Kaikki keijut eivät ole kuten Helinä

Perjantaina 5.8. sai ensi-iltansa lastenelokuva Sihja-kapinaa ilmassa. Siinä on ainutlaatuisia hahmoja, visuaalisuutta, fantasiaa ja toden tuntua.

Teksti: Pilvi Meriläinen

Marja Pyykkö oli jo pitkään halunnut ohjata lastenelokuvan. Ennen Sihja – kapinaa ilmassa -elokuvaa (Suomi 2021) hänen kohdalleen ei ollut osunut riittävän kunnianhimoista ja ajassa kiinni olevaa lastenelokuvahanketta, joka olisi niin omavaloisen ihana, että hän uskaltautuisi kyytiin. Kun hän muutama vuosi sitten alkoi käydä lastensa kanssa elokuvissa, hän mietti usein lastenelokuvien maailmaa. Miksi ne olivat sellaisia kuin olivat? Miksi elokuvat eivät sijoittuneet enemmän tähän päivään? Hän toivoi että niissä olisi hurjuutta, syvyyttä ja tunteita, jotka tuntuisivat todelta.
-Tämä pohdinta osui juuri oikeaan aikaan, sillä sain tuotantoyhtiö Tuffi Filmsiltä tavataanko-kutsun. Tuotantoyhtiö tarjosi minulle luettavaksi Sihja – kapinaa ilmassa -elokuvan alkuperäiskäsikirjoituksen, jonka ovat kirjoittaneet Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi. Muitakin käsikirjoituksia oli, mutta se oli minulle mielenkiintoisin, koska käsikirjoitus oli originaali ja sain vapaat kädet. Se kiehtoi. En ollut sidoksissa jo valmiinaoleviin hahmoihin ja tarinaan, kuten kirjasarjoihin perustuvien elokuvien kohdalla on, Marja Pyykkö kertoo.
-Olin aina toivonut että olisi ihanaa kun lastenelokuvissa olisi teemoja karaktäärien lisäksi. Kirsikka Saaren ja Jenni Toivoniemen kirjoittamassa elokuvassa niitä oli: muun muassa erilaisuusteema. Pidin paljon myös järjestys-kaaos -elementistä, joka oli mielestäni visuaalinen ja rytmikäs, ja luonnonsuojeluteemasta joka on ajankohtainen. Oli myös huumoria, toimintaa ja tunnetta.
Pyykölle Sihja – kapinaa ilmassa oli ihana haaste, vaikka se oli hänen neljäs pitkä elokuvansa ohjaajana, se on hänen ensimmäinen lastenelokuvansa, jossa on paljon fantasiaelementtejä. Hänen ensimmäinen ohjauksensa, jossa on lapsia päärooleissa.

Miksi kaupungin kaduilta löytyy kuolleita lintuja?

Yksinäinen kaupunkilaispoika Alfred (Justus Hentula) ystävystyy takkutukkaisen keijun Sihja Pönttöhiitisen (Elina Patrakka) kanssa. Sihja ihmettelee ihmisten tapoja eikä piittaa heidän säännöistään. Hän osaa lentää ja kommunikoida eläinten kanssa, ja hänellä on myös muita voimia. Alfredin vanhemmat Riia (Elena Leeve) ja Eerik (Elmer Bäck) iloitsevat että pojalla on ystävä. Kaupungin lannoitetehtaan uudesta lannoitteesta toivotaan tehtaan pelastusta. Lannoitteella on kuitenkin arvaamattomia vaikutuksia. Sihja ja Alfred tempautuvat seikkailuun selvittämään miksi kaupungin kaduilta löytyy kuolleita lintuja.

Elokuva kuvattiin vuonna 2019 Tampereella ja lähiseudulla

-Tampereelta löytyi monenlaisia hyviä paikkoja, kuten Hervanta, talo Pyynikillä ja metsiä ja lampia vähän kauempaa. Puhuimme paljon siitä mitä Sihjan keijuus on ja mistä se kumpuaa. Olen ollut paljon rannikolla. Ajattelin, että Sihja ei ole siellä, meren rannalla rantalepikossa vaan virtaavan veden äärellä ja metsissä. Tampere ja lähiseutu oli täydellinen kuvauspaikka monin tavoin.

”Sihja ja Alfred viihtyvät hyvin yhdessä”

Alfredin ja Sihjan hahmot ja heidän epätodennäköinen ystävyytensä kiehtoivat Marja Pyykköä.
-Tämä outo ja hassukin ystävyys ihmispojan ja keijutytön kanssa kasvaa elokuvan edetessä ja saa katsojan miettimään mitä rohkeus, elämän monimuotoisuus ja toisten hyväksyminen tarkoittavat. Elämme aikaa, jolloin on tärkeää antaa lapsille erilaisia roolimalleja.
-Sihja Pönttöhiitinen on kaaosta aiheuttava sotkuinen keiju. Hän tekee ensin ja miettii vasta sitten. Vaikka Sihja on erilainen, hän on silti rakastettava, Elina Patrakka, 12, kertoo.
Elina Patrakka ja Justus Hentula,14, saivat roolit koekuvausten kautta. Patrakka on aiemmin näytellyt elokuvissa ja sarjoissa. Kuten roolihahmolleen Sihjalle, myös hänelle luonto on tärkeä ja hän on paljon luonnossa.
-Alfred on kiltti ja rauhallinen. Pitää eläimistä ja luonnosta. Hän on utelias ja kiinnostuu asioista, viihtyy omissa oloissaan, Hentula kertoo.
-Sihja ja Alfred sopivat hyvin yhteen vaikka ovat erilaisia. He tulevat hyvin toimeen, vaikka erimielisyyksiä tulee. Heidän vastakohtaisuutensa aiheuttaa niitä, mutta siksi he viihtyvät hyvin yhdessä. Se on heille myös uutta, Patrakka ja Hentula sanovat.
Marja Pyykkö ihailee Alfredia ja Sihjaa.
-Ihailen Alfredin lempeyttä ja kiltteyttä, hänen innostuneisuuttaan ja suvaitsevaa luonnettaan. Kiltteys itsessään ei ole huono asia, mutta pitää myös puolustaa itseään ja vetää omat rajat. Minusta kiltteys on aliarvostettu ominaisuus. Sihja on itsepäinen, sukkela suustaan, eikä aina tiedä milloin olla hiljaa. Hän on voimakas mutta haavoittuvainen, fyysisesti kykenevä mutta kömpelö, ja ennen kaikkea itsevarma keijutyttö, joka haluaa olla rakastettu – kaikki luonteenpiirteitä, joihin on helppo samastua. Yhdessä he luovat humoristisia tilanteita, konflikteja, jännitystä ja draamaa. Ohjaajana heidän yhteinen kasvunsa oli elokuvan painopiste, jonka varaan luoda sen maailma.

Fantasia todeksi

Elokuvan kuvaaminen oli Pyykölle ihanaa, hauskaa, opettavaa ja vaativaa.
-Halusin että fantasia tuntuisi todelta. Teimme töitä sen eteen että niin olisi. En ollut aiemmin tehnyt elokuvaa, jossa on näin paljon efektejä, vaikka olen työskennellyt greenscreen-studiossa. Mieleeni on jäänyt se, kuinka vaativan prosessin teimme Elinan ja Justuksen kanssa. Olimme Hollannissa treenaamassa hollantilaisen stunt-tiimin kanssa muun muassa korkealta pudottautumista, polkupyörällä ajoa, yhdessä lentämistä ja sitä miten Sihja pudottaa Alfredin. Elina ja Justus tekivät itse stunttinsa. Meillä oli kovat tavoitteet ja hyvä niin.
Elina Patrakan ja Justus Hentulan mielestä kuvaukset sujuivat hyvin.
-Oli mahtavaa! Koko työryhmä oli superhyvä. Näytteleminen oli helppoa. Kun muut näyttelijät olivat hyviä, se auttoi minua näyttelemisessä.
-Tuntui että teimme kaiken oikeasti. Siitä jäi hyvä fiilis. Työryhmän kanssa syntyi vahva yhteenkuuluvuuden tunne.
-Onnistuimme mielestämme tosi hyvin.
Patrakka sai roolistaan Nordic Star-palkinnon Malmössä kansainvälisellä lasten ja nuorten Buff-elokuvafestivaalilla maaliskuussa viime vuonna. Palkinnolla haluaan antaa huomioita nuorten näyttelijöiden suorituksille. Tänä kesänä hän kuvasi uutta Susikoira Roi -elokuvaa.
Sihjan jälkeen Hentula näytteli Pohjolan laki-sarjassa (2020).
-Rooleja saa tarjota, hän sanoo.

Cool söpöstelyn sijaan

-Sihja – kapinaa ilmassa on hauska, koskettava ja monitahoinen ja sopii koko perheelle, eikä ole mikään tyypillinen lastenelokuva, ohjaaja ja pääosanesittäjät summaavat.
-Kevyt kuin höyhen, hauska ja täynnä teräviä rytmisiä käännöksiä, kuin top-listoilla ensimmäisenä keikkuva pop-laulu, Marja Pyykkö kuvailee.
Hänen mukaansa visuaalinen maailma on korotettu, mutta nojaa realismiin ja on jopa rosoinen. Tämä tekee elokuvasta visuaalisesti enemmän ”aikuismaisen”, mikä laajentaa katsojakuntaa. Tämä on ollut lastenelokuvissa harvinaista. Fantasiaelementtien yhdistäminen karkeaan visuaaliseen maailmaan tekee elokuvasta coolin söpöstelyn sijaan. Onhan Sihja-keijukin lähempänä peikon ja lepakon viehkeää yhdistelmää kuin keijupölyistä Helinää.

Tarina kantaa

Marja Pyykkö katsoo elokuvaansa rakkaudella ja ylpeydellä. Sen tekeminen oli antoisaa ja mieleenpainuvaa ja hän sai tehdä sitä mitä rakastaa: oppia uutta ja tähdätä korkealle.
-Olen aina toivonut että voisin tehdä eri genrejä ja sukeltaa uuteen. Ennen tätä elokuvaa tein paljon crimea, josta opin asioita, joita hyödynsin tähän elokuvaan.
Hänen luottamuksensa siihen että elokuvan tarina kantaa on vahvistunut. Käsikirjoituksen merkitys ja tärkeys ovat korostuneet entisestään.
-Käsikirjoittajat Kirsikka Saari ja Jenni Toivoniemi tekivät upeaa työtä ja luottivat sen minun käsiini – yhteistyötä tehden. Teen aina yhteistyötä käsikirjoittajien kanssa, sillä se hyödyttää elokuvaa. Yhteistyö Elinan ja Justuksen kanssa on ollut koko prosessin yksi hyvin tärkeä elementti. Uskon aina yhteistyöhön elokuvan teon kaikissa osa-alueissa, en despoottimaiseen ohjaukseen.

Lisää alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvia lastenelokuvia

Kotimaisella lastenelokuvalla menee Marja Pyykön mielestä hyvin. Taso on kova ja niitä katsotaan. Variaatioita on. Mutta parannettavaa on.
-Tuntuu, että melkein jokainen tuotantoyhtiö pohtii lastenelokuvien tekemistä, sillä niille on tilausta; niitä odotetaan ja katsotaan. Peräänkuulutan sitä, että kirjoista tuttuihin hahmoihin perustuvien lastenelokuvien rinnalle pitäisi tehdä myös alkuperäiskäsikirjoituksiin perustuvia elokuvia. Kotimaiset lastenelokuvat tarvitsevat myös lisää arvostusta.
-Käsikirjoittajat toivovat että elokuvasäätiö myöntäisi enemmän tukea alkuperäiskäsikirjoituksille.

Sihja – kapinaa ilmassa ensi-ilta elokuvateattereissa 5.8.2022