Teksti: Olli Lehtinen
Sokea mies Vinokas kuunteli kotisohvallaan äänikirjaa. Hänen puhelimensa soi. Ystävä kysyi: – Yksi tuttu nainen haluaisi palautetta teksteistään. Ehtisitkö auttaa? – Totta kai, Vinokas vastasi.
Seuraavana päivänä Vinokas sai sähköpostin. Hei, voitaisiinko tavata niin päästäisiin ripeästi alkuun, nainen kirjoitti. He sopivat tapaamisen Kasvitieteelliseenpuutarhaan.
Vinokas lipui paikalle valkoinen keppi heiluen. – Tervetuloa, puutarhan ovella seisova nainen hihkaisi reippaalla, sointuisalla äänellä. – Moi, Vinokas vastasi. Nainen astui takaperin Vinokkaan eteen ja kohotti oikeaa käsivarttaan. – Haluaisitko ottaa kiinni kädestäni, hän naurahti. – Mielellään. Vinokas painoi kämmenensä naisen hauiksen ja kyljen väliin. Rinnan muoto tuntui kämmenselässä. Rinta oli muhkea.
Nainen johdatti heidät istumaan teräksisille tuoleille teräspöydän ympärille. Hän oli sanavalmis ja energinen. Ehkä pientä alkujännitystä. He rupattelivat kirjoittamisesta puolitoista tuntia. Puutarhan suihkulähde solisi taustalla. – Kävelläänkö kierros puutarhassa? nainen kysyi. – Mielellään, Vinokas vastasi ja tarttui naisen käsivarteen. He kulkivat hitaasti puutarhan käytäviä naisen kuvaillessa kasveja.
He jatkoivat yhteydenpitoa. Nainen meilasi: Ehdotan tapaamista. Olen kirjoittanut paljon. Olisi helpompi puida tekstiä juttelemalla. He sopivat tapaamisen kahvilaan. Vinokkaan saapuessa nainen oli ovella vastassa. He kävelivät looshiin. Nainen tuli istumaan Vinokkaan viereen. – Olen vähän ujo teksteistäni. – Näin on miellyttävä istua, Vinokas vastasi. Kolme tuntia vierähti hetkessä. – Voidaanko tavata seuraavan kerran Ateneumissa? nainen kysyi.
Nainen osasi kuvailla monimutkaisetkin taideteokset ymmärrettävästi. He kävelivät käsikkäin ja rupattelivat taiteesta ja muustakin. Kierroksen päätteeksi nainen sanoi: – Lähtisimmekö käymään minun kotona. Haluaisin valmistaa meille illallisen. – Oikein mielellään.
Nainen oli saapunut keskustaan autollaan. Tilava auto tuoksui raikkaalta ja nahkapenkki tuntui napakalta. Stereot toistivat musiikin kirkkaasti kuin vastaanajavien valot häikäisee. Nainen kurvaili tottunein ottein ulos kaupungista. He ajoivat moottoritielle. – Annan vähän kaasua, nainen sanoi. Vinokas litistyi penkkiin. – Turbo? Vinokas kysyi. – Kyllä, nainen vastasi.
Vinokas istui keittiön pöydän ääressä naisen kokkaillessa. Taustamusiikkina soi klarinetilla puhallettu rauhallinen jazz. – Voit katsella ympärillesi, jos haluat, nainen sanoi. Vinokas haahuili ympäri asuntoa. Hän tunnusteli hyllyjä ja kasveja. Asunnossa ei ollut liikaa tavaraa ja siellä oli helppo liikkua. Makuuhuone tuoksui raikkaalta. Sänky oli parivuode. Patja tuntui sopivan jäykältä.
Vinokas palasi keittiöön. Ilmassa leijui herkullinen ruoan tuoksu. – Tässä, broileripastaa, nainen sanoi. Hän asetti Vinokkaan eteen kukkurallisen lautasen. -Mitä haluaisit ruokajuomaksi? Viiniä, olutta, vissyä, maitoa? – Viini käy hyvin, Vinokas vastasi. Nainen avasi valkoviinipullon ja kaatoi molemmille suuret lasilliset. Se vähä mitä Vinokas sai naisesta siristeltyä näytti lupaavalta. Mustan paidan kaula-aukko erottui nätisti vasten ihoa. Pastassa ei oltu pihistelty juustossa eikä mausteissa. He juttelivat ja juttelivat, kunnes alkoi olla myöhä. – Haluaisitko jäädä luokseni yöksi? nainen kysyi.
Aamulla he rupattelivat kuin peipposet. Yö oli ollut molempien mielestä erittäin miellyttävä. – Mitä haluaisit aamiaiseksi? nainen kysyi. Vinokas söi voileipiä aamiaiseksi, lounaaksi ja illalliseksi. – Saisinko voileipiä. – Onnistuu!
Viidessä minuutissa Vinokkaan edessä oli suuri valkoinen lautanen. Leipien päällisissä ei oltu säästelty. Kinkussa maistui liha ja juustosiivut olivat paksuja. Salaatti ja paprika olivat tuoreita ja raikkaita. Näihin verrattuna Vinokkaan omat leivät olivat pulavuosilta. – Mitä haluaisit tehdä tänään? nainen kysyi. Vinokkaalla oli ollut suunnitelma tälle illalle jo ennen kuin juttu naisen kanssa syventyi. Klubilla soitti kiinnostava bändi, mutta liput olivat melko hintavat. Tekisi loven lompakkoon maksaa molemmat sisään. – Pidätkö Circlestä? Vinokas kysyi. – Mennään. Ja vaadin saada maksaa lippuni, nainen totesi. Vinokas mietti näyttivätkö hänen vaatteensa jotenkin huonoilta. Kolmen minuutin kuluttua nainen sanoi: – Ostettu kaksi lippua. – Miten sä sen teit? Vinokas kysyi. – Kännykällä, nainen vastasi. Hän nauroi lämpimästi. Hänen kanssaan tuntuu onnistuvan kaikki, Vinokas mietti.
Konsertista he palasivat naisen asunnolle. Yö ja aamu olivat kuin toisinto eilisestä, mikä ei haitannut ollenkaan. – Tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä jo kauan, Vinokas sanoi. – Tunnen samoin, nainen vastasi. – Haluaisitko tuoda luokseni joitakin tavaroitasi?
Elo naisen luona kulki letkeästi. Kun nainen ei ollut töissä, he keskustelivat vuolaasti molempia kiinnostavista asioista. Nainen valmisti erinomaisia ruokia. Pesi pyykit. Hoiti Vinokkaan rästiin jääneet nettiasiat. He kävivät museoissa, konserteissa, tekivät kauppareissuja ja kävelivät Keskuspuistossa. He harrastivat runsaasti seksiä. – Pitäisikö meidän mennä ottamaan pikku päikkärit? nainen kysyi. Puheen nuotti paljasti, mistä oli kysymys. Vinokas vippasi boxerishortsit nojatuoliin.
Kuukauden yhdessä asumisen jälkeen Vinokasta ei huolettanut mikään paitsi yksi yllättävä asia. Naisen seksinnälkä. Alussa oli tuntunut kuin unelmat olisivat käyneet toteen. Nyt Vinokas alkoi hyytyä. Nainen oli niin hyvä ja tärkeä, ettei kannattanut valittaa.
Pian naisen kynnet alkoivat taas pehmeästi kutitella Vinokkaan niskaa. Vinokas arvasi mistä oli kysymys. Hän suuteli naista ja silitti tämän hiuksia. Sitten hän heitti shortsit nojatuoliin.
Vinokas pumppasi ja pumppasi. Kaksi kertaa päivässä tuntui olevan minimi. – Mentäisiinkö hetkeksi makuuhuoneeseen lepäämään? nainen kysyi. Vinokas oli alkanut saada kauhunväristyksiä. Makuuhuoneessa lepääminen. Pikkupäikkärit. Niskan kutittaminen. Reiden hively. Hiusten silittäminen ja suuteleminen. Ne tarkoittivat että kohta rakasteltaisiin. Vinokkaan nahka oli vereslihalla. He olivat tänäänkin jo kerran. – Mua ei nyt huvita, Vinokas vastasi. Se oli ensimmäinen kerta, kun nainen meni hiljaiseksi.
Seuraavana päivänä nainen valmisti ruoat ja hoiti asiat muttei puhunut. Asunnossa ja varsinkin ruokapöydässä vallitsi hautajaistunnelma. Vinokkaan ruokahalu oli tipotiessään. Nainenkaan ei tainnut syödä juuri mitään. Vinokas mietti, tähänkö tämä loppuu? Ei saa loppua. Ruokailun päätteeksi Vinokas halasi naista ja silitti tämän hiuksia. Nainen seisoi vaisuna. Vinokas käyttäytyi koko illan rakentavasti lämpimästi ja miehekkäästi. Nainen pysyi viileänä.
Aamulla vuoteessa Vinokas pussasi naista. Nainen pussasi takaisin. Hän halasi pitkään ja pöyhi Vinokkaan hiuksia. Vinokas yhtyi halauksiin. Sopu oli löytynyt. Vinokas tiesi mitä hänen toivottiin tekevän. No mikäpä siinä.
Nainen valmisti aamiaisen ja lähti töihin. Hän palasi töistä. – Voitaisiinko ottaa pienet päikkärit? – Ilman muuta, Vinokas vastasi muttei riisunut boksereitaan. Sängyssä nainen alkoi silitellä Vinokasta. Nainen oli hyvä ihminen. Hänessä vain oli tämä pieni puute. Tai ei puute vaan voima. Voimakas vietti. – Oletko ollut kaikkien miesten kanssa näin aktiivinen? Vinokas kysyi. Nainen mietti vastaustaan pitkään. Vinokas pelkäsi hänen suuttuvan taas. –Olen, nainen sitten vastasi. Vinokas heitti bokserinsa lattialle.
Kun homma oli hoidettu, nainen kysyi: – Mitä haluaisit päivälliseksi?
Päivällisen jälkeen he kävivät kävelemässä. He katsoivat iltauutiset sohvalla loikoillen. Nainen maksoi kännykällään vinokkaalle tulleen laskun. – Mentäisiinkö nukkumaan? nainen kysyi. Vinokas kuuli korvissaan kummallisen valittavan kuoron. Tuskainen sävel ei kertonut kaipuusta tai nälästä vaan seksistä. –Jos loikoiltaisiin vaan, Vinokas sanoi. – Katsotaanko pornoa? nainen kysyi.
He menivät vuoteeseen. Nainen suuteli Vinokasta. Vinokas yhtyi suudelmaan. Nainen alkoi halata Vinokasta. Vinokas halasi naista. Naisen hengitys kiihtyi. Vinokas mietti: Hän tekee kymmenen kertaa enemmän asioita minun hyväkseni kuin minä teen hänen hyväkseen. Mitä minä teen? Tiskaan astiat. Autan imuroinnissa ja lakanoiden vaihtamisessa. Juttelen. Ei riitä. Mitä voisin tehdä enemmän. En oikein mitään. Antaa rahaa. Ei ole rahaa. Ainoa kunnon vastapalvelus mitä voin tehdä on naida. Naisen hengitys kiihtyi. Suudelmat pitenivät ja halaukset voimistuivat. – Rakas, hän huokaisi. – Mä olen seksiorja! Vinokas huusi.
Nainen jäykistyi. Hän tönäisi itsensä irti Vinokkaasta. – Mitä tarkoitat? – Mä en pysty antamaan sulle muuta kuin seksiä. – Pystythän. – Mitä? – Seuraa. Sun kanssa on tosi mukava olla. – Niin sunkin, Vinokas vastasi. Sitten nainen halasi uudelleen. Suuteli. Halasi. Silitti Vinokkaan hiuksia. Vähitellen Vinokas pääsi juttuun mukaan.