PALLONTALLAAJA, VIP, TIMO VEHVILÄINEN
Tanja Rantalainen
Kun Timo Vehviläinen (s.1986) viime vuonna valmistui sosionomiksi, hän laskeskeli, että oli oikea aika toteuttaa kauan vaalittu haave maailmanympärimatkasta. VIP (very important person, hyvin tärkeä henkilö / visually impaired person, näkövammainen henkilö) matkusti Trans-Siberian junalla Helsingistä Pekingiin ja jatkoi sieltä Nepaliin. Uuden-Seelannin ja Australian kautta Timo päätyi Havaijille, San Fransiscoon ja New Yorkiin. VIP kirjoitti matkallaan blogia ja otti kuvia esteettömyysratkaisuista reitin varrelta.
POTKU BERLIINISTÄ
Vuoden 2013 toukokuussa 16 heikkonäköistä nuorta eri puolilta Eurooppaa sai mahdollisuuden parantaa maailmaa. Viikon mittaiseen Visionary Europe -työpajaan Berliinissä osallistui myös Timo Vehviläinen. Pari-kolmekymppiset nuoret tutkivat kaupunkia esteettömyyden näkökulmasta ja ideoivat saavutettavampaa tulevaisuutta. Kun nuoret kulkivat kaupungilla, he samalla dokumentoivat ratkaisuja, joista oli hyötyä näkövammaiselle – tai sitten ei.
Visionäärit perustivat Facebook-ryhmän ja projekti jatkoi elämäänsä työpajan jälkeen. Ympäristön dokumentointi esteettömyysvinkkelistä oli mennyt osallistujilla veriin. Kun Timo käväisi Tallinnassa, hän huomasi tekevänsä samaa kuin Berliinissä. Timo tallensi FB-ryhmän sivuille mm. kuvan käyttökelvottomista kontrastiviivoista portaikossa. Helsingistä löytyi ryhmän kuvitukseksi nappula, jota painamalla kuulee pysäkkitiedot ääneen luettuina.
PALLONTALLAAJAT
Kauppatieteilijävanhemmat näyttivät Timolle jo lapsena maailmaa ja jättivät kipinän kulkemiseen. Kauan haaveillun maailmanympärimatkan kassa alkoi olla kasassa sopivasti silloin, kun sosionomiopiskelut olivat loppusuoralla. Timo ryhtyi tuumasta toimeen.
– Matkan suunnittelu on tärkeä osa matkustamista, kuin työpaikkahaastattelu, Timo sanoo.
Hän katseli karttapallosta maailmanympärimatkan mahdollista reittiä ja osallistui keskusteluun Pallontallaajat.net -foorumilla. Sivustolta Timo löysi Ollin, jota itä ja Trans+–Siberian juna myös kiinnosti. Alkoi nuorten miesten kirjeenvaihto, jossa matka-ajatuksia palloteltiin puolin ja toisin.
– Tapasimme ennen matkaa vain kerran kasvotusten. Olli oli erilainen persoona kuin minä ja hyvin rauhallinen, mutta sarkasmi yhdisti, Timo kertoo.
Tarkoitus oli matkustaa Ollin kanssa pari viikkoa, mutta matkamiehillä synkkasi ja yhteinen taival venyi kuusiviikkoiseksi. 14 000 kilometrin junamatka oli tärkeä ja ikimuistoinen. Välillä ikkunasta näkyi maalauksellisia kyliä tupruavine savupiippuineen, välillä tundralla tupruttivat tehtaanpiiput. Mongolian kautta pojat päätyivät Pekingiin. Talvi loppui Kiinaan.
Pekingissä Timon lumosivat palkatut bussinpysäyttäjät. Keltatakkisia lipunheiluttajia kaivattaisiin pysäkeille ihan kaikkialla.
HALLITTUA KAAOSTA NEPALISSA
Matka Pekingistä Lhasaan, joka sijaitsee 3500 metriä merenpinnasta, taittui kahdessa päivässä. Sieltä Timo ja Olli lähtivät alkajaisiksi neljän päivän privaattisafarille Nepalin rajalle ja nousivat Mount Everestin kylkeen, 5200 metrin korkeuteen.
– Nepali vetosi minuun matkakohteista eniten. Palvelukulttuuri oli nöyrää ja sen verran halpaa, että pystyimme tukemaan sitä täysillä. Esimerkiksi jeeppisafari oli netistä ostettu tuote, Timo kertoo.
Nepalissa Timo ja Olli saivat asua ystävien luona rauhallisessa kaupunginosassa Kathmandun laitamilla. Timo kertoo viihtyneensä ystävällisessä hässäkässä. Elämä Nepalissa tuntui olevan jatkuvaa, hallittua kaaosta. Kathmandulaisilla kavereilla oli työtä, mutta mitä he elääkseen oikein tekivät, sitä oli vaikea hahmottaa. Muistoksi jäi monia hauskoja kohtaamisia.
PARATIISISSA LATINGISSA
Timo suuntasi Australiaan, jossa hän tapasi toisen ennalta sovitun matkakumppanin, puheliaan bulgarialaisen Borislavin. Miehet vuokrasivat auton ja ajelivat Uutta-Seelantia ristiin rastiin. Maa oli pieni, ihmiset harvassa ja maisemat henkeäsalpaavia.
Australiassa Timo ihastui saavutettavuusratkaisuun yökerhossa. Pieni kohokuvioinen matto jyrkkien portaiden ylä- ja alapäässä merkitsi hienosti vaaranpaikan näkövammaisille – ja varmasti myös yökerhon humalaisille asiakkaille.
– Bulgarilainen kaverini oli supersosiaalinen, täysi vastakohta rauhalliseen Olliin. Intensiivisen kolmeviikkoisen jälkeen oli ihan mukava olla jonkin aikaa yksin Havaijilla, latingissa paratiisissa, Timo kertoo.
Havaijilta matka kulki tuttavien luokse vapaamieliseen San Fransiscoon. Viimeisessä etapissa New Yorkissa Timo keskittyi kulkemaan minne nenä näyttää.
– Niin kivaa kuin onkin heittäytyä muutamaksi päiväksi hostelliin, matkustaminen on parasta. Kun rinkka on selässä, voi tehdä mitä vaan. Matkustamista ei mikään näkövamma estä, Timo sanoo.
Timo Vehviläisen blogi maailmanympärimatkalta löytyy osoitteesta http://westseeseastandhimself.blogspot.fi/
Omiinkin matkasuunnitelmiin saa sytykettä
Pallonvaltaajat-sivustolta osoitteesta
http://www.pallontallaajat.net/