Pelkäätkö esiintymistä? Haluaisitko oppia nauttimaan siitä?
Päivi Arjas: Varmasti lavalle
Muusikoiden esiintymisvalmennus
Atena Kustannus Oy, 2014
Hyvin monet ihmiset pelkäävät tai ovat pelänneet esiintymistä. Sibelius-Akatemian esiintymis- ja oppimisvalmennuksen lehtori Päivi Arjas antaa kirjassaan ymmärrystä, turvallisuutta ja keinoja vapautua pelosta. Lapsinahan me hyvin monet nautimme esiintymisestä. Lapsuuden pelottomuuteen on mahdollista palautua, voin omakohtaisestikin todistaa.
Ensimmäinen perusasia on hengitys. Vauvan itku kuuluu hyvin, vaikka äänielimistö on kehittymätön. Kantava ääni perustuu toimivaan hengitykseen.
– Kokonaisvaltainen palleahengitys alkaa kadota ja korvautua pinnallisella ylähengityksellä ja puutteellisella keuhkojen käytöllä jo ennen kouluikää. Syitä ei tunneta tarkasti, mutta siihen vaikuttavat mallioppiminen ja kulttuuriset tekijät, Arjas toteaa.
-Muusikoiden tavallinen ongelma on hengityksen pidättäminen esityksessä tai vaikeiksi koetuissa tahdeissa; jotkut jopa lakkaavat hetkellisesti täysin hengittämättä. Hengityksen pidättämisen seurauksen hartiat jännittyvät ja kohoavat, jolloin muusikko alkaa kannatella käsivarsiaan. Rentous katoaa ja lihastyö muuttuu osittain anaerobiseksi, mikä puolestaan saa lihakset väsymään nopeasti, Arjas kuvailee ketjureaktiota, minkä puutteellinen hengittäminen aikaansaa.
Niinpä kirja alkaa erilaisilla hengitys-, keskittymis- ja rentousharjoituksilla.
Kun ihminen oppii ulkonaisesti hallitsemaan itsensä, automatisoitunut tekniikka vie tilannetta eteenpäin, vaikka ajatukset myllertäisivätkin.
Yleisin kommentti Arjaksen mukaan konserttivideota katsottaessa lienee hämmästynyt ”miten mä näytän noin rauhalliselta ja keskittyneeltä!”
Omasta ankaruudesta muiden ajattelemiseen
Me hyvin monet olemme hyvin ankaria itseämme kohtaan. Kuvaavasti, eräs kokenut tv-toimittaja ei voi katsoa omia ohjelmiaan, koska hän näkee itsessään erilaisia virheitä ja muita kummallisuuksia, vaikka muille ohjelma on hyvä ja kiinnostava.
– Esityksen onnistumisen tasoa voi tarkastella sekä esiintyjän itsensä että yleisön näkökulmasta. Vaikka itse ei olisi omaan esitykseensä täysin tyytyväinen, yleisöllä on usein erilainen kokemus. Kokeneet ammattilaiset oppivat tarkastelemaan esityksen onnistumista myös yleisön näkökulmasta.
– Mikäli yleisö on saanut sen, mitä on tullut hakemaan, voidaan esityksen katsoa onnistuneen, Arjas toteaa.
Kun siis tekee esityksen ajatellen palvelevansa yleisöä, mitä todennäköisemmin onnistuu, vaikka itseä vähän jännittäisikin.
Mutta harjoituksen myötä jännittämisestä voi aivan itsestäänkin päästä.
Kerron perustamastani Roska päivässä-liikkeestä kouluissa. Alussa pelkäsin esiintymistä niin, että en varmaan olisi aloittanut kouluvierailuja, ellei tuttu opettaja olisi kutsunut minua pieneen luokkaansa. Kun tämä vierailu meni hyvin, jatkoin, vaikka alussa jännittikin.
Kerran hämmästykseni huomasin, että vaikka edessäni oli yli 400 oppilasta ja opettajia, tunsinkin oloni turvalliseksi! Turvallisuuden tunne johtui siitä, että tilanne oli minulle tuttu. Kun oma olo on turvallinen, esiintymisestä voi nauttia.
Lisää henkistä voimaa
Arjas suosittaa suggestioiden käyttämistä. Suggestiohan on positiivinen lause, jonka ihminen sanoo itselleen. Sen tarkoituksena on myös muuttaa ja parantaa ajatusmalleja.
– Itselle annettujen suggestioiden tulee olla uskottavia; on turha vakuutella mitään sellaista, joka ei ole saavutettavissa. Selkeät, lyhyet lauseet, kuten ”kykenen siihen” tai ”osaan tehtäväni” vakuuttavat. Sen sijaan ylilyönnit ”olen maailman paras” tai vertailut eivät toimi, Arjas kertoo.
– Toimiva suggestio vahvistaa vähitellen persoonallisuutta ja antaa lisää henkistä voimaa.
Tuula-Maria Ahonen