Teksti: Jonna Mononen
Huom! Kirjoittaja ei vastaa murisevan mahan aiheuttamasta harmista!
Jääkaapissa on maanantaiaamuna pelkkää valoa. Niinpä sujautan opashauvavaari Iken valjaisiin ja lähden täydentämään ruokavarastoja. Ensimmäiseksi poikkeamme leipomoon, jonka tuoksut saavat pisaroita suupieliin, myös Iken emännälle.
”Mitäs sämpylöitä teillä tänään on?” kysyn huomenet huikattuani. Tuttu myyjä kertoo heti, että unikonsiemensämpylöitä on vielä kaksi jäljellä. Kyllä, pistetään pussiin, ennen kuin muut ehtivät. Mukaan tarttuu valtavasta valikoimasta vielä pari kurpitsansiemen- ja spelttisämpylää.
Sitten on edessä leivän valinta. Saksa on leipien luvattu maa, eikä tämäkään pikkuleipomo tee kolhua tähän kilpeen. Lämpimiä leivän rötkäleitä löytyy siemenillä ja ilman. On kuminalla tai rusinoilla maustettuja leipiä ja jotain, mitä täkäläiset väittävät ruisleiväksi. Vaikka rukiita on 85 prosenttia, suomalaisen ruisleivän kanssa limpulla ei ole mitään tekemistä. Jos kunnon ruisleivän makuun tahtoo päästä, on lähdettävä jauhokaupoille ja laitettava hapanleipä pulputtamaan.
Mutta pysytäänpä vielä leipomossa, josta nappaan reppuun puolikkaan kuminaleivän. Nenäni tavoittaa Brezeleiden eli baijerilaisten suolarinkeleiden tuoksun. Nälkäisen mahani painostuksesta pyydän leipurilta yhden pippuri-Brezelin ja kysyn, mitä kakkuja ja leivoksia on saatavilla. Lista on loputon, kuten sakuleipomoissa yleensäkin: schwarzwaldilaista kirsikkakakkua, marmorikakkua, omenataskuja, vadelmapiirakkaa, mehiläisenpistoja ja juustokakkua. Pyydän kullalleni mehiläisenpiston, hunajanmakuisen creme-piirakan ja juustokakkua, jossa ei nimestään huolimatta ole juustoa vaan rahkaa. Oma valintani on Baumstang, kaakaocremellä täytetty kääretorttu.
Sitten ei muuta kuin euroja lompakosta kaivelemaan. Isossa osassa pieniä myymälöitä käy yhä pelkkä käteinen.
Nälkäisenä ei pitäisi lähteä ostoksille, mutta niin vaan astelen lihakaupan ovesta sisään. Tänään ruokalistalla on makkaraa. Saksa on makkaramaakarin paratiisi. Kunnon saksalainen ei edes vilkaise jauhomössöpötköihin vaan lautaselle kieräytetään lihaisia herkkuja. Monilla maan osavaltioista ja kaupungeista on nimikkomakkaransa, jotka nimen ohella tunnistaa myös mausta. Esimerkiksi Thüringenin osavaltion ”Thüringer wursteihin” on lisätty rutkasti kuminaa, nürnbergiläisiin Nürnberger wursteihin taas meiramia. Berliinissä vannotaan currymakkaran nimeen.
Pyydän muutaman nürnbergiläisen ja kimpaleen naudanlapaa, josta teemme sunnuntaiksi Sauerbratenin eli hapanpaistin.
Leivänpäällisiksi valitsen pippurireunasalamia, herkkusienimakkaraa ja Schwarzwaldin kinkkua, pitäähän kullalla olla aineksia voileipiin.
Sujautan ostokset Rammstein-logolla koristeltuun reppuuni ja suuntaan ruokakauppaan. Tuskin olen saanut ostoskärryn liikkeelle, kun myyjä jo rientää auttamaan. Hoidan huushollimme ruokaostokset ja olen Ambergin Edekassan kanta-asiakas.
Vihannesosastolta nappaan mukaan pussillisen lähellä tuotettuja perunoita. Niistä valmistuvat parhaat klössit eli perunapyörykät.
Pullataikinaan tarvitsen munia ja maitoa. Myyjä tuo pyytämättä vapaan kanan munia ja pari tölkkiä luomumaitoa. Saksassa kevyimmässä maidossa on 1,5 prosenttia rasvaa. Tämä ei kuitenkaan makunystyjäni haittaa. Rasva ei jää lellumaan kielelle ällönä kalvona kuten monien maiden maidoissa. Maito maistuu samalta kuin lypsykarjatilalla, jolla olin vapaaehtoistöissä. Saksassa yleisesti myyty, iskukuumennettu, ns. ”h-maito”, taas maistuu ällönmakealta, yhtä aikaa rasvaiselta ja vetiseltä. Se lienee tarkoitettu etupäässä ruuan valmistukseen.
Seuraavaksi mukaan tarttuu pussi vehnäjauhoja. Saksalaisista jauhoista saa jytkyjä, meheviä pullia. Keittiön hyllyllä on pussillinen tuoretta, silmiemme edessä marokkolaisessa basaarissa jauhettua kardemummaa. Kun voikin on aitoa, lähellä tuotettua luonnontuotetta, pullista tulee varmasti muhkeita.
Ostan vielä punakaalia sunnuntaiateriaa varten sekä juotavaksi hyvää, Baden-Württenbergissä tuotettua punaviiniä.
Yksi kaupan myyjistä on lähdössä töistä ja haluaa ehdottomasti heittää Iken ja minut kotiin. Täytän jääkaapin ja alan valmistella hapanpaistia. Jotta saamme sunnuntaina herkkuaterian, paisti on laitettava muhimaan viimeistään nyt maanantaina.
Perunapyörykät ehtii tehdä sunnuntainakin.
Tehkääpä tekin!
Sauerbraten =hapanpaisti, valmistusaika 1 viikko
1200 g naudanlihaa (lapaa tai muuta hyvää paistilihaa)
marinadi:
Selleriä
Iso porkkana
1-2 sipulia
Pari valkosipulinkynttä
Hieman neilikkaa
Pari laakerinlehteä
10 pippuria maun mukaan
Hiven suolaa
Hiven sokeria
4 dl punaviiniä
2 dl punaviinietikkaa
Lisäksi:
2 rkl öljyä
2 sipulia
2 dl marinadilientä
Pilko porkkana, sipuli, valkosipuli ja selleri. Sekoita marinadiainekset ja kaada ne tarpeeksi isoon kulhoon lihan päälle. anna paistin muhia jääkaapissa viikko.
Ruokailupäivänä: Ota liha marinadista, paloittele isoiksi paloiksi ja paista öljyssä sipulisilpun kanssa. Kaada päälle 2 dl marinadilientä ja keitä noin kaksi tuntia miedolla lämmöllä. Sekoita noin puolen tunnin välein.
Klösse =perunapyörykät
500 g perunoita (jauhoisia!)
100 g peruna- tai vehnäjauhoja
1 keltuainen
1 rkl voita
Suolaa
Muskottipähkinää
Pese, kuori, paloittele ja keitä perunat. Soseuta keitetyt perunat survimella. Mausta voilla, suolalla ja muskotilla. Sekoita jauho ja keltuainen keskenään ja kaada seos perunasoseen sekaan.
Pyörittele jauhoisilla tai kosteilla käsillä taikinasta pyöryköitä. Laita koepyörykkä kiehuvaan veteen. Jos rakenne rikkoutuu, lisää taikinaan jauhoja.
Keitä pyöryköitä 15-20 minuuttia.
Tarjoile ateria saksalaiseen tapaan punakaalin kanssa.
Gutten Appetit!