Teksti: Jouko Lehtonen
Kirjastoissa lukija voi saada sävelletyn ”kuulutuksen”, joka ilmoittaa mitä on tulossa. Tällainen äänilogo tarkoittaa toistuvaa ääntä kaiuttimista. Se on sävelletty melodia. ”Äänilogoa tarvitaan, jotta asiakkaan siirtyminen keskittyneestä lukemisesta kuulutukseen tapahtuisi pehmeämmin”, kirjoittaa Kirjastolehti 2/2017. Tampereen yliopiston kirjaston äänilogon säveltäjä Heikki Kokko kertoo: ”En voinut käyttää valtavia sävellysteknisiä jippoja, koska äänilogo kestää vain vähän aikaa. Kolmella intrumentilla sain kauniisti soivan mutta silti kompaktin kokonaisuuden.”
Myös Tampereen pääkirjasto Metsolla, joka on nyt remontin alla, on oma tunnussävelensä. Noin kymmenen sekunnin melodia on sävelletty pasuunalle ja harpulle, ja se kuluu pidempään teokseen nimeltä Juhlasoitto. Säveltäjä on Jani Laakkonen. Helsingin Kallion kirjaston kolmen sulkemiskuulutukseen välissä soi musiikkiosastolta valittu kappale. ”Se on kuin elokuvan loppumusiikki. Soitosta on tullut myönteistä palautetta”, kertoo palveluesimies Kalle Riiheläinen.
Kevään Pisteposti-lehdet sisältävät uutisia ja kertomuksia kulttuurin kentältä. Ranskalaisen Louis Braillen vain 15-vuotiaana vuonna 1824 kehittämä pistekirjoitus on yhä tärkeä luku- ja kirjoitusmenetelmä kaikkialla maailmassa.
Lausujille ja myös puhujille antaa vinkkejä Lars Svedberg, kokenut ja tunnettu äänenkäyttäjä. Tässä muutama teesi: – älä painota itsestäänselvyyksiä, – nauti hyvistä lauseista äläkä kiiruhda niiden ohi, – muista japanilainen sananlasku: totuuksia ei ole, vain kertomuksia, – älä antaudu liikaa oman äänesi ihailuun tekstin sisällön kustannuksella, – älä tarpeettomasti katko ajatusta, ajatus on kokonainen, – älä ennakoi kuulijan reaktioita surulliseen tapaahtumaan näyttelemällä kärsivää. – Ole hyvällä tuulella. (teoksesta Runon lumo – Lausujien omin sanoin)
”Postikorttien keräily on kiehtovaa”, otsikoi Antiikki ja taide 2/2017. ”Keräilyllä on tapana rönsytä. Moni postimerkeistä aloittanut onkin laajentanut harrastuksensa postikorttien maailmaan.” Helsingin Annankadulla sijaitseva Merkki-Albert on keräilijän aarreaitta. Liike on pullollaan postimerkkejä, postikortteja sekä vanhoja kirjekuoria ja valokuvia. ”Vaistosin jo varhain, että postikorteissa oli tulevaisuus. Olin oikeassa, 1980-luvun lopulla postikorttien keräilyboomi kasvoi voimallisesti ja on jatkunut kiivaana tähän päivään saakka”, kertoo kauppias Harri Kuusisto. Erityisesti marsalkka Mannerheimin, keräilijän oman kotiseudun sekä suomalaisten taiteilijoiden kuvat kiinnostavat. Netin maailma on saanut aikaan sen, että keräilijät voivat tehdä löytöjä verkosta. Myös Merkki-Albertilla on oma verkkokauppa, josta hankintoja voi tehdä kotisohvalta käsin.
”Seison ja katson ylöspäin. Nurinkaadetun teevadin muotoinen katto kaareutuu yläpuolella. Keskellä kattoa olevasta pyöreästä aukosta tuijottaa yksinäinen tähti… Pantheonin temppelin kupoli Roomassa on maailman suurin raudoittamattomasta betonista rakennettu kupoli – 43,44 metriä halkaisijaltaan”, kuvailee Linda Wallhren Teatteri & Tanssi -lehdessä 3/2017. ”Alunperin seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille rakennettu pyhäkkö on seissyt keskellä ikuista kaupunkia jo lähes 2000 vuotta, ja palvellut ensin luonnonuskontojen, sitten roomalaisen valtionuskonnon kaikkien jumalten ja nykyisin katolisen kirkon pyhänä huoneena.” Linda Wallgren kyselee, miten käy nykyisten kohtuuttoman kokoisten teatteritalojen kanssa. Väki vähenee. Ovatko isot teatterisalit reliikki ajalta, jonka aatteet ovat jo kuolleet? Esitystaide muuttuu. Voivatko taiteen tulevat muodot asettua tilavien seinien sisään, pienempien vapaiden ryhmien, uudenlaisen tila-ajattelun ja muun soveltavan oivalluksen käyttöön?
Pari tiedepalaa: 1. NASA aikoo lähettää vuonna 2020 avaruusteleskoopin, joka tarkkailee mustia aukkoja ja neutronitähtiä. Teleskoopit eivät ota valokuvia, mutta röntgensäteilystä voidaan päätellä, mitä säteilyn alkulähteillä tapahtuu. Musta aukko: itse aukkoa ei voi nähdä, koska sen painvoima on niin suuri, että edes valo ei pääse irti siitä. Neutronitähti: Syntyy supernovassa. Läpimitta 10-20 kilometriä, mutta massaa on kahden Auringon verran.
2. Yhdysvaltalainen fyysikko ja kosmologi Alan Guth on laskenut, että meidän maailmankaikkeuteemme mahtuu vain yksi sivilisaatio. Päätelmä perustuu ns. maailmankaikkeuden inflaatioteoriaan. Joka sekunti syntyy 10 potenssiin 37 uutta, meitä nuorempaa maailmankaikkeutta, ja näin on jatkunut alkuräjähdyksestä asti eli 13,7 miljardia vuotta. Se aika on mennyt nykyisen sivilisaation kehittymiseen. Alan Guth päättelee: Koska kaikkeuksia syntyy miljoonia, on epätodennäköistä, että meidän maailmankaikkeudessamme olisi ”sivilisaatio, joka olisi edes sekunnin kehittyneempi kuin ihmiskunta”. Kaikkein todennäköisintä on, että me olemme universumimme ainoa sivilisaatio.
Mitä tässä voi sanoa! Hyvää kesäntuloa meille, olemme ainoat! Meillä on universumin ainoat hoidetut uimarannat, ainoat pihakukat ja kesätorit, ainoat jätskikioskit ja eloisat linnunpöntöt! Kotipiirimme linnut ovat aivan hullaantuneet, ovathan ne sivilaation ainoat ihanassa Universumissaan.