HELMIKKO
Riitta-Kaisa Voipio
Kaikenkarvainen tekninen kehitys on harpponut niin voimakkaasti eteenpäin, ettei sitä olisi kukaan uskonut. Paljolti se on tuonut iloa, apua ja sujuvuutta, mutta on siitä koitunut murhettakin. Yhtäältä se tasa-arvoistaa, toisaalta taas avaa syviä kuiluja.
Digitalisaatio on suorastaan leväyttänyt näkövammaisille väylän asioiden hoitoon ja tiedon ääreen. Monenlainen osallistuminen onnistuu tietokoneen kautta. Riemumielin luen myös sähköisiä sanoma- ja aikakauslehtiä; oman liittomme Tiedonhallintapalvelut tekee loistavaa työtä esteettömän tiedonsaannin eteen.
Vaan juuri digitekniikan vuoksi moni reitti on myös tukkeutunut. Julkiset palvelut siirtyvät yhä enemmän verkkoon, ja monesta hommasta on tullut hiton hankalaa. Totisesti läheskään kaikki sivustot eivät aukea tietokoneen puhesynteesiä käyttäville näkövammaisille. Silloin pitää pyytää apua ja luopua itsenäisyydestä verrattuna siihen, kun aikaisemmin pääsi soittamaan tai kävelemään omin jaloin pankkiin tai verotoimistoon.
Kännyköitä suomalaisilla on nyt keskimäärin enemmän kuin yksi per nuppi, lankapuhelimia ei sen sijaan enää juuri kenelläkään. Erimallisia tietokoneitakin tökkii ja näpeltää lähes jokainen, muttei aivan.
Hiljattain johonkin Radio Suomen ohjelmaan soitti nainen, joka sanoi omistavansa vain radion, lankapuhelimen ja kirjoituskoneen ja kertoi pärjäävänsä mainiosti. Hän lienee jo melkoinen jäänne. Maaseudulla sitä ei voi edes valita, sillä puhelinjohdot ja pylväät on kerätty pois. Minun oli luovuttava kesällä rakkaasta piuhatelefoonista liian kalliina, ja tein sen raskain sydämin.
Täytyy kyllä ihmetellä, miten me olemme suostuneet pelkkään kännykkään, kun sen miellyttävyys ja äänen laatu eivät yllä lankapuhelimen tasolle kalleimmissakaan vehkeissä. Yhteys pätkii, ääni särisee ja katvealueilla se häipyy kokonaan. Ja puhelin on tämän tästä hukassa, putoaa taskusta järveen tai joutuu varkaille. Lankapuhelin ei milloinkaan.
Lankasen luuri sopii käteen kuin valettu ja pysyy hyvin korvalla, ääni kulkee vuolaana eikä korva kuumene. Mitättömät kännykänläppänät olisivat surkeina puhelimenkuvatuksina saaneet jäädä yhteydenpitovälineiksi hätävarana ja reissussa.
Oma lukunsa on vielä kännykkäkäyttäytyminen. Samoin suututtaa se, miten pitää muistaa miljoonittain tunnuslukuja ja järjestelmiä ja aina opetella uutta ja tuhlata aivokapasiteettiaan jonninjoutavaan. Jääköön niiden taivastelu toiseen saarnaan.
Interaktiivisuus on päivän sana: Yleisradion ohjelmiin on ilmaantunut ns. lähetysikkuna, jonka välityksellä kuuntelijat voivat kommentoida kulloistakin ohjelmaa tuoreeltaan. En tykkää ollenkaan siitä, että pikkuruisia mielipiteen sirpaleita luetaan muun muassa Ylen Ykkösaamun sisällä. Huutolaatikko saisi elää omaa elämäänsä, sen purskahduksia ei tarvitse tuoda eetteriin, ei ainakaan laadukkaissa keskusteluissa tai musiikkiohjelmissa.
Konkreettisena välineenäkin radiot ovat muuttuneet digipohjaisiksi niin, että asema täytyy valita näppäilemällä taajuusluku kohdalleen. Se ei onnistu sokealta, ei kerta kaikkiaan, ja siihen on aina pyydettävä apua. Hakemalla hakien onnistuin löytämään pari sellaista toosaa, jossa on
pyöreä, käsin väännettävä asemanvalitsin, se on aivan välttämätön, jotta pärjää yksin ollessaankin.
Eikä sekään näkevä nainen, joka omistaa vain radion, lankapuhelimen ja kirjoituskoneen, ole tasavertainen tietokonetta käyttävän kanssa esimerkiksi kansalaisopistoon havitellessaan. Meidän perän opiston kausi käynnistyy ilmoittautumalla, ja verkossa se alkaa sunnuntaina kello 14. Puhelimella pääsee soittamaan vasta seuraavana arkipäivänä kello 9. Suosituimmat ryhmät täyttyvät sunnuntaina puoli viiteen mennessä!
On se aika kummallista, miten digitalisaatiosta on tullut kaiken kattava, kaikkea hallitseva ilmiö ilman, että sen ovat kansalaiset tietoisesti valinneet ja siitä on missään demokraattisesti päätetty. Se on vain vyörynyt eteenpäin. Samoin on maailmanlaajuiseksi yhteiskuntarakenteiden syöväksi paisunut autoliikenne. Molemmat nielevät valtaisia summia rahaa niin yksityiskukkaroista kuin julkisistakin lähteistä. Myös sen me hyväksymme.