Ympäristö

Nuori nainen seisoo tunturin kupeessa ja katsoo kaukaisuuteen. Naisella on poninhäntä ja t-paita ja punaiset housut.

Palvelut paranevat Itä-Lapissa

Metsähallituksen Luontopalvelut satsaa retkeilijöiden ja matkailijoiden palvelujen parantamiseen Itä-Lapissa. Syksyllä 2020 työtä tehdään muun muassa Savukosken kelkkaurilla ja Sallan retkeilyreiteillä sekä uudistetaan Sallan Poropuiston näyttelyä. Yhteistyö kuntien kanssa on avainasemassa.

Savukoskella on aloitettu kolmivuotinen moottorikelkkaurien kunnostusurakka urien merkitsemisellä yhteistyössä Savukosken kunnan kanssa. Metsähallituksen Luontopalvelut on toimittanut syksyn töihin materiaalit, ja Savukosken kunnalta on tullut työntekijöitä. Myös urien siltojen kuntoa on kartoitettu, ja ensi kesänä niitäkin aletaan kunnostaa. Työ tehdään eduskunnan maastoliikenneväylien kunnostukseen myöntämällä erillisrahoituksella.

Sallassa ja Savukoskella kunnostetaan retkeilyreittejä.
Sallatunturin päälle nousevaa Taivaan tavoittelijan taivalta on kunnostettu kestävöimällä. Sillä helpotetaan kulkemista ja myös ohjataan kulkijoita pysyttelemään reitillä, jolloin maaston kuluminen vähenee. Sallassa on myös kartoitettu Sallantunturin alueen reittien pitkospuiden kuntoa tulevien kunnostustoimien taustaksi. Lisäksi Metsähallituksen Luontopalvelut suunnittelee opasteita Sallan kunnan rakentamille luonnontarkkailulaavuille.
Myös naapurikunnan Savukosken Kivitunturin reitillä on tehty pieniä kunnostustöitä ja suunniteltu tulevia laajempia kunnostustoimia.

Sallan Poropuistossa uudistetaan näyttelyä ja se avataan ensi vuoden loppupuolella. Työ on jo hyvässä vauhdissa, ja kesällä on valokuvattu näyttelyyn kuvia alueen luonnosta ja kirjoitettu näyttelytekstejä. Työ etenee sähköurakoinnin ja näyttelyrakenteiden rakentamisen sekä uusien dioraamojen kautta kohti maalia. Savukoskella opastuskeskus Korvatunturin näyttelyä kohennetaan sekä parannetaan luontomatkailuviestintää yhteistyössä kunnan ja alueen matkailutoimijoiden kanssa.
Sallan Poropuiston näyttelyn uudistustyö on osa PAN – Pohjoisen luonnonilmiöt
-projektia, jota vetää Metsähallituksen Lapin Luontopalvelut. PAN-projekti saa rahoitusta EU:n ENI Kolarctic-naapuruusohjelmasta ja Matkalle Sallaan ry:ltä.

PAN – Pohjoisen luonnonilmiöt -projekti yhdistää luonnon ja luontomatkailun. Hankkeen päätavoite on kasvattaa tietämystä pohjoisesta luonnosta ja sen ainutlaatuisista ilmiöistä luontomatkailussa. Uudet maastorakenteet, luontonäyttelyt ja erilaiset työpajat vauhdittavat Suomen, Norjan ja Venäjän yhteisen Fennoskandian vihreän vyöhykkeen matkailuyrittäjäyhteistyötä Lapissa ja tuovat pohjoisen luonnonilmiöitä tutuksi. Yhteistyökumppanit tekevät kolme vuotta tiivistä yhteistyötä PAN – Pohjoisen luonnonilmiöt -projektissa, jonka tulokset kohdistuvat matkailuyrityksille, matkailijoille, koululaisille ja paikallisille ihmisille.

Lisätietoa:
www.metsa.fi/projekti/pan-pohjoisen-luonnonilmiot
Kuvat: Eveliina Ollila/Metsähallitus

Maakotkalla hyvä, muuttohaukalla huono, tunturihaukalla ja Pohjois-Suomen merikotkalla keskinkertainen pesintävuosi

Maakotkan vielä vaaleita poikasia korkealla pesässään.

Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat sekä 50 vapaaehtoista lintuharrastajaa kävi läpi yli 1000 maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesää ja tarkisti pesinnän onnistumisen. Petolintujen pesinnän seuranta on osa Luontopalvelujen luonnonsuojelutyötä. Maakotkan pesinnän onnistumista seurataan myös porotalouden kotkien reviiriperusteista korvausjärjestelmää varten.

Maakotkan pesintätulos oli hyvä lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, missä tulos oli erittäin huono. Tänä vuonna asuttuja reviirejä löydettiin 396, ja niissä 157 onnistunutta pesintää. Rengastusikäisiä poikasia oli 193. Uusia maakotkareviirejä löydettiin 13. Pesivän maakotkakannan koko on vuosittain 350-378 paria.
Pesinnän onnistumisessa auttoivat runsastuneet kanalintukannat, jänisten runsaus sekä pesinnälle suotuisat sääolot.

Pohjois-Suomen eli Lapin maakunnan ja entisen Oulun läänin alueen merikotkien pesintätulos oli kokonaisuudessa keskinkertainen, mutta pohjoisimmassa Lapissa tulos oli huono. Tarkastetuista reviireistä asuttuja oli 122, ja 71 pesässä pesintä onnistui. Rengastusikäisiä poikasia oli 102. Pohjois-Suomen pesivän merikotkakannan koko on 134-148 paria.

Muuttohaukan pesintätulos oli edellisen vuoden tapaan huono. Asuttuja reviirejä oli 154, ja niissä pesintä onnistui 83 reviirillä. Rengastusikäisiä poikasia oli 194. Toukokuun kylmät säät, lumien sulaminen pohjoisesta vasta kuun lopulla sekä tulvivat suot aiheuttivat pesintöjen keskeytyksiä tai pesintää ei edes aloitettu.

Tunturihaukan pesintätulos oli keskimääräinen. Tarkastuksissa löydettiin 13 asuttua reviiriä ja 10 onnistunutta pesintää. Niissä oli 22 poikasta. Tunturihaukkojen pesintätulos riippuu vahvasti riekkojen määrästä, ja vuosien väliset vaihtelut ovat suuria. Riekkoja oli nyt aiempia vuosia enemmän ja se kiritti tunturihaukan pesintätulosta keskinkertaiseksi.

Lajisuojelussa on olennaisen tärkeää tietää, missä lajin yksilöitä on ja miten niillä menee. Siksi kartoitukset ovat olennaisen tärkeää työtä. Vain merikotka on Suomessa arvioitu elinvoimaiseksi, maakotka ja muuttohaukka vaarantuneiksi. Surkein tilanne on äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellulla tunturihaukalla.
Maakotkien pesinnän seuranta on lisäksi osa porotalouden reviiriperusteista korvausjärjestelmää, ja Metsähallitus on tehnyt sitä vuodesta 1992 lähtien.
Vapaaehtoisten lintuharrastajien työpanos oli olennaisen tärkeä, sillä he tarkastivat suurimman osan poronhoitoalueen eteläpuolisista maakotkan ja muuttohaukan pesistä, rengastivat poikasia ja toimittivat lisätietoa pesintöjen onnistumisesta.

Lisätietoa: Tuore raportti maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesinnän onnistumisesta vuonna 2020: https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2481
Kuva: Metsähallitus

Väitös: Suomen ilmanlaatu on parantunut monin tavoin viimeisten 25 vuoden aikana

Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttilan väitöstyöstä käy ilmi, että kansainvälisesti käynnistetyillä ja kansallisesti toteutetuilla päästöjen rajoittamistoimilla on ollut tärkeä rooli ilmanlaadun parantamisessa Suomessa.

 

 

Väitöksessä on arvioitu ilmanlaadun kehitystä kokoamalla yhteen ilmanlaadun mittaustiedot yli 20 vuoden ajalta ja noin 400 mittausasemalta Suomessa.
”Suurimmat onnistumiset on saatu niiden saasteiden kohdalla, joihin on kohdistunut pitkäaikaisia ja kunnianhimoisia kansainvälisiä päästöjenrajoitustoimia. Tällaisia saasteita ovat rikkidioksidi ja pysyvät orgaaniset ympäristömyrkyt, kuten PCB. Lisäksi paikallisen tason toimilla esimerkiksi katupölyn pitoisuudet on saatu Suomessa laskusuunnalle”, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila kertoo.

Katupöly on edelleen sitkeä ilmanlaatuhaitta Suomen kaupungeissa.
Nastarenkaiden käytöstä johtuva keväinen katupöly ilmenee korkeina hengitettävienhiukkasten eli halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisten hiukkasten pitoisuuksina. ”Väitöstutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että paikalliset toimenpiteet, esimerkiksi liikennemäärien vähentäminen, muutokset autokannassa ja tienhoitotoimet, ovat olleet oikeansuuntaisia ja johtaneet kevään katupölytasojen laskuun. Vaikka ilmanlaatunormeja ei tällä hetkellä ylitetä, katupöly on edelleen sitkeä kiusa muuten hyvässä ilmanlaadussamme”, Anttila toteaa.

Typen oksidien päästöjen vähentäminen on onnistunut Suomessa, mutta kaupungeissa typpidioksidipitoisuudet eivät ole vähentyneet. Yksi pitoisuuksien laskua hidastava tekijä saattaa olla dieselautojen lisääntynyt määrä ja niiden mahdollisesti korkeat suorat typpidioksidipäästöt. Euroopan tasolla päästöjen vähentämistekniikoiden ja tyyppihyväksyntämenettelyjen kehittyminen on kuitenkin jo vähentänyt suorien typpioksidipäästöjen merkitystä.

Myös otsonin huipputasot ovat laskeneet Suomessa vuodesta 2006. Vastaavaa kehitystä on havaittu Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, ja se on liitetty typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) päästöjen vähentämiseen. Suomessa korkeat taustapitoisuudet ovat kuitenkin ongelmallisempia, ja niiden alentaminen edellyttää vielä laajaa kansainvälistä yhteistyötä.

PAH-yhdisteiden eli polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksissa ei ole tapahtunut Suomessa laaja-alaista laskua. Tämä ei ole välttämättä yllättävää, koska niiden suurimpia lähteitä maailmanlaajuisesti ovat pienpoltto sekä metsä- ja maastopalot. ”Pyrkimykset näiden päästöjen vähentämiseksi ovat toistaiseksi olleet suhteellisen vähäisiä tai olemattomia”, Pia Anttila toteaa.

Väitöskirja ”Air quality trends in Finland, 1994–2018” tarkastettiin Helsingissä 27.10.2020. Väitös on saatavilla Helda-palvelussa osoitteessa:
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/320460

UUSI KALAOPAS

Ympäristöystävälliseen kuluttamiseen ohjaava WWF:n Kalaopas päivitettiin
– kotimainen jokirapu putosi luokituksessa

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

WWF:n Kalaopas päivitettiin toukokuun lopulla. Oppaassa on luokiteltu Suomessa myynnissä olevat ruokakalalajit liikennevalojen väreillä vihreälle, keltaiselle tai punaiselle listalle. Vihreän listan kaloja kannattaa suosia, keltaisella merkittyjä lajeja ostaa harkiten ja punaisen valon saaneita välttää. Suomalaisten kannalta merkittävin muutos koskee kotimaista jokirapua. Sen suositusta muutettiin vihreältä keltaiselle eli harkiten ostettavien listalle.

Syynä jokiravun luokituksen muutokseen on kantojen heikentynyt tila.
Ympäristöministeriön tekemässä Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa jokiravun uhanalaisuusluokitus muuttui vuonna 2019 elinvoimaisesta erittäin uhanalaiseksi. Jokirapukantojen taantuminen on viime vuosikymmeninä ollut nopeaa erityisesti Etelä-Suomessa. Pääsyy jokirapukantojen heikkoon tilaan on rapurutto ja täplärapujen istutukset. Täplärapu kuuluu EU:ssa haitallisiin vieraslajeihin, joiden istuttaminen ja levittäminen on kielletty. ”Jokiravun tärkein suojelutoimi on estää täpläravun ja rapuruton leviäminen uusille alueille”, WWF:n suojeluasiantuntija Matti Ovaska sanoo.

WWF on huolissaan myös Suomen madekantojen kehityksestä. Madekantoja ovat ajaneet ahtaalle ilmaston ja vesien lämpeneminen sekä rehevöityminen varsinkin Etelä-Suomessa. Mateen uhanalaisuusarviointi tippui viime vuonna elinvoimaisesta silmälläpidettäväksi. Kalaoppaan suositus ei kuitenkaan toistaiseksi muuttunut, vaan made on edelleen vihreällä listalla. ”On epäselvää, missä määrin kalastuksella on vaikutusta madekantojen tilaan, joten arviointimme vaatii vielä lisäselvityksiä”, Ovaska kertoo.

Maailman merten kalakannat ovat pienentyneet 50% vain yhden ihmissukupolven aikana. Noin kolmannes maailman kalakannoista on ylikalastettuja. Vaikka kalakantojen heikko tilanne tunnetaan huomattavasti paremmin kuin parikymmentä vuotta sitten, ei merkittävää käännettä parempaan ole nähtävissä. ”Euroopan yhteisen kalastuspolitiikan tärkein tavoite oli lopettaa ylikalastus vuoteen 2020 mennessä. Kuitenkin vain pieni osa EU:n kalakannoista on kestävällä tasolla tällä hetkellä. EU:n alueella huolestuttavin tilanne on Välimerellä, mutta Itämerelläkin tilanne on huono. Itämeren turskakannat ovat pohjalukemissa ja lähes kaikkien muidenkin kalakantojen kalastuskiintiöitä jouduttiin jälleen pienentämään”, Ovaska harmittelee.

Uhanalainen akerias pohjassa.

Ankerias, kuva: Erling Svensen / wwf.

Suomessa on tehty merkittävää työtä kalastuksen ja kalavalikoimien vastuullisuuden parantamiseksi. Myös suomalaiset kuluttajat ovat kalavalinnoissaan valveutuneita. Suomessa kauppojen valikoimista ei nykyisin juuri löydy WWF:n Kalaoppaan punaisen listan kaloja. Silti sushi-ravintoloissa saattaa edelleen törmätä äärimmäisen uhanalaiseen ankeriaaseen. ”Ankeriaiden määrä on pudonnut Euroopassa vain muutamaan prosenttiin 1970-luvun määristä. Ankerias on todellisessa vaarassa hävitä vesistämme”, Ovaska sanoo.
Vuodesta 2006 julkaistun Kalaoppaan perusviesti on yhä sama: vastuullisen kuluttajan kannattaa valita vihreällä listalla olevia kotimaisia kalalajeja.
”Erityisesti kannustan silakan ja särkikalojen syönnin lisäämiseen”, Ovaska sanoo.

WWF:n Kalaopas löytyy osoitteesta: wwf.fi/kalaopas

Pipsa Sinkko-Westerholm