Teksti: Marianne Tenhami
Näkövammaisten Kulttuuripalvelun keramiikkaryhmäläiset vetäjineen halusivat tarjota Zachris Topeliukselle monenlaista tämän syntymäpäivänä.
Tarjoan Topeliukselle -näyttely oli esillä Töölön kirjastossa tammikuussa. Se koostui Näkövammaisten Kulttuuripalvelun 16 keramiikkaryhmäläisen töistä yhteisenä nimittäjänään, mitä kukin halusi tarjota Zachris (Sakari) Topeliukselle. Vietettiinhän Näkövammaisten Kulttuuripalvelussa viime vuonna Topeliuksen juhlavuotta, kun hänen syntymästään tuli kuluneeksi 200 vuotta. Näyttelyn teosesittely päätettiin järjestää hänen syntymäpäivänään. Se kun sattui sopivasti olemaan tammikuussa näyttelyn esilläolon aikana.
– Muutama vuosi sitten otimme keramiikkaryhmässä teemaksi kattauksen, mutta kuten muukin taide, keramiikkakin elää koko ajan. Siksi kattaus-teema jäi silloin hiukan kesken muiden näyttelyiden tultua ajankohtaisiksi. Viime vuonna halusimme kuitenkin kunnioittaa Topeliuksen juhlavuotta. Niinpä päätimme yhdistää kattaus-teeman Topeliuksen juhlaan ja pohdimme, mitä kukin haluaa tarjota Topeliukselle, valottaa keramiikkaryhmän vetäjä, keraamikko Soile Paasonen Tarjoan Topeliukselle -näyttelyn historiaa.
Teosten vuoropuhelua
Teosesittelyn avasi Töölön kirjaston johtaja Anne Ala-Honkola. Hän kiitteli ajankohdan valintaa Topeliuksen syntymäpäiväksi sekä kiinnitti huomiota näyttelyn paikkaan, Topeliuksenkadulla sijaitsevaan Töölön kirjastoon, jonka ikkunan takana on Topeliuksenpuisto. Soile Paasonen kertoi yleisesti näyttelystä, kuvaili hienosti näyttelytilan ja esitteli kunkin tekijän teokset. Kukin paikalla ollut tekijä kertoi omasta teoksestaan vielä tarkemmin.
– Halusin tarjota Topeliukselle luonnon antimia, joka on myös teokseni nimi. Luonnon antimissa olen tehnyt korvasieniä, joista voi tehdä ruokaa ennen ja nyt, kuvaili Ritva Arvola teostaan. Hauskana yksityiskohtana röpöliäisten korvasienien oheismateriaalissa oli internetlinkki korvasienikeittoon.
– Topelius oli varmaankin metsämies ja kierteli metsässä. Siellä jossain metsässä on kota, jossa haluan tarjota Topeliukselle kahvit ja jossa hän saa lämmitellä, kuvaili Leila Airaksinen teostaan Kota, johon Ritva Arvola oli lainannut tekemänsä kahvipannun.
– Madeiraa, sallitte kai? -teokseni nimi on Vänrikki Ståhlin tarinoista. Varmaan madeira maistui Topeliuksellekin. Tein keraamisen pullon, jonka toiselle puolelle kirjoitin ”Madeiraa” ja toiselle puolelle Topeliuksen äidinkielellä ”Till Zachris.” Teoksessani on myös kaksi pikaria ja piippu, Teppo Kilkko kuvaili.
Soile Paasonen oli koonnut keramiikkaryhmäläisten työt kaarevassa linjassa olevan matalan vitriinin päälle, jossa kävijät voivat kosketella niitä. Hän oli järjestänyt ne aiheittain, jolloin teokset kävivät kuin hauskaa vuoropuhelua keskenään: Pirkko Stoltin Selfie Topeliuksesta ja Orvokki Hämäläisen Topelius ja lapset -teokset kävivät vuoropuhelua, kun taas Outi Jyrhämän Juustohöylä ja -kupu sekä Sari Kekkosen Aterimet sopivat yhteen. Pikkulinnut olivat erityisen lähellä Topeliuksen sydäntä. Niinpä Heidi Koivunen, Liisa Kartjärvi, Eeva Koistinen ja Olga Nikitina halusivat tarjota hänelle lintuaiheisia teoksia. Kaikkien teosten yhteydessä oli kunkin teoksen ja tekijän nimi myös pistekirjoituksella. Noin puolet tekijöistä oli kirjoittanut teoksiin liittyviä tarinoita, joita voi lukea sekä pistekirjoituksella että mustavalkoisena tekstinä. Suurin osa teoksista oli tehty varta vasten juuri tähän teemaan sopiviksi. Myös tekijöiden aikaisemmista teoksista oli valittu näyttelyyn sopivia teoksia.
– Halusin tarjota Topeliukselle juustoa nykynäkökulmasta. Ennen juustoa ei leikattu höylällä vaan järeämmillä työkaluilla. Minun juustohöyläni puinen varsi halkesi, joten tein siihen uuden, keraamisen varren. Kun teema Tarjoan Topeliukselle tuli ajankohtaiseksi, otin tähän teemaan jo valmiina olevan juustohöyläni ja lisäksi tein siihen juustokuvun. Juusto on virtuaalinen, eli sen voi jokainen kuvitella, Outi Jyrhämä selitti.
Materiaalia meren pohjasta
Tarjoan Topeliukselle -näyttelyn teoksissa materiaaleina olivat muun muassa valkoinen kivitavarasavi, valkoinen paperiposliinisavi, musta savi, värilliset enkoopit ja erilaiset lasitteet. Anneli Puurunen halusi tarjota Topeliukselle ruokajuomaksi olutta. Niinpä hän valmisti kaksi oluttuoppia nimeten teoksensa Kalan painikkeeksi. Vuoropuhelua tämän teoksen kanssa kävi Tuula Kähkösen ja Anneli Hämäläisen yhteisteos Huikokala, jossa astian päällä on kala. Kalan painikkeeksi -teoksen oluttuopit on valmistettu vanhasta merenpohjasta eli punasavesta.
– Meillä Espoossa raivattiin tilaa taloille Espoonlahden kohdalla. Sieltä kaivuun yhteydessä nousi ylös vanhaa merenpohjaa. Kaivuussa mukana ollut mieheni toi minulle sitä palan kysyen, voiko tästä tehdä mitään. Kokeilin sitä ja innostuin. Niinpä hän toi minulle saavillisen vanhaa meren pohjaa, jonka käsin putsasin pienistä kivensiruista ja heinistä, Anneli kertoi.
Näyttelyä katsomaan tulleet Erkki ja Anne Huttunen sekä Satu Linna olivat tyytyväisiä, että tulivat tutustumaan Topeliukselle tarjottaviin teoksiin.
– Topelius-teema kiinnosti minua. Olen harrastanut keramiikkaa vuosia sitten Helsingissä asuessani, joten aihe kiinnostaa. Myös tuttujen ihmisten teokset kiinnostavat. Täällä on niin ihania ja erilaisia teoksia. Aloin ajatella, mitä minä olisin tarjonnut Topeliukselle. Kukaan ei olisi tehnyt samanlaista. Olisin nimittäin tarjonnut hänelle joulutarjottimen, jossa olisi ollut tähtitorttuja, pullalettiä, piparkakkuja ja korvapuusteja, Anne paljasti.