HYVÄÄ JA ROSKATONTA JUHANNUSTA
Teksti: Tuula-Maria Ahonen
Kuinka paljon roskaa syntyy juhannuksenvietostasi? Kuka korjaa roskat? Häviääkö pullomeri
itsestään? Entä jos muuttaisit juhlatapojasi?
Onko pakko juhlia aina samoilla tavoilla? Uudet tavat voivat virkistää enemmän!
Juhlat ovat perinnettä, ja koska kunnioitamme perinteitä, toistamme itseämme. Toisaalta yhteiskunta menee koko ajan eteenpäin ja uudistuu. Tänään tiedämme asioita, joita emme tienneet vielä vuosikymmeniä sitten.
Roska päivässä – liikkeen perustajana olen huomannut asian, mitä en ehkä muuten olisi huomannut. Kaikkiin juhliin itsestään selvästi ”kuuluu” roskaaminen. Onko tämä sinun mielestäsi hyvä tapa?
Vuosi alkaa uudenvuodenjuhlalla ja maa täyttyy raketeista, ilma rakettien hengitystä vaikeuttavista kaasuista. Me Roskaliikkeen jäsenet keräämme raketteja pois maasta vielä keväällä, kesällä ja joskus jopa syksylläkin.
Vappuaattona keräsin maasta paitsi uudenvuodenjuhlan jätöksiä, myös vapun juhlimisen roskia. Vapautuuko ihminen roskatessaan luontoa? Ilmentääkö luonnon roskaaminen vanhaa uskomusta siitä, että ihminen on luonnon herra, joka tekee luonnolle mitä haluaa?
Johtavat ympäristötutkijat kertovat, että maailman kaikki ympäristömittarit näyttävät punaista. Suunnanmuutoksella on kiire, jos haluamme elämän säilyvän maapallollamme.
Sopiiko tähän todellisuuteemme vanhanaikainen, luontoa kunnioittamaton roskaaminen?
Juhliimme ”kuuluu” itsestäänselvästi myös alkoholinkäyttö. Humala ei kuitenkaan ole este omien roskien pois keräämiselle. Parhaimmillaan nousuhumalassa oleva ”ei ole köyhä eikä kipeä” ja voisi näin ollen reilusti kerätä pois muutaman muunkin roskan pois luonnosta.
Pakkohauskuus vai itsen kuuntelu?
Vappu on juhla, jolloin kaikilla ”on pakko olla hauskaa”. Tänä vappuna ilma oli harvinaisen kolea ja sateinen, mutta silti facebookissa ja muualla ihmiset toivottelivat toisilleen perinteen mukaisesti hauskaa vappua.
Kolealla ilmalla ihminen on paljon todennäköisemmin vähän masentunut kuin iloisesti hauskaa pitävä. Vaihtoehtoina on joko tuntea itsensä epäonnistuneeksi, kun mieliala ei ole kovin korkealla, tai sitten pakonomaisesti juoda viinaa, lopputuloksena krapula ja entistä ankeampi mieliala.
Kolmas vaihtoehto on kuunnella itseään ja juhlia tai olla juhlimatta omalla tavalla. Kun herätin facebookissa keskustelua aiheesta, kävi ilmi, että monet kaverit kuuntelevat itseään, eivätkä pakota itseään juhlimaan, jos siltä ei tunnu.
Itsen kuuntelu antaa energiaa ja vapauttaa. Kerran eräänä perjantai-iltana – joka sekin merkitsee monille juhlimispakkoa – peruin sinänsä mukavan menoni ja olin yksin, koska siltä tuntui. Kävelin metsän halki kirjastoon palauttamaan kirjaa. Ja vaikka kirjasto ei edes ollut auki, tuntui hyvältä olla omassa, itseäni kuuntelevassa seurassa luonnossa ja kotona.
Hyvään oloon ei tarvita välttämättä mitään ulkoisia asioita. Läsnäolo, kohtaava vuorovaikutus itsen ja/tai muiden kanssa riittää. Muistan ystävän, joka juhlisti tapaamistamme sytyttämällä kynttilän, vaikka tarjottavaa ei juuri ollut. Kynttilän sytytys loi kuitenkin pientä juhlan tunnetta kohtaamiseemme.
Luonto hoitaa kesällä ja talvella
Jouluna ja juhannuksena Alkon ovet käyvät tiuhimpaan tahtiin. Lukuisat lapset ja nuoret joutuvat kärsimään humalaisista vanhemmista. Jos alkoholi on tullut tavaksi, kuinka oppia olemaan selvinpäin?
Yhtenä vinkkinä sanon, että oma tai perheen yhteinen kävely luonnossa niin talvella kuin kesälläkin virkistää ja mahdollistaa juttelua. Samalla luonnolle voi antaa yhteisen lahjan keräämällä roskia pois. Luonto antaa happea, kauneuselämyksiä ja voimaa, eikä korvike-elämyksiä tarvita. Juhlan jälkeen osaamme entistä paremmin pitää huolta yhteisestä luonnostamme.