Osa 4 Terrorismin torjunta
Terrorismi päättyy aina ennemmin tai myöhemmin. Niin terrorismin alkamiselle kuin päättymisellekin on aina vähintään yksi syy ja yleensä useita syitä, joiden tunnistaminen ja poistaminen mahdollisimman vähäisin yhteiskunnallisin haittavaikutuksin on tavoitteena. Terrorismin torjunta on välttämätöntä kuten rikollisuudenkin torjunta. Jos terrorismia ja rikollisuutta ei torjuttaisi, yhteiskunnat ajautuisivat anarkiaan. Terrorismin torjunnan perusongelmana on se, miten torjua terrorismia tehokkaasti: millä keinoilla välttää ei-toivottuja yhteiskunnallisia vaikutuksia, miten valita kuhunkin tilanteeseen vaikuttavimmat menetelmät, jotta terrorismi saataisi päättymään nopeasti.
Kansainvälinen oikeus tarjoaa kaksi lähestymistapaa terrorismiin reagoimiseen. Valtiot voivat joko käsitellä terroristeja siviililainsäädännön mukaan tavallisina rikollisina tai sotalainsäädännön mukaan sotilaina. Suomi käsittelee terroristeja siviililainsäädännön perusteella ja oikeusvaltiona noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Jotkin valtiot katsovat terroristien olevan sotilaita, jolloin heitä kohdellaan myös sotilaina. Näin toimi esimerkiksi Etelä-Afrikka apartheidin aikana.
Terrorismi on monimutkainen erilaisten toimijoiden rihmasto, joka ei noudata kansallisia rajoja. Nykyisin lähes koko maailma kuuluu terrorismin vaikutuspiiriin, eikä mikään valtio voi suhtautua terrorismiin välinpitämättömästi. Terrorismi on vaikuttanut myös Suomeen jo vuosikymmeniä, vaikka ensimmäisenä Suomen itsenäisyyden ajan terrori-iskuna pidetään Turun veitsi-iskua 18. elokuuta 2017. Terroristijärjestöt ovat olleet läsnä Suomessa jo kylmän sodan aikakaudesta lähtien. Terrorismiin on reagoitu ja pitää reagoida edelleen, vaikka terrorihyökkäyksiä ei tapahtuisikaan Suomen maaperällä.
Kansainvälinen yhteistyö on niin Suomen kuin muidenkin Euroopan maiden terrorismin torjunnan kulmakivi. Poliisin ja tiedusteluorganisaatioiden tiedustelutoiminta ja monenkeskinen tietojen vaihto on avainasemassa terrorismin torjunnassa. Työ on kansalaisille näkymätöntä, mutta kansalaisten turvallisuuden kannalta korvaamatonta. Suomen omat tiedusteluresurssit ovat vaatimattomat, joten Suomi ei olisi näin turvallinen maa ilman kansainvälistä yhteistyötä. Suomea varoitetaan terrori-iskun uhasta, ja toivottavasti varoitetaan, puolestaan suojelupoliisin tehtävänä on reagoida varoitukseen. Esimerkiksi Myyrmannin ostoskeskuksen räjähdyksestä Vantaalla 19. lokakuuta 2002 Israelin tiedustelupalvelu Mossad varoitti etukäteen Suomea Petri Gerdtistä, hänen yhteyksistään ulkomaisiin tahoihin ja suunnitelmistaan räjäyttää pommi. Gerdt onnistui kuitenkin viemään suunnitelmansa loppuun asti aiheuttaen seitsemän kuolonuhria hän itse mukaan lukien ja 160 loukkaantui. Vaikka suojelupoliisi sai etukäteen vihjeen merkittävältä tiedusteluorganisaatiolta Petri Gerdtistä, ”koira” ei kuitenkaan haukkunut?
Myyrmannin tapausta ei ole määritelty Suomessa virallisesti terrori-iskuksi suppeasta terrorismikäsityksestä johtuen. Yhdysvaltalainen Marylandin yliopiston hallinnoima Global Terrorism Database -tietokanta käyttää terrorismin laajaa määritelmää. Sen kriteerien mukaan Myyrmannin pommi-isku oli terroriteko. Viime vuosina tapahtuneita Berliinin, Barcelonan, Tukholman ja Turun terrorihyökkäyksiä yhdistää toteutustapa. Yksinkertaisesti toteutettuja terrori-iskuja on tehokkaasta tiedustelutoiminnasta huolimatta vaikeaa estää ja vastaavia iskuja tullaan näkemään tulevaisuudessa lisää todennäköisimmin Isisin nimissä myös Suomessa. Kehittyneiden OECD-maiden terrorikuolemissa 75 prosentissa on vuoden 2014 jälkeen ollut osallisena joko välittömästi tai välillisesti Isis.
Terrorismia ei saada koskaan kokonaan loppumaan. Terrorismia pystytään kuitenkin torjumaan ja keskimäärin kaksi kolmesta terrori-iskuyrityksestä kyetään estämään tai isku epäonnistuu. Alueelliset erot ovat suuret ja esimerkiksi Afganistanissa terrori-iskujen määrä on suuri ja myös niiden onnistumisprosentti on korkea. Euroopassa terrorismia pystytään torjumaan tehokkaammin, mutta terroristit myös onnistuvat ajoittain. Esimerkiksi EU:n alueella tapahtui vuonna 2016 yhteensä 142 terrori-iskuyritystä, joista noin kolmasosa onnistui. Niissä kuoli 142 ihmistä ja loukkaantui 379. Iskuja tehtiin kahdeksassa EU-maassa, yli puolet, 76 tapausta, oli Britanniassa. Vuosi 2016 oli Euroopassa poikkeuksellisen kuolettava, koska silloin tapahtui useampi suuren uhrimäärän vaatinut terrori-isku, kuten 22. maaliskuuta Brysselissä, 14. heinäkuuta Nizzassa ja 19. joulukuuta Berliinissä.
Terrorismin määrä on laskenut koko maailmassa huippuvuodesta 2014 lähtien. Terrorismia on kuitenkin käytännössä enemmän kuin sitä teoreettisesti tarkasteltuna kuuluisi olla, jos terrorismin torjunnan strategiaa pystyttäisi toteuttamaan suunnitelmallisemmin, onnistuttaisi valitsemaan aina vaikuttavimmat menetelmät ja reagoitaisiin oikea-aikaisemmin.
Valtiot ovat yhä vahvemmin verkottuneet toisiinsa ja maiden keskinäisriippuvuus niin taloudessa, kriisien hallinnassa kuin turvallisuudessa on lisääntynyt. Tämä riippuvuus vaikuttaa siihen, että valtioiden sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat kietoutuneet yhteen eikä niitä voida erottaa toisistaan. Globaali terrorismin uhka on olemassa teoriassa kaikkialla, mutta todennäköisyys joutua terrori-iskun tapahtumapaikalle Suomessa on häviävän pieni. Britanniassa, missä kirjoitan nyt tätä tekstiä, uhka on jo huomattavasti korkeampi, mistä syystä myös terrorismin torjunnan resursseihin on panostettu merkittävästi enemmän. Britannialla on Euroopan pisin poliittisen terrorismin historia IRA:sta johtuen. Olen vieraillut lukuisilla IRA:n terrori-iskujen tapahtumapaikoilla Britanniassa. IRA on lopettanut toimintansa, mutta tilalle on tullut uskonnollispoliittinen terrorismi. Vaikka todennäköisyys osua terrori-iskun tapahtumapaikalle Britanniassa on selvästi Suomea suurempi, Afganistaniin tai Irakiin verrattuna se on kuitenkin vähäinen.
Terrorismi ei muodosta edelleenkään merkittävää uhkaa verrattuna ilmastonmuutokseen, luonnonkatastrofeihin, pandemioihin tai ydinaseiden käyttöön. Ilmastonmuutoksella ja ympäristökatastrofeilla on konflikteja synnyttävä vaikutus ja niiden eskaloituminen vaikuttaa välillisesti myös terrorismin määrään. Elinoloilla ja niiden muutoksilla on merkitystä konfliktien synnyn estämisessä sekä terrorismin ennalta ehkäisemisessä, joten ilmaston muutoksen torjuminen ja ympäristökatastrofien estäminen on mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuskysymys, johon terrorismi nivoutuu. Ilmastonmuutoksen ja ympäristökatastrofien torjumiseksi maailmassa ei kanneta riittävästi huolta ja toimita aktiivisesti, kun niihin on vielä mahdollisuus vaikuttaa. Joka tapauksessa, jos terrorismia ei yritettäisi torjua, siitä muodostuisi yksistään nopeasti vakava globaali uhka. Turvallisuuden merkitystä ei voi koskaan ylikorostaa, sillä se luo perusedellytykset hyvään elämään ja yhteiskuntarauhaan.
Ympyrä sulkeutui, kun palasin viime lokakuussa Skotlantiin St. Andrewsin yliopistoon (perustettu 1413) penkomaan jälleen Euroopan laajinta erikoiskirjaston aineistoa. Täältä alkoi matkani terrorismin tutkimukseen 1990-luvulla. Silloin ei tullut pieneen mieleenkään, että vuonna 2018 seisoisin saman yliopiston portailla kansainvälisen terrorismin asiantuntijana, useita terrorismia käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita julkaisseena luennoitsijana. En tiennyt Skotlannista sinne muuttaessani juuri mitään ja vielä vähemmän tiesin terrorismista. Asia, joka oli jäänyt mieleeni uutisista, oli joulukuun 21. 1988 Lockerbienin kylän yläpuolella Etelä-Skotlannissa räjäytetty Pan Amin matkustajalentokone. Myöhemmin selvisi, että terrori-iskun oli tilannut Libya.
Iltalenkillä St. Andrewsin legendaarisen vanhan golfkentän vierustaa kulkiessani ja Pohjanmeren aaltojen tasaista kohinaa kuunnellessani mietin, miten päädyin terroristien ”jalanjäljille”? Aiheen mielenkiintoisuuden lisäksi tutkimusalan valintaani vaikutti vahvasti St. Andrewsin yliopiston terrorismin tutkimuskeskuksen perustaja ja opettajani, nykyinen Georgetownin yliopiston professori Bruce Hoffman, sillä ilman hänen innostavaa ja vaativaa opetustaan en olisi kiinnostunut terrorismista ja konfliktin tutkimuksesta.
St. Andrewsissa aloitin myös golfin pelaamisen ja sitäkään päätöstä en ole katunut. Edessäni on väylän 18 viheriö ja sen takana upeasti valaistu St. Andrewsin kuninkaallinen golfklubi, joka herättää paljon hienoja muistoja. Kävellessäni hotelliini tuttuja katuja pitkin mietin aikaani täällä opiskelijana ja olen vahvasti sitä mieltä, että se oli elämäni parasta aikaa tähän mennessä. Sain paljon hyviä ystäviä, osallistuin useille mielenkiintoisille kursseille, opin kirjoittamaan englannin kielellä hyvin, opin todella paljon maailmanpolitiikasta ja varsinkin ulkoparlamentaarisista toimijoista. Terroristien jalanjäljillä sarja päättyy tähän, mutta minun matkani terroristien jalanjäljillä jatkuu.
St. Andrewsissa Skotlannissa 10. lokakuuta 2018
Pasi Päivinen