70 ON VAIN NUMERO

70 on vain numero elokuvan julisteessa Hannele Lauri istuu nollan sisällä.

Ikä on voimavara eikä koskaan ole liian myöhäistä

Johanna Vuoksenmaan uuden elokuvan 70 on vain numeron pääroolissa loistaa Hannele Lauri.

Teksti: Pilvi Meriläinen

70 on vain numero (Suomi 2020) kertoo lämpimän komediallisella tavalla suositun naisartistin Seija Kuulan (Hannele Lauri) kasvutarinan. Vaikka jumalattaret eivät täytä vuosia, tuo rakkaus eteen asioita, joissa ikä onkin voimavara eikä rasite. Elokuva on myös kunnianosoitus suomalaisille naisartisteille ja siinä kuullaan useita koko kansan rakastamia hittejä. Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna Vuoksenmaa ja se on hänen ihmissuhdetrilogiansa päätösosa. Aiemmat elokuvat 21 tapaa pilata avioliitto (Suomi 2013) ja Viikossa aikuiseksi (Suomi 2015) ovat saaneet yhteensä yli puoli miljoonaa katsojaa elokuvateattereissa.

Koskettaa monen ikäisiä

-Seija Kuula säihkyy lavalla yleisön rakastavien katseiden valossa, mutta kotona ei ole ketään – hän syö kylmää nakkia ja juo piimää yksin yöllä. Hän on yksinäinen. Stailisti Shanella (Misa Palander) on hänen läheisin ihmisensä. Vaikka menestystä, rahaa ja miehiä on riittänyt, näennäisestä rautaisesta itseluottamuksesta huolimatta Seijalla on omat epävarmuutensa. Hän pelkää vanhenemista – ei saa sanoa että hän täyttää 70. Hänen pelkonsa on jopa koomista. Muun muassa senioripalvelukeskus Virkkulinna on suuren kauhun aiheuttaja, Hannele Lauri kertoo.
-Seija on oppinut suojaamaan yksityisyyttään, mutta suojaus toimii myös eristeenä. Vaikka hän on ”koko kansan rakastama”, hänen on vaikea päästää lähelleen ketään. Seijan on uskallettava astua jumalattaren korokkeeltaan ihmisten pariin – ja kestettävä seuraukset.
Kun uusia artisteja tulee alalle, se on Seijalle kova paikka.
-Ymmärrän laulajien paineet, vaikka näyttelijät pääsevät helpommalla, sillä olemme työssämme rooliemme suojassa.
Elokuvassa on Hannele Laurin mukaan syvyyttä, monta tasoa. Asioita, jotka koskettavat monen ikäisiä, kuten lapsen ja lapsenlapsen haluaminen, ystävyys, vanheneminen ja sen tuomat rajoitteet. Asioita joita jokainen joutuu kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin.
-Elokuvan nähneet ovat kertoneet minulle että näin todella on. Tämä on koskettanut heitä ja herättänyt ajatuksia.

Hannele Lauri seisoo makuullaan olevan Misa Palanderin takana.

Misa Palander ja Hannele Lauri. Kaikki kuvat: Johanna Vuoksenmaa /Dionysos Films.

Joka kohtauksessa

-Kun Johanna Vuoksenmaa soitti minulle ja kertoi että hän haluaisi minut päärooliin, olin siitä otettu, mutta minulla oli vain yksi ongelma: en osaa laulaa. ”Se ei ole ongelma”, Johanna sanoi.
Kuvauksissa Hannele Laurilla piti kiirettä. Hän juoksi laittamassa peruukia, vaihtamassa vaatteita ja oli maskeerattavana. Se antoi hänelle ainutlaatuista haastetta.
-Olen joka kohtauksessa. Tykkäsin näytellä tässä elokuvassa. Harvoin on tehty elokuvaa, jossa yksi näyttelijä on joka kohtauksessa. Tämä on tärkeä myös siksi.
-Komedian näyttelemisessä hyvin tärkeää on se, että uskoo rooliinsa eikä näyttele näyttelemistä, hän korostaa.

Elokuva nykypäivän supersankarittaresta

-Olen nuorena ollut töissä vanhainkodeissa ja olen aina pitänyt ikäihmisistä. Haaveilin kauan että tekisin ikäihmisten elämää käsittelevän pitkän elokuvan. Kun olin tehnyt 21 tapaa pilata avioliiton ja Viikossa aikuiseksi, minulle selveni ja tunsin, että seuraavaksi on sen aika, Johanna Vuoksenmaa kertoo.
-70 on vain numero on itsenäinen päätösosa ”aikuiselämän kipupiste”- trilogialleni. Trilogiassa mennään parinkymmenen vuoden ikähyppäyksin. Ensimmäinen osa 21 tapaa pilata avioliitto käsittelee sitoutumisen vaikeutta ja Viikossa aikuiseksi elämän tarkoituksen löytämisen vaikeutta. 70 on vain numeron iso kipupiste on se, miten suhtautua kun tajuaa, että elämää on enemmän takana kuin edessä.
Kun Vuoksenmaa alkoi suunnitella mistä kulmasta hän käsittelisi asiaa, hän mietti mitä Peppi Pitkätossulle tapahtuisi kun Peppi vanhenisi.
-Luulen että vanheneminen olisi hänelle kova paikka. Sitten ajattelin nykypäivän supersankaritarta, sellaista, jonka elämään ikä vaikuttaa ja ei vaikuta. Erilaisten vaiheiden kautta päädyin iskelmäjumalattareen ja hänen kipuiluunsa ihmisyyden ja jumalattaruuden välillä: uskaltaako hän astua tavallisten kuolevaisten joukkoon?
-Riittääkö että on hyvä laulaja? Millaista on olla koko ajan huomion kohteena?

Elokuvan päätähdet kilistävät olutpurkeilla: Mikko Nousiainen ja Hannele Lauri.

Hannele Lauri ja Mikko Nousiainen

Ainoa oikea Seijaksi

Hannele Lauri oli Johanna Vuoksenmaan mielessä jo alusta lähtien.
-Hannelen ainutlaatuinen monipuolinen kokemus ja ominaisuudet ovat kuin tehty rooliin.
Seija Kuula on Vuoksenmaan mukaan supertähti potenssiin kaksi. Vaikka Seija toteaa että ”jumalattaret eivät täytä vuosia”, aiheuttaa lähestyvä 70-vuotispäivä hänessä levottomuutta. Ikätoverit ovat alkaneet näyttää vanhuksilta ja manageri on tilannut uudelle levylle seestyneitä sanoituksia. Seija on tottunut siihen, että maailma tottelee häntä ja hänellä on keinonsa saada se taipumaan tahtoonsa. Kun suorapuheisen Seijan elämässä tapahtuu jotain, se päätyy takuuvarmasti otsikoihin. Seksikäs, itsevarma ja karismaattinen olemus saa kanssaihmiset lumoutumaan, mutta se millainen Seija on julkisivunsa takana oikeasti, paljastuu elokuvassa.
-Vanheneminen on väistämätöntä. Tämä lainalaisuus koskee kaikkia. Päämme sisällä voimme pysyä hyvinkin epäkypsinä vuosikymmeniä, mutta kehossamme aika tekee työtään. Fiktiivisen supertähden kanssa ja kautta voimme vapautuneesti nauraa kaikkein kipemmillekin asioille ikääntymisprosessissa ilman tirkistelysyyllisyyttä. Seijan matkassa pääsemme keikoille ja takahuoneisiin, levy-yhtiöön ja äänitysstudiolle ja biisinkirjoitusleirille, mutta myös artistin jääkaapille, saunaan, makuuhuoneeseen, kampaajalle ja gynekologille.
Vuoksenmaa rakastaa musiikkia ja on elämänsä aikana saanut musikkikappaleista lohtua, voimaa ja rohkeutta. Hän on myös kokenut suuria tunteita lauluntekijöiden ja laulajien ansiosta.
-Emme aina tule ajatelleeksi millaisia uhrauksia tähdet saattavat joutua tekemään arjessaan ja yksityiselämässään, jotta kuulijat ja katsojat saisivat elämysannoksensa. Heihin kohdistuvat paineet ovat kasvaneet.

Mirre (Marja Packalén) lukee Iltasalamaa Seijalle, joka riippuu lakanan varassa.

Mirre lukee Seijalle Iltasalamaa (Marja Packalén ja Hannele Lauri).

”Tämä on kasvukertomus”

Johanna Vuoksenmaa on hyvillään saadessaan tehdä elokuvaa kotikaupungissaan Tampereella. Hän lähti polkupyörällä kuvauksiin ja paluumatkalla meni järveen uimaan. Hänen mieleensä jäivät myös aurinkoiset päivät, kun kuvaustauolla osa työryhmästä meni uimaan vieressä olevaan järveen ja sitten jatkettiin töitä.
-Tämä elokuva on kasvukertomus, Hannele Lauri ja Johanna Vuoksenmaa toteavat.
Kaikenlaista voi oppia vielä vanhemmallakin iällä itsestä, toisista ja maailmasta. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka jotkut asiat iän karttuessa tuntuvat ihmimillisesti katsoen mahdottomilta, saattavat ne muuttua mahdollisiksi, jos uskaltaa tukeutua toisiin ja tuntea kaikkia rakkauden lajeja. Rakkaus on supervoima, joka ei katso ikää.
-Tässä elokuvassa pään- ja sielunvaivaa tuottaa oman iän ja sen mukamaan tuomien rajoitusten hyväksyminen. Toivon, että poistuessaan elokuvateatterista katsojat olisivat myös tämän asian suhteen valoisammalla ja iloisemmalla mielellä, Vuoksenmaa sanoo.

70 on vain numero elokuvateattereissa kautta maan 28.1.2022.
Näe elokuva jo 29.12. alkaen, katso näytöspaikat ja -ajat
osoitteesta nytleffaan.fi