eroaa aikuisten elokuvan kuvailutulkkauksen konsultoinnista todella paljon ja minkä Heikki koki kovin haasteellisena.
– Tämä oli vaikeaa: on mietittävä onko vaikka kahdeksanvuotias lapsi syntymästä asti sokea, myöhemmin sokeutunut vai heikkonäköinen ja suunniteltava kuvailutulkkausta tämä huomioiden. On mietittävä, miten asioita ilmaistaan, miten pääsee lapsen tasolle ja mikä lasta kiinnostaa, hän luettelee.
Näkövammaiset lapset saatava nauramaan
Lapsille laadittava kuvailutulkkaus eroaa aikuisten kuvailutulkkauksesta. Caritan mukaan on lähdettävä liikkeelle lapsen maailmasta ja hänen tavasta käsitellä asioita.
– Traagisissa kohtauksissa korostetaan lohduttamista ja humoristisissa kohtauksissa mietitään, missä lapsikatsoja nauraisi. Tässä kohtauksessa olisi saatava näkövammainenkin lapsikatsoja nauramaan, hän selittää. Onnelin ja Annelin talvi on erittäin visuaalinen elokuva. Niinpä kaiken visuaalisuuden keskellä oli tärkeää tuoda elokuvan juoni esiin.
– Keskityimme kuvailutulkkauksessa siihen, mitä elokuvassa tapahtuu. Meillä ei ollut paljon aikaa ja siksi oli pakko valita, keskitymmekö kuvailussa toimintaan vai visuaalisuuteen, Anu perustelee. Carita kertoo, että poikkeuksellisesti tämän elokuvan alkutekstejä ei luettu.
– Elokuvan alussa tapahtuu paljon visuaalisia asioita. Niinpä emme olisi ehtineet lukea tekstejä, vaan lähdimme heti kuvailemaan tapahtumia niin, että lapsi pääsee suoraan sadun maailmaan ja ymmärtää, mistä tarina lähtee liikkeelle.
Kuvailutulkkauskonsulttina Heikki vahvistaa visuaalisten tapahtumien kuvailun tärkeyden. Muun muassa joulukalenteri-kohtaus oli vaikea ymmärtää. Carita selittää, että kohtauksessa oli kyse joulukalenterista, jossa luukun alta paljastuu väliseinällä kahteen osaan jaettu uusi luukku, jonka molemmissa osissa oli yllätys kummallekin tytölle.
Elokuvan joissakin kohtauksissa ääniraita antaa harhaanjohtavaa informaatiota näkövammaiselle katsojalle.
– Kohtauksessa on takauma, jossa henkilöt muistelevat menneitä. Ensin on kuva, jossa henkilö kertoo tarinaa ja sitten tulee todella nopea leikkaus kuvaan, jossa suuri puu kaatuu. Samaan aikaan tulee salamannopeasti hyvin voimakas moottorisahan ääni. Koska leikkaus on niin nopea, meillä oli todella vähän aikaa kuvailla. Ääni oli kuitenkin niin yllättävä ja voimakas, että ajattelimme lapsikatsojan saattavan pelästyä sitä. Siksi pyrimme ennakoimaan ennen äänen alkamista ja kuvan muuttumista niin, että saisimme johonkin väliin edes sanan moottorisaha, Carita kuvailee.
Palautetta toivotaan
Ennen Onnelin ja Annelin talven kuvailutulkkauskäsikirjoituksen laatimista Anu ja Carita lukivat Marjatta Kurenniemen samannimisen kirjan.
– On hyvä tietää nimiä sekä kirjailijan käyttämiä sanamuotoja. Näin voimme tukeutua kirjaan lähteenä elokuvan ja käsikirjoituksen lisäksi. Halusimme tutustua Kurenniemen kieleen, josko siitä saisi vinkkiä kuvailutulkkaukseen ja voisimme käyttää siinä samanlaista, selkeää ja mukavaa kieltä. Pyrimme sadunomaiseen kerrontaan.
Anu, Carita ja Heikki ovat todella iloisia Facebookin kautta tulleista positiivisista kommenteista Onnelin ja Annelin tultua ensi-iltaan. Erityisesti Helsingin Sanomien jutussa ollut, kahdeksanvuotiaan sokean Ronja Hampfin kommentti lämmittää mieltä:
– Oikeastaan me elettiin yksi elokuva, koettiin leffa, Ronja kiteytti nähtyään Onnelin ja Annelin talven. Kuvailutulkit ja konsultti toivovat paljon palautetta näkövammaisilta lapsikatsojilta ja heidän perheiltään kuvailutulkkauksesta paitsi itselleen, myös Suomen elokuvasäätiöön ja tuotantoyhtiöön.
– Kaikissa kuvailutulkkausprojekteissa opimme valtavasti. Haluaisimme kerätä työkalupakkiimme uusia asioita myös Onnelin ja Annelin talvesta ja tehdä kuvailutulkkausta vielä paremmin.