Varjojen mailta

Kajastus täyttää 90 vuotta helmikuussa 2021. Lehti ilmestyi Varjojen mailta -nimisenä vuodet 1931 – 1955. Lehden päätoimittaja ja julkaisija oli Anna Friman vuosina 1931 – 1937, toimitussihteeri Oskari Lehtivaara. DigiKajastus alkaa julkaista katkelmia ensimmäisistä Varjojen mailta-lehdistä. Uusimmat jutut -kohdassa kerrotaan Kinke Rosendahlista, joka on skannannut kaikki ensimmäisen ilmestymisvuoden numerot näkövammaisille saavutettavaan muotoon.

Varjojen mailta -lehden ensimmäinen pääkirjoitus:

Arvoisat lukijat!
Eräs ”viisas” on lausunut: ”Jokaiselle tulee kerran hetki, jolloin hän kokoaa elämänsä sirpaleet liittääkseen ne yhteen uudeksi luomukseksi.” Me lisäämme tähän: ”ja vaikka tuo uusi luomus uutta elämää varten onkin
vain sirpaleista muodostunut, on jokainen sirpale kuitenkin osa elettyä elämää ja niinmuodoin eittämätön kuva sen todellisuudesta.”
Tällaisia tosikuvia eli eletyn elämän sirpaleita kulkeutuu myös varjojen mailta ulos avaraan maailmaan, sen aurinkoisille lakeuksille ja sen pimeisiin iltoihinkin, kulkeutuu sulostuttamaan päivänpaahteisia alueita raikkaalla viileydellään, – ja vastineeksi saamaan niin runsasta lämpöä, ettei elämän ydin varjojenkaan mailla vilusta värjyen jähmettyisi, vaan jaksaisi suorittaa luonnontehtävänsä, raikastuttaa ja olla raikkaana
elinsuonena syvyyksissä.
”Mutta mihin näillä arvoituksellisilla puheilla tähdätään”, kysynee ehkä lukija. Tarkoitetaan vain että ”Varjojen mailta” on aikakauslehti, joka kertoo sokeain pyrkimyksistä ja saavutuksista, kokemuksista ja toiveista heidän oman kynänsä piirtäminä. ”Varjojen mailta” tahtoo olla sokeain henkisenä työkenttänä, alueena, johon he voivat istuttaa aatostensa siemeniä ja niitä hoitaa kykynsä mukaan, sekä sen lehdillä lähettää tuotteensa maailmaan vaihtumaan, jos mahdollista, leipään tai johonkin ihanaan aatetulokseen.
”Varjojen mailta” soinnahtelee toisinaan surusävelmiä, joskus hyvinkin haikeita, jopa sydäntäsärkeviäkin eikä ihmekään, sillä ovathan kertojat valon ihaninta lahjaa, näköaistia, vailla. Älkää kuitenkaan, arvoisat
lukijat, tätä pahasti säikähtäkö, sillä tapamme ei ole itkien aikaamme kuluttaa! Huokaus, pieni huokaus vain olkoon sallittu. Se keventää murhemieltä, kun ystävän korva sen kuulee. – Ja ystävinämme tulette piankin iloksenne huomaamaan, että elämämme, joskin siinä on huomattavissa sirpaleiden syviä, tummia välivakoja, on kuitenkin täynnä rientoja ja ponnistuksia, joita usein suuri, kaunis voitto kruunaa, niin suuri ja kaunis, että se pystyy loistamaan auringonkin mailla.
Varjojenkin mailla siis tehdään työtä, ja tähän työhön tahtoisimme tutustuttaa teitäkin auringon mailla askartelevia, se on teitä, jotka toimitte silmien valon johdolla. On tarpeellista, että meitä, sokeitakin, tunnetaan, ei ainoastaan hyväntekijän kannalta katsoen, vaan myös hyödyllisnä kansalaisina, sillä sellaisia tahdomme olla, kun vain meille toimintamahdollisuuksia annetaan. Toivoisimme, että te, näkevät kansalaiset, tuntisitte meidät niinkuin toveri tuntee toverinsa, jota hän voi rakastaa ja arvossa pitää ja jolta hän voi odottaa vastahyötyäkin hänelle tekemästään palveluksesta.
”Mitä hyötyä sokea voi tehdä, se ei vainen mahda suurta olla, ei ainakaan vastahyödyksi näkevän hänelle tekemästä palveluksesta?” Näin sanoo ehkä joku. Me vastaamme nöyrästi: ”Ei, suuria emme saa aikaan, emme ainakaan toistaiseksi. Sitä emme edes yritäkään. Pysyttelemme päinvastoin hiljaisilla vesillä siksi, kunnes ne itsestään kuljettavat aluksemme väljemmille vesille, jossa tuulet voimakkaammin soivat ja aallot kovemmin kohisevat. Suurta ei meillä vielä ole mikään muu, kuin tuo elävä innostus – tulla hyödyllisiksi yhteiskunnan jäseniksi -, ja siihen tarvitsemme ja odotamme teidän apuanne, te valopuolella vaeltajat! Me luotamme paremman tulevaisuuden koittoon ja siihen luottamukseen tahdomme saada teidätkin, te arvoisat näkevät kansalaiset, ja siksi, juuri siksi julkaisemme tämän aikakauslehtemmekin. – Tämän lehden tarkoituksena on valaista sokeain asemaa ja oloja sekä koti että ulkomailla ja avata kirjallisia taipumuksia omaaville sokeille täten yksi uusi työkenttä. Jotta ”Varjojen mailta” voisi täyttää tehtävänsä, tarvitsee se suuren yleisön myötätuntoa ja kannatusta.
Anna Friman

Varjojen mailta ensimmäisen numeron kannessa on luminen metsämaisema.
Varjojen mailta -lehden ensimmäisen numeron kansi helmikuulta 1931.

VARJOJEN MAILTA

Lehteä mainostettiin sen toisessa numerossa näin:

Voitte allaolevalla kupongilla tilata tämän lehden joka tänä vuonna ilmestyy kymmenenä numerona, mainittakoon että marraskuulla ilmestyy erikoinen juhlajulkaisu sokeain päivän johdosta. Samoin joulunumeromme tulee olemaan hyvin runsassisältöinen. Tilaushinta täksi vuodeksi on 28:– mk. mutta Te saatte maksaa sen sitten kun Teille sopii, lehden lähetämme heti: Varjojen Mailta, toimitus, Helsinki, Pengerkatu 11. B. 34.

Ja sitten runo:

YLÖS YÖSTÄ

Pois poluilta synkän yön
ja teiltä varjojen vallan
mun tahtoni tahtois ponnahtaa
ja murskata elämän hallan.
Olen kulkenut kuilujen jyrkänteet
ja kalmiston kylmät rannat,
minä tunnen tuiskut, myrskysäät,
siksi, mieleni, kauvas kannat.

Minä kylvän kylvöä kentille jään,
valopylväitä pystyyn nostan.
Minä kohtalon kovan pirstaks’ lyön
ja valon vallalla kostan.
Ovet auki mä tahtoisin onnelaan
ja luojani tahtoa taivaan,
ja lempeä varjojen maailmaan
valon lapsilta kaihoten kaipaan.

A.Karvonen