Teksti: Rauni Laihonen
Musiikkialan ammattilaiset, pianisti Leena Hytti-Haavisto ja säveltäjä, alttoviulisti Jussi-Matti Haavisto toivovat tulevaisuudessa voivansa konsertoida yhdessä. Myös tärkeisiin tulevaisuuden suunnitelmiin Leenalla kuuluu todelliseksi tuleminen, mitä tahansa se ikinä tarkoittaakaan. Hänelle se on sitä, että voisi elää mahdollisimman aitoa elämää, ottaa kiitollisena ja avoimin mielin sekä kiinnostuneena vastaan sen, mitä elämä tuo tullessaan. Tärkeä osa taiteilijuutta on se, että on tietoinen omista sisäisistä tiloistaan. Jussi-Matin mukaan avoimuus mahdollistaa sen, että musiikin kautta voi välittyä monia asioita kuulijalle.
Sanotaan, että muusikon ura ei ole helppo. Leena sanoi ajatelleensa joskus, että voisi olla helpompaa ammatissa, jossa olisi selkeä työaika kahdeksasta neljään.
– Nyt tässä kohtaa elämää, kun meillä molemmilla on työ musiikkialalla, näyttääkin siltä, että onhan tämä todella hieno ammatti, kun se on intohimo ja oikeasti tuntuu siltä, että tekee sellaista työtä, joka vilpittömästi tuntuu merkitykselliseltä ja itselle aidolta, pohdiskeli Leena.
Leena, 37, syntyi Joensuussa. Hän valmistui pianistiksi vuonna 2009 Sibelius-Akatemiasta, jossa hän opiskeli kahdeksan ja puoli vuotta.
– Se on ollut pitkä matka, mutta toki siihen väliin on mahtunut ikään kuin oman sisäisyyden mietintävuosia, niin että koko ajan ei ole ollut sellaista täysillä paahtamista. On ollut pohdintaa, joka on vaatinut aikaa, Leena sanoo.
Itsetutkiskelua
Noin 25-vuotiaana Leenalle heräsi voimakkaasti syvä kysymys, että mitäs täällä maailmassa oikein onkaan tarkoitus tehdä.
– Olen alkanut suuntaamaan huomiota enemmän ulkoisten asioiden lisäksi myös sisäisyyteen. Olen käynyt muutamilla terapiatyyppisillä kursseilla, joissa olen saanut paljon apua ja työkaluja itsetutkiskelua, henkistä ulottuvuutta ja avointa kysymyksellisyyttä varten, kertoi pianisti. Hän pohdiskeli, onko täällä maailmassa jotain meitä suurempaa. Jos on, olisiko meillä mahdollista kokea se sen sijaan, että me vain uskottaisiin siihen.
– Kun olen pystynyt enemmän kokemaan sitä, kuka oikeasti olen ja mikä aito oma juttuni on kaiken kerroksen alla, musiikki pääsee virtaamaan kauttani rehellisemmin, niin että se ei juutu niin paljon egooni. Siihen ei selkeätä, lopullista vastausta kenties tule, mutta kysymys on auki siihen suuntaan, kuka minä olen, ja mikä on se aito lähde miussa itsessäni, kiteytti Leena. Hän kokee, että myös opettamisessa on tärkeää se, minkälainen opettaja ja roolimalli on lapsille. Jos pystyy olemaan aavistuksen kenties todellisempi ja myötätuntoisempi, niin lapsilla voi olla myös hyvä ympäristö luoda omaa suhdettaan musiikkiin.
Jussi-Matti, 33-vuotias, on lähtöisin Kurikasta Etelä-Pohjanmaalta maatilalta. Kun hän kävi lukioaikana Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin konsertissa, hän sieltä poistuessaan tiesi varmasti, että hänestä tulee muusikko.
Hänellä on ollut ristiriita siitä, onko hän alttoviulisti vai säveltäjä. Opiskelujen aikana vaivasi se, kun aikaa ei meinannut riittää ammattimuusikoksi valmistumiseen ja säveltäjäopintoihin. Hän ei oikein uskaltanut antaa sitä mahdollisuutta itselleen, että voi olla molemmat.
– Alttoviulun soittamisen suhteen pidän tärkeänä sitä, miten koen oman tekemiseni. Kun harjoittelen yksin soittokopissa, siinä muodostuu jonkinlainen käsitys omasta soittotaidosta, joka ei välttämättä ole lainkaan objektiivinen, vaan se on täysin subjektiivinen näkemys, kertoi alttoviulisti. Soittamiseen vaikutti se, kun hän ajatteli, ettei osaa jotain asiaa tehdä. Hän päätteli, että sen yli piti päästä ja alkaa nähdä realistisemmin omat kyvyt ja oma osaaminen.
– Kun huomasin positiivista kehitystä, niin silloin osasinkin soittaa. Epäilemällä omaa soittotaitoani, estin itseltäni mahdollisuuden kehittyä.
Lapsuus
– Olen laulanut tosi pienestä asti. Vähän päälle yksivuotiaana osasin laulaa laulun: ”kukkuu, kukkuu kaukana kukkuu”. Opin laulamaan ennen kuin puhumaan. Musiikkikouluun menin kolmevuotiaana, kertoi Leena. Heille tuli piano kotiin, kun Leena oli noin viisivuotias.
Ollessaan ensimmäisellä luokalla hän aloitti pianonsoiton opinnot. Hän pyrki alun perin musiikkiopistossa soittamaan viulua, mutta ei päässyt siihen, vaan pääsi pianoon.
– Hauskasti meillä nämä ovat menneet ristiin, kun Jussi-Matti pyrki ensin pianoon, mutta pääsikin opiskelemaan alttoviulua, naurahti Leena.
Leena opiskeli lukiossa ja suoritti sen yhteydessä musiikkialan perustutkinnon, joka on toisen asteen ammatillinen tutkinto. Hän sanoi, että siinä vaiheessa tuli jo aika voimakkaasti ainakin alitajuisesti tehtyä investointi musiikkialan valinnan suuntaan.
– Pedagogiikka oli myös oppiaineenani. Itselläni on alusta lähtien ollut opettaminen kiinteänä osana opiskelua. Olin 14-vuotias, kun minulla kävi tuttu tyttö pianotunnilla. Silloin oli jo mukava kokeilla, miltä opettaminen tuntui.
Musiikki on kiinnostanut Jussi-Mattia jo lapsena kovasti. Ennen kouluikää heille hankittiin piano kotiin.
– Muistan, kun en vielä osannut soittaa, mutta satunnaisesti painelin ja vinguttelin kaikupedaali pohjassa. Oli mahtavaa kuulla se äänimaisema, mikä siitä syntyi. Silloin olin jo haltioissani niistä äänistä, joita soittimesta lähti, hehkutti muusikko.
Jussi-Matti pyrki kahdeksanvuotiaana musiikkiopistoon pianoa soittamaan, mutta siellä ei ollut oppilaspaikkoja kuin yksi ja se meni toiselle oppilaalle.
– Minulla oli toivelistalla myös fagotti, mutta siihen soittimeen opetusta silloin ei saanut. Viulu oli yksi vaihtoehto ja siihen pääsin. Kahdeksan vuotiaana aloin soittaa musiikkiopistossa viulua. Muutaman vuoden kuluttua vaihdoin viulun alttoviuluun.
Hän opiskeli Kaustisen musiikkilukiossa. Siellä ympäristö oli inspiroiva alttoviulun soittamisen kannalta. Sinä aikana hänelle viimeistään varmistui se, että hänestä tulee muusikko. Se oli merkittävä käännekohta.
Sitten ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. Ennen sitä hänellä oli mielessä biologia tai fysiikka tutkimusmielessä.
– Jotenkin näen, että säveltäjyydessä ja muusikkuudessa on myös tutkimustyötä. Ne motivoivat löytämään uusia asioita ja tutkimaan ääniä ja musiikkia.
Säveltäjä
– Ala-asteelta muistan sellaisen, kun oli koulun itsenäisyysjuhlat, niin saimme itse valita, minkä roolin kukin haluaa. Se oli itsenäisyyspäiväleikki, jossa oli presidentti ja vieraat. Olin säveltäjävieras. Muistan, että lapsuudessa säveltäjä-nimikkeeseen liittyi jotain arvokkuutta. Säveltäjyys assosioitui muun muassa Sibeliukseen.
Kaustisella oli säveltäjä Pehr Henrik Nordgren. Hän on nyt jo kuollut. Musiikkilukio järjesti säveltäjän 60-vuotissyntymäpäivänä konsertin hänen kunniakseen.
– Siellä soitettiin säveltämäni jousikvartetto. Nordgren kuuli tämän ja otti konsertin jälkeen minuun yhteyttä ja halusi tavata. Siitä alkoi tapaamisemme ja keskustelumme musiikista. Näytin hänelle sävellyksiäni ja hän sai minut ylipuhuttua ja innostettua siihen, että ylipäätään hain sävellystä opiskelemaan, muisteli säveltäjä.
Jussi-Matin pääasiallinen työpaikka on Lohjan kaupunginorkesterissa. Sen lisäksi hän työskentelee freelancerina muun muassa Game Music Collective -pelimusiikkiorkesterissa ja monissa kamarimusiikkikokoonpanoissa. Tällä hetkellä hänellä on suunnitelmia ja neuvotteluja säveltämistilauksesta.
– Kun oli ristiriita siitä, olenko säveltäjä tai muusikko, niin nyt saan tehdä soittamista työkseni ja on mahdollisuus myös säveltää. Voin tehdä niitä molempia. Se on mahtava juttu ja olen siitä tosi onnellinen, riemuitsi säveltäjä-alttoviulisti.
Kesällä 2017 Jussi-Matti esitti Varkauden KesäKlassinen -festivaaleilla oman sooloteoksensa alttoviululle.
– On tärkeä asia, että pääsee itse soittamaan omia sävellyksiään. Vähän ikävältä tuntuu, kun toiset soittavat ja istun itse yleisössä. Minulla on sellainen olo, että miksi nuo tuolla saavat tehdä tuota kivaa lavalla ja itse vain istun yleisössä. Soittaminen on yleisön kanssa kommunikointia ja vuorovaikutusta.
Musiikkitalossa Avanti on soittanut Jussi-Matin sävellyksiä. Helsingin Kamarikuoro on myös esittänyt hänen sävellyksiään.
Pianisti
– Pianossa minua kiehtovat harmoniat ja soinnut. Nautin siitä, että pystyn itse tuottamaan koko äänimaiseman, sanoi Leena. Psykologia oli Leenalle toinen kiinnostava aihe ja se yhä kiinnostaa. Se on sellainen tematiikka, joka on kulkenut hänen mukanaan koko ajan. Sen avulla hän saa laajennettua ammatillista osaamistaan. Leena työskentelee Länsi-Uudenmaan musiikkiopistossa pääasiassa Lohjalla ja yhtenä päivänä Nummelassa.
– Opetan pianonsoittoa ja säestän laulajia ja viulisteja sekä huilisteja ja muita instrumentalisteja.
Perhe
Leenalla ja Jussi-Matilla on kolme lasta. Toivo neljä, Touko kolme ja Tenho on puolitoistavuotias. Toivo on kiinnostunut viulunsoitosta ja on muutamilla tunneilla jo käynytkin. Leena sanoi, että katsotaan ihan rauhassa. Soittaminen on jo harrastuksenakin hieno juttu.
– Tärkeintä on, että lapset löytävät oman kiinnostuksen kohteensa. Ohjaamme niin paljon kuin pystymme heidän oman juttunsa löytämisessä. Jos se on musiikki niin tuetaan siinä.
Haaviston viisihenkinen perhe asuu Pusulassa, Suomelan kylässä, josta on Pusulan keskustaan matkaa noin seitsemän kilometriä. Leena kertoi, että siellä on oikein mukava maaseututunnelma. Ikkunasta näkyy naapurin peltoja. Kun kävelee kilometrin, pääsee ihanalle metsäpolulle.
-Melkein metsämökiksi tätä voisi sanoa, mutta ei tämä ihan mökki ole. Meidän koti on vanha hirsinen 100-vuotias kauppa puuhelloineen.